Palo­mies Jari Saarion pitäisi soutaa Atlantin yli, mutta vene on jumissa Kanarian saarten tullissa: ”Kaikki meni kiinni”

Saariolla alkaa olla kiire päästä aloittamaan 13 000 kilometrin jättiurakkansa, jotta hän ehtii Miamiin ennen hurrikaanikautta.

Jari Saario viettää valtamerisoutuun tarkoitetussa veneessään todennäköisesti yli 200 päivää tänä vuonna.

14.1. 12:42

”Mennään sitten kirjekurssilla.”

Palomies Jari Saarion tokaisu tiivistää tämän hetken tilanteen. Hänen oli tarkoitus sunnuntaina vihdoin aloittaa hurja soutu-urakkansa, mutta vastoinkäymiset siirsivät lähtöä vielä muutamalla päivällä.

Saario aikoo olla ensimmäinen ihminen, joka soutaa Atlantin yli ja takaisin noin 13 000 kilometrin matkan, ja lisäksi tähtäimessä on paluumatkalla maailmanennätyksenä olevan 97 päivän aikarajan rikkominen.

Nyt lähdön hetki alkaa vihdoin olla käsillä.

Saario on Kanarian saariin kuuluvan Gran Canarian eteläkärjessä valmiina lähtöön. Veneen saamisen kanssa on kuitenkin ollut ongelmia.

”Torstaina meillä oli hinausauto, ja käytiin tsekkaamassa satamat. Vene on tullissa jonkun paperiasian takia. Keneltäkään ei saa oikein vastausta, miksi”, Saario kertoi perjantaina HS:lle.

Lauantaina Saario viestittää, että venettä ei vieläkään saatu, ja lähtö siirtyy.

”Selvittely jatkuu maanantaina. Täällä meni eilen kaikki kiinni ja sanoivat että katsotaan maanantaina.”

Hänen oli tarkoitus päästä liikkeelle sunnuntaina tai viimeistään maanantaina, mutta uusi tähtäin on viikon puolivälissä. Lähdöllä alkaa olla kiire, sillä yli viikon viivästys altistaa heikommille olosuhteille menomatkan loppupäässä.

Lisäksi tanskalaisen valmentajan Lasse Hansenin tulo Kanarialle menee osaksi hukkaan. Miesten oli tarkoitus tarkistaa tekniset laitteet ja yhteydenpitovälineet. Läpikäynti jää Saarion sanoin nyt ”kirjekurssin varaan”, sillä Hansen on paikalla vain viikonlopun.

Jari Saario on valmistautunut pitkään urakkaansa, ja nyt lähdön hetki alkaa viimein olla käsillä.

Saarion määränpää on Miamissa, ja noin sadan päivän urakka tarkoittaisi saapumista perille huhti–toukokuun vaihteessa. Toukokuussa voi jo muodostua hurrikaaneja, joiden alta on paras päästä ajoissa maihin. Ja myös paluumatkalle olisi päästävä ajoissa.

Kanarian saaret oli alkuperäinen lähtöpaikka, mutta se vaihtui Portugalin Lagosiin kustannussyistä. Lagosiin luvattiin kuitenkin lähes koko joulukuuksi 15 metriä sekunnissa puhaltanutta vastatuulta, joten Saario päätti palata alkuperäiseen suunnitelmaan.

Se tarkoittaa myös entistä tarkempaa kulukuuria.

”Reissu toteutuu joka tapauksessa, mutta raha on todella tiukassa. Katsotaan, onko varaa ostaa säätietoja paluumatkalle, vai nuolaistaanko sormea ja nostetaan ilmaan”, Saario pohtii ja nauraa päälle.

Huumoria onkin tarvittu, sillä paperitöitä ja muita valmisteluja on riittänyt yli odotusten.

”Saa olla Atlantilla melko iso aalto, että pääse samalle stressitasolle kuin missä on käyty. Kaikesta on kuitenkin selvitty ja selvitään.”

Samaa asennetta tarvitaan myös jatkossa, sillä noin 7 000 kilometrin menomatka ja 6 000 kilometrin paluumatka on urakkana käsittämätön.

Käsistä lähtee nahka, takapuoli hiertyy, jalat kramppaavat ja lihaksia särkee, mutta korvien väli on vielä paljon kovemmalla koetuksella. Saario arvioi henkisen puolen olevan noin 80 prosenttia urakasta.

”Minulle ei tule ikinä paniikkia. Kun jotain tapahtuu, mieli rauhoittuu ja syke laskee. Nautin siitä, että pitää tehdä vain oikeita päätöksiä nopeasti.”

Vaikka menomatka on pidempi kuin paluumatka, ei koettelemus ole edes puolessavälissä, kun Saario istahtaa veneeseensä New Yorkissa suuntana Lontoo. Paluumatka on nimittäin selvästi raskaampi ja arvoituksellisempi kuin menomatka.

Merenkäynnistä tekee erityisen vaikean kova tuuli, joka nostattaa kymmenmetrisiä aaltoja ja riepottelee pahimmillaan Saarion venettä kuin lastua laineilla. Ahtaassa kajuutassa voi joutua viettämään päiviä putkeen.

Saario myöntää, että yli 200 päivän reissuun lähtö oli vaikea paikka.

”Vaimo on mukana Kanarialla, mutta oli ihan hirveätä sanoa kotona tyttärille moikat. Heistä näki, että otti koville. Eivät varmasti pelkää, että menen kuolemaan, tämä on vain ajallisesti niin pitkä aika olla erossa.”

”Ikävä tulee olemaan jäätävä, mutta samalla on upeaa, että on joku jota ikävöidä. Siitä saa voimaa, kuten kaikista muistakin, jotka ovat hengessä mukana.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat