KuPSin Iiro Järvinen kuljetti palloa Veikkausliigan ottelussa Kuopiossa lokakuussa 2021.

Hesalaisten rakas vihollinen

Keltamusta legenda on Lasse Lehtisen kolmen vuoden työ jalkapallon kuusinkertaisesta kuopiolaisesta mestarijoukkueesta, jonka riveissä oli useita legendaarisia pelaajia ja valmentajia.


16.1. 2:00 | Päivitetty 16.1. 6:48

Lasse Lehtisellä on painavaa sanottavaa. 1,8 kiloa. Niin paljon painaa hänen kirjoittamansa jalkapallokirja Keltamusta legenda: Kuopion Palloseura 100 vuotta.

Jo tapaamisen aluksi Lehtinen painottaa, ettei kyseessä ole historiikki tai historiateos jalkapallon kuusinkertaisesta Suomen mestarijoukkueesta.

Sen sijaan Keltamusta legenda (KuPS Oy) on kertomus suomalaisesta sisämaan kaupungista, jolle menneet vuosikymmenet ovat olleet kokoaan suurempi urheilullinen itsetunto nimeltä Kuopion Palloseura.

”Yritin löytää asioita, jotka eivät ole yleisesti tiedossa. Esimerkiksi KuPSin sankarivainajat. Heitä löytyi ainakin neljä, joista yhden jälkeläinen sai vasta vartuttuaan tietää olevansa sotaorpo”, Lehtinen kertoo.

KuPS täyttää sata vuotta 16. maaliskuuta 2023.

”Mutta sadas toimintavuosi oli ja meni.”

Lasse Lehtinen kirjoitti KuPSin satavuotishistoriaa samaan aikaan salamurhassa kuolleen kansanedustajan Heikki Ritavuoren elämäkerran kanssa.

Keltamusta legenda on KuPSin pääomistajan ja Suomen palloliiton puheenjohtajan Ari Lahden tilaustyö. Lehtinen kertoo innostuneensa aiheesta mitä pitemmälle työ eteni.

”Sain Lahdelta vapaat kädet. Myös monet haastateltavat sanoivat, että ’anna männä’, kun kysyin heiltä lupaa, saako jostain asiasta kirjoittaa”, Lehtinen kertoo kolmen vuoden ja 287 sivun urakastaan.

”Oleellista, että löytyi jotain aikalaisjuttuja, joita ei ole ennen paljon pengottu. Se oli kuin poliisityötä, ja johtolankoja alkoi kertyä lisää. Sitten piti rakentaa taustalle ajankuva ja tarina.”

KUPSin Markku Hyvärinen (vas.) vuonna 1966 ottelussa HJK:ta vastaan. HJK:n pelaajat Nils Laine ja Jaakko Murtovaara (oik.).

Yksi ”anna männä” -haastatelluista oli KuPSin legendaarinen hahmo Markku Hyvärinen, joka pelasi kuopiolaisten toisessa mestarijoukkueessa vuonna 1966 ja toimi kahteen kertaan joukkueen valmentajana 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa.

”Näin paljon Markun henkilökohtaista kirjeenvaihtoa ja mietin, että voiko kaikkea käyttää. Silloin Markku sanoi, että ’anna männä’. Vuosia aiemmin tilanne olisi ehkä ollut toinen”, Lehtinen sanoo.

Lehtinen ehti haastatella Hyväristä ajoissa – Hyvärinen kuoli toukokuussa 2021.

Hyvärinen on historian ainoa kupsilainen pääsarjan maalikuningas. Hän pelasi myös yhden kauden HJK:ssa. Siirto HJK:hon oli pieni sensaatio vuonna 1968. Hyvärinen jäi asumaan Kuopioon, jossa hän harjoitteli toisen kuopiolaisen seuran Elon riveissä ja lensi Helsinkiin peleihin.

”KuPS oli hesalaisille rakkain vihollinen vuosikymmeniä ja toisinpäin”, Lehtinen sanoo.

Elo oli vahvasti työläisten seura. Kuopion kolmas seura Kuopion Pallo-Toverit (KPT, sittemmin Koparit) oli nimestään huolimatta poikkeuksellisen oikeistolainen.

”KuPSista ei koskaan tullut kiihkeää suuntaan tai toiseen. Darvinismin mukaan se jäi kuopiolaisseuroista ainoana kunnolla henkiin. Sillä oli yleinen hyväksyntä oikealta ja vasemmalta”, Lehtinen kertoo poliittisesta ajankuvasta.

KuPSin kuudesta mestaruudesta Hyvärinen oli mukana viidessä. Vuosina 1956 ja 1958 hän oli joukkueen maskottina, 1966 pelaajana ja vuosina 1974 ja 1976 managerina. Vuoden 1989 Suomen Cupin hän voitti valmentajana.

Suomen Cupin voitto oli siitä erikoinen, että finaalivastustajana olleen Hakan maalivahti Olli Huttunen päästi ottelussa kaksi omaa maalia.

Viime joulukuussa järjestetyssä Palloliiton palkitsemistilaisuudessa Huttunen tiedusteli Lehtiseltä, onko kirja KuPSista jo valmis? Lehtinen sanoi, että on ja jatkoi, että kirjassa kerrotaan myös Huttusen päästämistä maaleista.

”Olli vastasi, että pitikö niistäkin nyt vielä kertoa”, Lehtinen nauraa.

Cupin voiton seuraavana päivänä Kuopion verotoimistossa oli nähty kuva KuPSin kaikkien aikojen suurimmasta palkintoshekistä 200 000 markasta.

”Toivottivat tervetulleeksi verotoimistoon maksamaan”, Hyvärinen muistelee kirjassa.

KuPSin pelaajat juhlivat Suomen mestaruutta 2019.

Kirjassa Hyvärinen kertoo osaltaan KuPSin 30 vuoden korpivaelluksesta – vuoden 1976 jälkeen mestaruutta juhlittiin Kuopiossa vasta syksyllä 2019.

Seuran menestystä kuvaa hyvin kirjan etu- ja takakanteen laadittu kuntokäyrä vuosilta 1923–2022. Vuonna 1999 KuPS kävi hakemassa vauhtia aina Kakkosesta asti. Vuodesta 2017 asti joukkue on ollut joka kerta mitaleilla.

”On hyvä, ettei asioita ole vain hymistelty. Ikävätkin asiat on käsitelty. Huonoina aikoina seuraa johdettiin epäpätevästi. Johtokunnassa oli liikaa vanhoja huru-ukkoja. Valmentajat ja pelaajat olivat huonoja. Kateellisuus heijastui kaikkeen”, Lehtinen kertoo.

Mikä KuPSin kuudesta mestaruudesta oli paras?

”En ole sitä pohtinut, mutta ensimmäinen mestaruus (vuonna 1956) on aina kova juttu. Sisämaasta oli sarjassa vain kolme seuraa. Muut olivat rannikolta ja suurin osa ruotsinkielisiä.”

Ensimmäiseen mestaruuteen KuPSin johdatti valmentajana Aaro Heikkinen. Hän oli lääninhallituksen vahtimestari, jota Hyvärinen vertasi myöhemmin hollantilaiseen huippupelaajaan ja valmentajaan Johan Cruijffiin.

”Heikkinen oli pelikäsitykseltään kansainvälistä tasoa. Yli kolmen metrin syöttö oli hänen mielestään roiskaus”, Lehtinen kertoo.

Heikkisen mielilauseita oli ”vastustaja ei tee muoalia, kun pietään palloa”. Sanonnasta syntyi jalkapallon tunnettu klisee ”naatitaan, naatitaan”.

”Se oli sen ajan tuote. Kun oikein nautittiin ja pidettiin palloa, maali saattoi jäädä usein tekemättä,”, Lehtinen sanoo.

Vuoden 1966 mestaruus johti KuPSin ensimmäisen europeliin 1967. Vastassa oli ranskalainen St. Etienne.

Vierasottelussa KuPSin maalivahti Pertti ”Tysse” Hänninen ylsi kymmeniin haamutorjuntoihin. Kotiyleisö raivostui omiensa tehottomuuteen. Puoliajalla kentälle päästettiin lauma kanoja.

St. Etienne voitti vain 2–0, kun tuloksena piti olla rökälevoitto. KuPS pelasi ensi kertaa keinovaloissa.

Pelin jälkeen isännät olivat järjestäneet juhlat. ”Tysse” oli istutettu seuran puheenjohtajan viereen. Takana seisoi tulkki.

Puheenjohtaja kysyi, millaisella korvauksella sankarimaalivahti suostuisi jäämään Ranskaan.

”Ei teillä ou niin paljon rahhoo, että minä tänne jäisin”, Hänninen vastasi.

Suomeen palttuaan hän sanoi selvinneensä pelistä tuurilla.

”Yhtä hyvin tajusin, ettei minulla ole mitään asiaa ammattilaiskentille. Enkä olisi kotoa mihinkään lähtenyt. Siksi minun oli helppo puhua mitä vain.”

Vuonna 1986 Aulis Rytkönen tapasi Suomessa käyneen Pelén.

Entä kuka kaikkien aikojen paras kupsilainen?

Aulis Rytkönen ilman muuta ja monella tapaa. Hän oli suurin äijä. Sitten tulee Olli Rissanen”, Lehtinen sanoo.

Rytkönen oli Suomen ensimmäinen ulkomailla ammatikseen pelannut jalkapalloilija. Hän aloitti KuPSin paidassa vuonna 1945 ja siirtyi 1952 Toulouseen Ranskaan.

Touluuseen Rytkönen jäi yli seitsemäksi vuodeksi ja viihtyi vuosi vuodelta paremmin, vaikka hän oli käytännössä seuran omaisuutta.

Maalitykki Rissanen toi KuPSille kaksi mestaruutta 1974 ja 1976. Hän pelasi 403 ottelua, joissa hän teki yhteensä 185 maalia.

Ari Savolainen esittelee auton nastarenkaista kehitettyä nastakenkää. Keltamusta legenda -kirjan kuvitusta.

Kirjassa Lehtinen oikaisee Eerikkilän urheiluopiston historiikissa olleen tiedon, että Suomen maajoukkuevalmentaja Olavi Laaksonen olisi ottanut ensimmäisenä käyttöön talvinastat jalkapallokenkiin.

Laaksonen haastoi kevättalvella 1969 Eerikkilässä leireilleen KuPSin harjoitusotteluun, jonka maajoukkue yllättäen hävisi 1–4.

Kuopiolaisten kenkiin oli asennettu Kuopion Kumikorjaamolla nastat, jotka oli ruuvattu autojen talvirenkaista.

”Se oli ensimmäinen kerta, kun Laaksonen näki nastat”, joukkueessa pelannut Ari Savolainen sanoo kirjassa.

Seuraavana vuonna mestaruussarjan joukkueet käyttivät samanlaisia nastakenkiä talviharjoittelussa.

KuPSin menestyksen takaa löytyy myös vahvoja naisia. KuPSin miehet pyysivät Eija Vähälää seuran puheenjohtajaksi vuonna 1995, kun ”kaikki miehet oli jo kysytty”.

”Täti Tomera” käänsi velkaantuneen seuran kurssin ja kuopiolainen jalkapallo sai uuden alun.

”Joskus laitoimme kaikki laskut isoon koriin ja arvoimme siitä kerran viikossa yhden, joka sitten maksettiin”, Vähälä muistelee kirjassa.

Naisten pelaama jalkapallo tuli KuPSin ohjelmaan niinkin myöhään kuin vasta vuonna 2019.

”Vaikea vastata, olisiko se pitänyt ottaa mukaan aikaisemmin, mutta siihen eí ollut aiemmin valmiutta.”

Syksyllä 2022 KuPSin naisten joukkue voitti toisen kerran peräkkäin Suomen mestaruuden eli Kansallisen liigan.

Eurokentillä naiset ylsivät Mestarien liigan toiseen karsintavaiheeseen. KuPSin miehet putosivat Mestarien liigasta jo ensimmäisessä ottelussaan kaudella 2020.

Lasse Lehtinen: Keltamusta legenda: Kuopion Palloseura 100 vuotta. Julkaisija KuPS Oy.

Oikaisu 16.1. kello 6.48: Korjattu kuvatekstiä. Aulis Rytkönen tapasi Pelén vuonna 1986, ei vuonna 1968.

KuPSin pelaajat juhlivat Suomen mestaruutta jalkapallon Kansallisen liigan päätöskierroksen ottelun jälkeen. Ottelu HJK:ta vastaan päättyi 2–2.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat