Lassi Tuovi on elänyt joulukuun Helsingissä hotellielämää. Helmikuussa edessä on MM-karsintojen viimeiset ottelut.

Pettynyt perfektionisti

Susijengin päävalmentaja Lassi Tuovi sai potkut seurajoukkueensa Strasbourgin päävalmentajan paikalta marraskuussa. Tunneskaala vaihteli järkytyksestä suruun.


6.1. 2:00 | Päivitetty 6.1. 13:36

Pettymys on kova pala perfektionistille. Uran ensimmäisten potkujen tultua erilaiset tunnetilat on silti vain hyväksyttävä.

Näihin ajatuksiin tiivistyy se loppuvuoden aikana käynyt myllerrys, jonka Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Lassi Tuovi on kokenut.

Seurajoukkuepesti Ranskan liigan Strasbourgissa päättyi marraskuussa, kun joukkue oli sarjan viimeisellä sijalla. Kahdeksasta ottelusta oli vain yksi voitto, tiukat ottelut kääntyivät toistuvasti tappioiksi.

Tuovi, 36, sanoo seuran toimineen avoimesti häntä kohtaan. Kun Susijengi pelasi MM-karsintapelejä marraskuussa, Tuovi tiesi jo saavansa potkut, vaikka asiat hoidettiin loppuun vasta hänen palattuaan Strasbourgiin.

”Ei tullut missään vaiheessa sellaista tunnetta, että olisi käännetty selkä. Se oli kova päätös, mutta jälkikäteen sanottuna asioiden hoito oli heiltä tyylikästä. Toki aina jää jossiteltavaa, koska korjausliikkeitä tehtiin vielä muutamaa päivää ennen päätöstä”, Tuovi sanoo.

Tuovi oli Strasbourgissa ensin kaudella 2016–17 Henrik Dettmanin apuvalmentajana.

Vuoden tauon jälkeen hän palasi seuraan ja oli siellä yhtäjaksoisesti syksystä 2018 lähtien, aluksi Vincent Collet’n apuvalmentajana. Päävalmentaja Tuovista tuli kesken kauden alkuvuodesta 2020.

Epäonnistumisen ja pettymyksen pitääkin Tuovin mielestä ottaa koville. Vain silloin pettymyksestä voi hänen mielestään päästä eteenpäin ja tulla paremmaksi valmentajaksi.

Tuovi on asunut Strasbourgissa yksin, elämä on pyörinyt koripallon ympärillä. Tuovi kuvaa tunteen olleen kuin perhe olisi kadonnut ympäriltä.

Tunteet olivat vahvoja, mutta Tuovi halusi käsitellä ne.

”Olen tunneihminen ja koetan myydä minkä tahansa pettymyksen itselleni sillä, että tunteet kuuluvat asiaan. Niin järkytys, vähän pahat fiilikset kuin suru”, Tuovi sanoo.

”Tämä oli itselleni ensimmäinen iso tämän kaltainen juttu. Etukäteen ei voi tietää tunteitaan, vaikka olisi kuinka nähnyt vierestä ja kysynyt muilta. Pitää vain antaa tilanteen tulla, hyväksyä erilaiset tunnetilat ja jalostaa ne opiksi tulevaisuuteen.”

Tuovin tunteiden kirjoon mahtuu myös ylpeyttä siitä, miten joukkue menestyi ja miten hän sai autettua pelaajia eteenpäin.

Ensimmäinen kausi jäi nopeasti kesken koronaviruksen takia, mutta seuraavana syksynä alkaneesta rajoitettujen yleisömäärien kaudesta tuli menestyksekäs.

Strasbourg pelasi välieriä sekä Mestarien liigassa että Ranskan liigassa. Amerikkalaisvahvistus Bonzie Colson valittiin molemmissa sarjoissa arvokkaimmaksi pelaajaksi.

Strasbourgin päävalmentaja Lassi Tuovi antamassa ohjeita Bonzie Colsonille Mestareiden liigan ottelussa toukokuussa 2021.

Strasbourgin periaatteena oli se, että pelaajia autetaan uralla eteenpäin ja hyväksytään se, että lähtijöitä tulee onnistujien jatkaessa matkaansa isompiin ympyröihin.

Kehittymisestä motivoituneet pelaajat kantoivat joukkuetta kyseisellä kaudella, kun lockdownin takia muuta tekemistä koripallon ohella oli niukasti.

”Kaikki olivat samassa tilanteessa, että ei ollut muuta tekemistä. Jossain vaiheessa tuli sellainen olo, että joukkueen kanssa pystyy harjoittelemaan ja kehitys on valtavaa. Meillä oli joukkue, joka halusi treenata. Voin kuvitella, että joissain joukkueissa ei enää kiinnostanut tyhjillä kaduilla ja hallissa pyöriä. Meillä peli vain parani vuoden edetessä.”

Korona-ajan eläminen Strasbourgissa on Tuovin mukaan muisto, joka jää todennäköisesti koko elämän mittakaavassa vahvasti mieleen.

Ulkona liikkumista varten piti tulostaa internetistä lupalappu, johon oli kirjattu esimerkiksi lähtöaika. Kysyttäessä se esitettiin liikkumista valvoneille poliiseille.

Kilometriä kauemmas kotoa ei saanut mennä, ja ulkona sai olla tunnin kerrallaan. Hyväksyttäviä syitä oli niukasti, esimerkiksi lenkillä tai kaupassa käynti. Tiukin jakso kesti kaksi kuukautta.

”Kilometrin säteeltä osaan kadut aika hyvin ulkoa, kun lenkkiä juoksin. Se oli opettavaista aikaa, koska ekstrovertille ihmiselle totaalinen yksinolo viikkoja opetti aika paljon.”

”En ole koskaan kokenut, että valmentamisen takia joutuisi luopumaan jostakin.”

Potkujen saamisen jälkeen Tuovi vietti Strasbourgissa parisen viikkoa. Sen jälkeen hän saapui Helsinkiin, mutta Strasbourg on kotikaupunki niin kauan kuin uusi pesti löytyy.

Koripallon osalta Tuovi on käynyt läpi esimerkiksi viime kesän EM-rupeamaa Susijengin kanssa. Tuovi on katsonut pelejä uudestaan ja lukenut päiväkirjoja.

EM-kisojen läpikäynti tuoreeltaan jäi vähäiseksi, kun seurajoukkueen arki kutsui.

Susijengillä on edessään Lassi Tuovin luotsaamana yksi historiansa suurimmista vuosista.

”Espanja-tappion jälkeen seuraavana päivänä matkustin Strasbourgiin junalla treeneihin. Siellä oli viikko aikaa ennen kuin oli ensimmäinen matsi. Se oli intensiivistä, vaikka siihen osasi valmistautua etukäteen”, Tuovi kertoo.

Loppuvuosi on tarjonnut Tuoville myös mahdollisuuden päästä sopivissa kohdissa hieman irti lajista. Jokaista Euroliiga-peliä ei ole ollut pakko katsoa tai kahlata kaikkia tuloksia läpi. Aikaa on ollut myös läheisille ja esimerkiksi kulttuurille.

Tuovi sanoo, että maailmalla yksin ollessa on ajoittain tullut ajatuksia siitä, että olisi ollut kivaa olla mukana perheen tai ystävien juhlahetkissä. Toisaalta intohimo valmentamiseen on ollut keskeisesti elämään vaikuttanut asia.

”En ole koskaan kokenut, että valmentamisen takia joutuisi luopumaan jostakin. Kyse on valinnasta, ja kilpailu maailmalla on niin kovaa, että ei pysty hirveästi tekemään kompromisseja. Mutta se, mitä viime kuukausien aikana olen oppinut, on se, että säännösteleminenkin on mahdollista. Kaikissa tilanteissa ei kannata painaa kaasua pohjaan, vaan kannattaa käyttää kytkintä. Sillä voi saada parempia tuloksia.”

Lassi Tuovi peri Susijengin päävalmentajan tehtävän Henrik Dettmannilta.

Samalla kun Tuovi käy ajatuksissaan läpi päättynyttä seurajoukkuepestiä, ajatuksissa on jo maajoukkueen tulevat pelit.

Susijengillä on edessä yksi historiansa suurimmista vuosista. MM-kisapaikka varmistui jo hyvissä ajoin syksyn karsinnoissa, ja kesä huipentuu, kun joukkue pelaa joko Filippiineillä, Indonesiassa tai Japanissa.

Helmikuun lopussa pelataan vielä viimeisiä karsintoja, kun vastassa ovat Israel ja Saksa. Vaikkei kisapaikasta enää tarvitse taistella, otteluilla on Tuovin mukaan merkitystä.

Maajoukkue on koolla viimeistä kertaa ennen kesän rupeaman alkamista. NBA:ssa pelaava Lauri Markkanen ei ole helmikuun otteluissa käytettävissä.

”Meillä on aika nuori ydinryhmä. Jokainen peli, jonka se saa pelata yhdessä, pitää käyttää. Haluamme voittaa lohkon ja kruunata nämä karsinnat. Vielä voidaan kokeilla uusia kombinaatioita ja pelaajia, mutta kokemus kannattaa ottaa niistä peleistä”, Tuovi sanoo.

Lassi Tuovi huusi ohjeita pelaajilleen Tampereen Nokia-areenassa Israelia vastaan pelatussa MM-karsintaottelussa elokuussa.

Kesällä maajoukkue pelaa valmistavia otteluita. Niiden vastustajat alkavat tarkentua sen jälkeen, kun MM-kisojen lohko on selvillä. Vastustajista on kiinni se, millaista koripalloa Susijengiltä vaaditaan menestykseen.

”36-vuotiaan valmentajan kannattaa nöyrästi lähteä vielä oppimaan. Ei kannata olla sillä tapaa itsekäs, ettei muka pystyisi siihen.”

Oman seurajoukkuetulevaisuutensa osalta Tuovilla ei vielä ole selkeitä säveliä. Reunaehtoja tosin löytyy.

Tuovi sanoo haluavansa valmentaa jatkossakin seurajoukkueessa ulkomailla. Mutta edellisen pestin päättymisen hän haluaa saada käsiteltyä loppuun ennen jatkosta päättämistä.

”Tulipalosta ei kannata hypätä seuraavaan tulipaloon, kun on itse vielä vähän noessa”, Tuovi sanoo.

Kuva itsestä valmentajana on jatkuvasti selkiytynyt. Tuovi sanoo, että ei pidä itseään valmentajana, joka hyppäisi täysin tuntemattomaan.

”Seuralla pitää olla pidempiaikainen suunnitelma siitä, minkälainen valmentaja halutaan. Suomalaisten valmentajien vahvuus nousee esiin, kun päästään projektiin”, Tuovi uskoo.

Tuovi sanoo olevansa avoin sille vaihtoehdolle, että seuraava pesti olisi apuvalmentajana, jos paikka on kasvattava. Hän uskoo, että kokeneen valmentajan alaisuudessa olisi mahdollista oppia.

”36-vuotiaan valmentajan kannattaa nöyrästi lähteä vielä oppimaan. Ei kannata olla sillä tapaa itsekäs, ettei muka pystyisi siihen.”

Tuovi ei halua sitoa itseään julki huudeltuihin suunnitelmiin. Hän uskoo hetkeen tarttumiseen siinä vaiheessa, kun tilanne on oikea.

”En halua tänään sanoa mitään, minkä joudun huomenna pyörtämään”, Tuovi sanoo.

Oikaisu 6.1. kello 13.35: Korjattu Bonzie Colsonin nimen kirjoitusasu.

Lohjan Kisakalliossa sijaitseva Koripalloliiton harjoituskeskus on Lassi Tuoville tärkeä paikka.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat