Suomalaisten mitta täyttyi mäkihypyn härskiin touhuun: ”Ei näytä olevan halua puuttua”

Maailman arvostetuin mäkihyppytutkija Mikko Virmavirta ei usko, että Kansainvälinen hiihtoliitto aidosti haluaisi mäkihypyssä taas puhuttavaa hyppypukukikkailua kuriin.

Tohtori Mikko Virmavirta on maailman arvostetuin mäkihypyn biomekaniikkatutkija. Virmavirran mukaan lajista puuttuu aito tahto puuttua jatkuvaan kikkailuun hyppypukujen koolla. Mäkiviikon suuri puheenaihe on ollut Puolan Piotz Zylan kookas puku.

4.1. 10:30

Jyväskyläläinen liikuntatieteiden tohtori Mikko Virmavirta on seurannut kiinnostuneena keskiviikkona Innsbruckissa jatkuvaa Saksan-Itävallan mäkiviikkoa, jonka yksi pääpuheenaihe taas kerran on kikkailu hyppypuvun kokoa koskevan säännöstön kanssa.

Tikunnokkaan on erityisesti nostettu mäkiviikkoa kolmossijalta jatkava Puolan Piotr Zyla, jonka jalkojen väliin muodostuva, lentopintaa merkittävästi kasvattava haarapussi on herättänyt suorastaan huvitusta.

Esimerkiksi mäkiviikon viidesti voittanut Janne Ahonen otti asiaan huvittuneena kantaa Facebook-päivityksessään. Ahonen julkaisi kuvaparin omasta vuoden 2005 asustaan ja Zylan asusta mäkiviikolla.

Suomalainen kertoo, että jo hänen haaroista kireän hyppypukunsa valmistuksessa käytettiin kaikki mahdolliset porsaanreiät ja konnankoukut.

Virmavirta, lajihistorian arvostetuin biomekaniikan tutkija, istui 15 vuotta Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n mäkihypyn varustekomiteassa, jossa Suomen edustaja nykyään on Janne Marvaila.

Virmavirta myöntää, että työ sääntöjen tiukan ja oikeudenmukaisen valvonnan puolesta alkoi lopulta turhauttaa, kun asioita ei tapahtunut.

”Otin komiteassa monesti kantaa kireän ja aukottoman valvonnan puolesta ja sainkin ajatuksilleni tukea kahvitauoilla. Kahvitauon jälkeen tuki oli kadonnut jonnekin”, yhä aktiivista tutkimustyötä tekevä Virmavirta naurahtaa.

Tohtorismies muistuttaa, että pohjimmiltaan kyse olisi yksinkertaisten asioiden valvomisesta.

”Säännöissä lukee, että puvun on oltava ihonmyötäinen eikä puvun mitattu ympärysmitta saa ylittää kehosta mitattua vastaavaa ympärysmittaa. Käytännön tasolla tämän voisi kuolleena kirjaimena poistaa.”

Mäkiviikkoa johtavan Norjan Halvor Egner Granerudin hyppypuku näyttää ulkoisesti sääntöjenmukaisemmalta kuin Piotr Zylan sotisopa.

Mäkipukujen yhteydessä puhutaan usein 2–4 senttimetrin toleranssista, mikä Virmavirran mukaan ymmärretään usein, jopa Kansainvälisessä hiihtoliitossa, väärin:

” Kyse ei ole siitä, että ihon ja hyppypuvun kankaan sisäpinnan väliin saisi jäädä neljä senttiä ilmaa, vaan se saa maksimissaan jäädä ihon ja hyppypuvun ulkopinnan väliin.”

Ihon ja kankaan sisäpinnan väliin jää silloin tilaa vain puolisen senttiä.

"Kyllähän tämän saisi hoidettua, mutta ei näytä olevan halua. Puuttuu sekä asiantuntemusta että tahtoa.”

Hyppypuvuilla kikkailu on lähes kokonaan 1990-luvulla läpi lyöneen V-tyylin aikainen ilmiö.

"Puvut alkoivat suurentua, ja materiaali muuttui niin, että puku pysyi itsestään pystyssä.”

Käytännön tasolla pukuvitsaukseen on viimeksi suomalaisista yrittänyt kiinni Mika Jukkara, joka olympiakauden 2021–2022 oli FIS:n varustetarkastuspäällikkö.

Hän muistuttaa, että myös Zylan koomiselta näyttävä puku perustuu hyppääjästä kesällä otettuihin mittoihin ja se on näiden kaavojen mukaan ommeltu. Kauden aikana ei enää mitata hyppääjiä, vaan vain tarkistetaan pukujen sääntöjenmukaisuutta.

”Kyllä Zylankin puku niiden mittojen mukainen on, mutta pukuompelijoiden mielikuvitus on rajaton: miten pukua pystytään venyttämään ja mistä? Puola näyttää nyt keksineen siihen jotakin. Tämä peli on osa mäkihyppyä jatkossakin, mutta sen pitäisi olla oikeudenmukaista ja tasapuolista.”

Kaikki eivät usko, että hyppääjistä otettavat pituus-, torso- ja jalkamitat vastaisivat absoluuttisesti todellisuutta, mikä taas antaisi paljon vapauksia pukuompelijalle.

Epäileväksi tuomaaksi ilmoittautui Yle Urheilun haastattelussa esimerkiksi yhdistetyn ex-päävalmentaja Petter Kukkonen. Hän pitää mittaustoimintaa salamyhkäisenä salaseurapuuhasteluna.

Mittausdatan saavat käyttöön vain FIS ja joukkue itse. Syy on suorastaan makaaberi: tiedot, kuten hyppääjän paino, katsotaan ”henkilökohtaiseksi terveystiedoksi”.

”Liputan avoimen datan puolesta. Mutta absoluuttisesti oikeiden mittaustulosten saamiseksi olisi myös teknologiaa. Röntgenmittaus olisi aukoton, ja jos röntgen katsotaan terveysriskiksi, on olemassa myös erilaista 3D-mallinnusteknologiaa, jota ei pysty huijaamaan”, Jukkara sanoo.

Mikko Virmavirta tuntee mäkihyppyyn vaikuttavat biomekaniikan lainalaisuudet kuin omat taskunsa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat