Vuorijuoksija Susanna Saapunki palasi suksille ja sai ylämäki­kisassa elämänsä ”koko­vartalo­hapotuksen”

Susanna Saapungille tuleva olympialaji ski mountaineering on ollut vuori­juoksua tukeva harjoitus­muoto, mutta nyt siinä kilpaileminen kiinnostaa arvokisoja myöten.

Susanna Saapunki kuvattuna Rovaniemellä huhtikuussa 2021.

26.12.2022 13:10

Tammikuussa 2016 silloinen maajoukkuehiihtäjä Susanna Saapunki kiipesi uransa ainoaksi jääneen kerran maailmancupin Tour de Ski -kiertueen kuulun loppunousun, jossa Alpe Cermisin laskettelurinteessä noustaan noin kolmen kilometrin matkalla noin 400 metrin korkeusero.

Viime perjantaina nykyinen vuorijuoksija Saapunki palasi suksille kilpailemaan vielä raastavammassa ylämäkikilpailussa, niin ikään Pohjois-Italiassa.

Kyseessä oli hänen elämänsä ensimmäinen kilpailu lajissa, jonka englanninkielinen nimi on ski mountaineering ja josta käytetään yleisesti lyhennettä skimo.

Italian Livignossa käydystä kansallisen tason kilpailusta muodostui Saapungille ihan kelpo debyytti, sillä hän sijoittui kolmanneksi. Edellään hänellä oli kaksi lajin maailman­cupissa kärkisijoille yltänyttä naista. Naisten sarjassa oli mukana yhteensä 22 kilpailijaa.

Saapungilla kesti noin 44 minuuttia kiivetä laskettelurinteessä neljän kilometrin matkalla vajaan 800 metrin korkeusero. Keskijyrkkyys oli siis lähes 20 prosenttia. Hän hävisi voittajalle runsaat kaksi minuuttia.

Livigno sijaitsee noin 1 800 metrin korkeudella, ja kilpailun maali oli yli 2 500 metrin korkeudella.

”En muista, milloin olisi ollut tuollainen kokovartalohapotus ja tuntunut noin pahalta”, Saapunki kertoo.

Kilpailussa Saapunki käytti suksia, joiden pohjassa oli niin sanotut nousukarvat. Kiipeäminen oli käytännössä kävelyä sukset jalassa.

Ylämäkikisat eli vertikaalit kuuluvat lajin maailmancupin ohjelmaan normaalikisojen rinnalla. Normaalikisoissa suoritukseen kuuluu sekä kiipeämistä että nousukarvojen irrottamisen jälkeen alamäkien laskemista.

Saapungille skimo on jo aiemminkin ollut päälajia eli vuorijuoksua tukeva harjoitusmuoto, mutta nyt hän aikoo kilpailla myös skimossa.

”Jos ei mitään ihmeellistä tapahdu, minut nähdään 11. tammikuuta Sveitsissä maailmancupin vertikaalissa.”

Saapungin mukaan monet vuorijuoksun parhaat ylämäkikilpailijat ovat menestyneet myös skimossa.

”Skimon biomekaniikka kulkee lähellä juoksua, ja sen kautta saa talvellakin tosi jyrkillä pätkillä harjoiteltua lihaskestävyyttä ja päästään korkealle”, sanoo Saapunki, joka marraskuun alussa sijoittui vuorijuoksun MM-kisoissa pääkilpailussaan 8,5 kilometrin ylämäkijuoksussa kuudenneksi sekä 11,2 kilometrin niin sanotussa up and down -kilpailussa 12:nneksi.

Saapunki suunnittelee kilpailevansa jatkossa jossain vaiheessa myös skimon arvokisoissa.

”Tänä talvena aloitan vertikaalilla. Ensi talvena käyn luultavasti myös muutaman normaalimatkan kisan. Italialaiset ovat sanoneet, että jos en tule skimokisoihin, he tulevat vaikka väkisin hakemaan minut kotoa.”

Skimo on uusi olympialaji vuoden 2026 kisoissa. Kisat käydään monissa eri paikoissa Pohjois-Italiassa, vaikka kisojen virallisessa nimessä esiintyvät vain kaksi paikkakuntaa: Milano ja Cortina.

Esimerkiksi skimokisat käydään Bormiossa hyvin lähellä Saapungin nykyistä asuin­paikkaa. Saapungin mukaan lajipiireissä ollaan varsin pettyneitä siitä, että olympialaisissa skimon lajeina ovat näillä näkymin muutaman minuutin kestävä sprintti ja sekasprinttiviesti.

”Siitä käydään isoa tappelua, koska sprintti ei ole perinteistä skimoa. Lajiyhteisö on tosi näreissään, että siitä tehtiin tavallaan showlaji. Kyllä siitä on kova vääntö, että sinne saataisiin vertikaali tai normaalimatka.”

Tämä kiista kiinnostaa Saapunkia erityisestä syystä.

”Jos se taistelu saadaan läpi, että olympialaisiin tulee vertikaali tai normaalimatka, niin hyvin todennäköisesti tähtään olympialaisiin.”

Nyt alkuvaiheessa Saapunki käyttää poikkeuksellista hapenottokykyään ylämäki­kisoissa, mutta normaalikilpailuissa suoritukseen kuuluu myös laskeminen.

”Viime talvena sanoin italialaisille, että en ole laskemisessa riittävän hyvä. He teilasivat minut saman tien sillä perusteella, että olivat nähneet minun laskevan treeneissä. Se kuulemma riittää naisissa aivan hyvin.”

Skimokilpailuissa laskeminen saattaa muistuttaa välillä jopa syöksylaskua.

”Olen jo harjoitellut tekniikkaa jyrkillä rinteillä, ja se on mennyt paljon eteenpäin.”

Skimossa käytettävät sukset ja monot ovat selvästi kevyemmät kuin alppihiihdossa.

”Välineet ovat ihan pirun kevyet verrattuna lasketteluvälineisiin. Se oli aluksi haaste, koska niillä laskiessa ei tavallaan tunne sitä painetta. Tuntuu koko ajan, että on vähän kuin lähdössä lentoon. Siinä on ollut eniten opettelemista.”

Laskemiseen Saapungille löytyy pätevä valmentaja aivan vierestä, sillä hänen puolisonsa Ville Miettunen on entinen kumparelaskija, joka voitti nuorten maailmanmestaruuden vuonna 2011 ja ylsi samana vuonna aikuisten MM-kisoissa kahdeksanneksi.

Hänen kumparelasku-uransa päättyi Sotšin olympialaisissa vuonna 2014 tapahtuneeseen loukkaantumiseen.

”Olen Villen koulussa koko ajan enkä ollut maastohiihtäjänäkään huono laskija.”

Suomessa skimosta tuli lokakuussa Suomen kiipeilyliiton alainen laji. Kiipeilyliitto valittiin Suomen edustajaksi ja jäseneksi lajin kansainväliseen liittoon ISMF:ään (International ski mountaineering federation).

Kun Saapunki jatkossa kilpailee lajin maailmancupissa ja mahdollisesti myös arvokisoissa, se tapahtuu Kiipeilyliiton kautta.

”Kiipeilyliitto on ollut mukana ihan älyttömän hienolla asenteella. Jos maailmancupin vertikaalit menevät minulta kohtalaisesti, käyn sen kisan vetäisemässä myös MM-kisoissa helmikuussa Espanjassa”, Saapunki kaavailee.

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat