Tapio Lehtinen löytää vain yhden syyn, miksi Asteria upposi niin äkkiä

Haaksirikon kokenut Tapio Lehtinen kuuli kovan pamauksen veneensä takaosasta ennen sen nopeaa uppoamista. Hän ei usko, että olisi törmännyt johonkin kohteeseen.

Tapio Lehtinen kuvattuna ennen Golden Globe Racen starttia lähtösatamassa Ranskan Les Sables-d’Olonnessa syyskuun alussa.

21.11. 11:52

Tapio Lehtinen kertoo miettineensä päänsä puhki etsiessään selitystä, miksi hänen veneensä upposi niin äkkiä Golden Globe -yksinpurjehduksessa perjantaina.

”Täytyy jonkun insinöörin kanssa laskea, voiko vettä tulla niin paljon sisään, että se nousi viidessä minuutissa kannen tasolle”, Lehtinen sanoo HS:lle Darya Gayatri -rahtialukselta, jonne hänet siirrettiin eteläafrikkalaisen kilpakumppanin Kirtsten Neuschäferin veneestä.

Suomalaiskipparin mukaan merikeli onnettomuushetkellä Intian valtamerellä oli leppoisa ja näkyvyys hyvä. Mainingit olivat kevyitä.

”En voi käsittää, mikä uppoamisen aiheutti. En olisi ikinä uskonut, että juuri Asteria on se vene, joka uppoaa. Veneellä ei edes ollut kova vauhti. Vaikka olisin törmännytkin johonkin, pamaus olisi kuulunut veneestä tai kannelta, ei peräosasta. Törmäys olisi tullut keulaan. Asteria olisi osunut kohteeseen terävässä kulmassa, ja veneeseen olisi tullut reikä. Niin ei käynyt”, Lehtinen sanoo.

”Täytyi pitää pää kylmänä, että tuli tehtyä asioita oikeassa järjestyksessä, kun vene oikeasti vajoaa alta.”

Ainoan järkeenkäyvä selitys Lehtisen mukaan on, että jokin Asteria-veneen takaosan osastoista on täyttynyt vedellä. Osastot on eristetty toisistaan vesitiiviillä laipiolla.

”Onko sitten käynyt niin, että yksi laipio on pettänyt ja vettä on tulvinut sitä kautta. Jos laipion tiiviste olisi rikki, vettä tulisi, muttei niin paljoa. Vettä tuli koskena sisään. Moottorin potkuriakseli ja peräsimen akseli menevät rungon läpi, mutten usko, että niihinkään olisi tullut vikaa. Se ei ole todennäköistä.”

Vesitiiviiden laipioiden takia Asterian piti olla Lehtisen mukaan uppoamaton.

”Käsittämätöntä, että vene olisi rakennettu niin huonosti. Se on kuitenkin ainoa, mitä osaan ajatella, että pamaus olisi tullut sieltä [laipioista], ja vesi päässyt siitä sisään.”

Tapio Lehtisen Asteria-veneen pakkaamisessa riitti puuhaa ja tavaraa lähtösatamassa Les Sables-d’Olonnessa.

Toinen suomalaispurjehtija Ari Huusela sanoo Lehtisen toimineen onnettomuuden sattuessa oppikirjamaisesti. Lehtinen otti selviytymislaukun (grab bag), puki pelastautumispuvun ja irrotti pelastuslautan.

Huuselan mukaan toiminta hädän hetkellä vaatii täydellistä hermojen hallintaa.

”Täytyi pitää pää kylmänä, että tuli tehtyä asioita oikeassa järjestyksessä, kun vene oikeasti vajoaa alta. En halunnut lähteä sukeltamaan uppoavan veneen sisälle”, Lehtinen sanoo.

Pelastuslautassa Lehtinen laski, että hän voi joutua olemaan siellä vuorokauden tai kaksi.

”Tiesin, että Kirsten on 100 mailin [182 kilometriä] etäisyydellä.”

GGR-kisan (Golden Globe Race) johtaja Don McIntyre lähetti Lehtiselle pelastuslautalle viestin, että rahtialus on paikalla kaksi tuntia aiemmin kuin kilpakumppani Neuschäfer.

”Vastasin Donille, että haluan mieluummin ensin Kirstenin kyytiin, ja hän ehtikin ennen laivaa. Sain Kirsteniltä rommiryypyn ja suukon.”

Lehtinen odotti rahtialusta Neuschäferin kanssa veneen kannella istumalaatikossa tunnin verran. Samalla syntyi liikeidea.

”Pohdimme Kirstenin kanssa, että perustamme firman, joka auttaa ihmisiä viettämään yön pelastuslautassa. Sellainen merellinen elämysmatka”, Lehtinen kertoo.

”Asterian kuolinkamppailu kävi sielun päälle. Se hetki ei unohdu koskaan.”

Tukeva pelastuslautta oli suunniteltu neljälle hengelle. Yöksi hän sulki lautan katon ja ryömi kahteen hypotermiapussiin, jotta hän pysyi lämpimänä.

”Oli lämmin olo. Lautalta puuttuivat vain Raamattu ja vessa. Neljän hengen lautta on iso yhdelle äijälle. Tiesin, että selviän.”

Jos tuulen suunta olisi ollut toinen, Lehtinen olisi voinut purjehtia 300 mailia etelämpänä kuin missä hän nyt oli.

”Silloin tilanne olisi voinut olla toinen. Haveri olisi voinut tapahtua kovassa kelissä ja pimeässä.”

Lehtisen mukaan vakuutus korvaa arvokkaasta veneestä vain murto-osan. Taloudellinen vahinko ei kuitenkaan ole mitään siihen verrattuna, kuinka rakkaan veneen hän menetti.

”Asterian kuolinkamppailu kävi sielun päälle. Se hetki ei unohdu koskaan.”

Tapio Lehtinen ei ole ainoa Lehtinen, joka on kokenut haaksirikon. Hänen veljensä Eero Lehtinen oli miehistön jäsenenä surullisen kuuluisassa Martela-veneessä, joka kaatui kölin irrottua Etelä-Atlantilla Whitbread-kisassa helmikuussa 1990. Pelastajien tulo paikalle kesti kuusi tuntia.

”Molemmilla veljeksillä on nyt ollut last call [valomerkki]”, Tapio Lehtinen sanoo.

Tapio Lehtinen tarkasti Asteria-veneesä tuuliperäsimen toimintaa ennen Golden Globe Racen starttia.

Veneen uppoamishetkellä Lehtinen oli GGR-kisassa hyvissä asemissa toisena. Edessä oli yksinpurjehduksen rankin osuus Eteläisellä jäämerellä kohti Etelä-Amerikan kärkeä, Kap Hornia.

Vaikka kisaa johtava britti Simon Curwen oli jo kaukana, mikään ei ollut vielä ratkennut.

”Pettymys on valtava. Edessäni oli elämäni paras purjehdusmenestys. Minulla olisi ollut kaikki saumat voittaa kisa. Seuraavat sata päivää olisivat olleet ratkaisevia. Ne jäivät nyt kisaamatta.”

”Väitän, ettei kukaan ole uhrannut niin paljon aikaa ja rahaa tähän kisaan. Siksi tuntuu todella pahalta”, Lehtinen toisteli rahtialuksen komentokannelta satelliittipuhelimella.

Alus on viemässä soijapapuja Argentiinasta Rizhaoon Kiinaan. Rahtialuksen piti alunperän mennä Singaporen ohi, mutta se on Lehtisen mukaan muuttanut reittiään.

”Laivoilla on aina maalaamista ja ruosteen raaputtamista pois metallipinnoista.”

Jos alus olisi mennyt Singaporen kautta, Lehtinen olisi voitu hakea laivalta maihin luotsiveneellä.

”Selvitellään, miten matka etenee. Vaikuttaa siltä, että minulla on edessä kuukauden loma. Saa hyvää intialaista ruokaa ja laivassa on kuntosali. Kävelen päivässä 30 kertaa laivan ympäri, etten liho.”

Lehtinen kehui laivan vieraanvaraisuutta. Hän on jo tutustunut Darya Gayatrin 21 hengen intialaiseen miehistöön.

”Tämä on aivan superhieno kymmenen vuotta sitten valmistunut 200-metrinen alus. Perämies antoi minulle omistajan hytin kapteenin hytin vierestä ja toi pullon rommia. Minua pidetään täällä kuin piispaa pappilassa”, Lehtinen jaksoi jo vähän nauraakin.

Jos Lehtisen ”loma” laivalla kestää kuukauden, hän haluaa tehdä muutakin kuin kuntoilla – autella miehistöä.

”Laivoilla on aina maalaamista ja ruosteen raaputtamista pois metallipinnoista.”

Tällä Lehtinen viittasi ranskalaiseen purjehtijaan Bernard Moitessieriin, joka haaksirikkoutui 1960-luvulla Karibialla. Hän palasi Eurooppaan rahtialuksella ja raaputti aikansa kuluksi ruostetta laivan pinnoilta.

”Täytyy jatkaa Bernard Moitessierin perinnettä.”

Suomesta Lehtinen kuuli jotain hyvääkin. Suomen Purjehdus ja Veneily palkitsi lauantaina Lehtisen lähdön Golden Globe Raceen vuoden mediatekona.

Sankka ihmisjoukko seurasi Tapio Lehtisen lähtöä merelle GGR-kisassa 4. syyskuuta Les Sables-d’Olonnessa Biskajanlahden rannalla Ranskassa.

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat