Jari Kurrin hyljeksiminen on yhä urheilu­toimittajien suurin häpeä – ei Lauri Markkasen nelossija

Torstaina järjestetty Urheilugaala paljasti, että suomalainen urheilu voi ihan hyvin. Mennyt urheiluvuosi oli niin hyvä, ettei edes EM-mitalin tuonut keihäänheittäjä päässyt 15 parhaan joukkoon, kirjoittaa HS:n urheilutoimittaja Ari Pusa.

Lauri Markkanen pelaa uransa parasta NBA-kauttaan Utah Jazzissa.

13.1. 13:51 | Päivitetty 13.1. 17:19

”Todellinen menestys ei näy tulostaululla, vaan sydämessä.”

Urheilu­vaikuttaja Risto Niemisen sanat tiivistivät Urheilugaalan hengen torstai-iltana Nordenskiöldin­kadun jäähallissa Helsingissä: suomalainen urheiluhan voi ihan hyvin, kun sitä katsoo laajemmasta perspektiivistä.

Ainahan toki voisi mennä paremmin. Urheilun ja liikunnan pitäisi saada lisää rahaa, jotta suomalaiset voisivat nauttia jatkossakin menestyksestä ja samalla liikkuisivat myös itse enemmän ja niin edelleen, muttei pidä valittaa.

Urheilugaalassa nähtiin mittava joukko palkittuja ja urheilussa meritoituneita ihmisiä. Nieminen palkittiin – täysin ansaitusti – Elämänura-palkinnolla.

Nieminen on tehnyt paljon suomalaisen urheilun eteen. Veikkauksen eläköityneenä toimitusjohtajana hän on myös pyyteettömästi pannut omia rahojaan urheilun tukemiseen, mistä hän ei halua paljon huudella.

Viime kesänä Nieminen muun muassa perusti yhdistyksen, jonka pitkän ajan tarkoituksena on kerätä noin puoli miljoonaa euroa urheilulle.

”Yhteiskunnan tuki ei kasva jatkossa ja yritysten tuki ei riitä. Annetaan hyvän kiertää”, Nieminen sanoi (HS 30.8.).

Nieminen oli aikoinaan myös perustamassa Urheilugaalaa, joka pidettiin ensi kerran vuonna 2008 Kaapelitehtaalla.

Lue lisää: Uusi tukiyhdistys tavoittelee urheilulle puolen miljoonan euron pottia: ”Olen innostunut”

Iivo Niskanen valittiin odotetusti Vuoden urheilijaksi. Oliko se yllätys?

Ei, vaikka joukkue- ja palloilulajien kannattajat vannoivat neljänneksi sijoittuneen NBA-koripalloilija Lauri Markkasen nimeen.

Joukkueurheilija on valittu Vuoden urheilijaksi neljä kertaa: 1995 Jari Litmanen, 2001 Sami Hyypiä, 2019 Teemu Pukki ja 2020 Lukas Hradecký.

Kaikki ovat jalkapalloilijoita. Jääkiekkoilijaa ei ole valittu vielä koskaan. Äänestäjien eli urheilutoimittajien isoin häpeä on, ettei Jari Kurria valittu vuonna 1990, vaikka hän voitti viisi kertaa jääkiekon Stanley Cupin NHL:ssä.

Tuolloin urheilutoimittajat äänestivät vuoden parhaaksi Päivi Alafrantin, joka voitti keihäänheiton EM-kultaa.

Jari Kurri voitti Edmontonin paidassa Stanley cupin peräti viisi kertaa.

Monet olisivat halunneet nähdä Niskasen sijasta seiväshypyn Euroopan mestarin Wilma Murron voittavan. Murto hauskutti juhlayleisöä, että hänen pitää varmaan jatkaa uraansa Brisbanen olympiakisoihin vuoteen 2032, jotta saisi yhtä monta kultamitalia kuin Iivo.

Vuoden urheilijan äänestyksen lopputulos kertoo, kuinka iso painoarvo olympiakullalla yhä on Suomessa. Pisteissä Niskasen ja Murron ero ei ollut lopulta valtava: 258 pistettä.

Vuoden urheilijan tapaisessa äänestyksessä käy usein niin, että loppuvuoden meriitit jäävät paremmin ainakin suuren yleisön mieleen kuin alkuvuoden ansiot.

Niskanen hiihti kultaa helmikuussa, Murto taivuttu voiton elokuussa ja Markkanen pussitti kiihtyvällä vauhdilla koreja loppuvuodesta.

Yhtä oikeutetusti voi kysyä, miksi Valtteri Filppula sijoittui äänestyksessä vasta kahdeksanneksi, vaikka hän johti kapteenina Leijonat ensin jääkiekon olympiakultaan ja sitten maailmanmestaruuteen.

Filppula jäi NHL-kiekkoilija Mikko Rantasen (7.) taakse, vaikka tämä ei edes pelannut Suomen kahden kullan joukkueissa.

Entä sitten suomalainen perinnelaji keihäänheitto. Hyvästä ja monipuolisesta urheiluvuodesta kertoo osaltaan myös se, ettei Lassi Etelätalo päässyt keihään EM-pronssilla edes 15 parhaan sakkiin.

Kova arvokisaheittäjä jäi äänestyksessä sijalle 17. On vaikea sanoa, kertooko se jotain keihäänheiton arvostuksen laskusta. Tuskin. Kymmenen parhaan listalle oli karsea tunku.

Ralliautoilun nuorin maailmanmestari Kalle Rovanperä sijoittui vasta viidenneksi. Rovanperä ajoi kilpaa 256 päivää ja reilut 3 200 kilometriä. Ralliautoilussa ote ei saa herpaantua hetkeksikään.

Moottoriurheilija on valittu Vuoden urheilijaksi kolmesti: 1982 Keke Rosberg, 1993 Juha Kankkunen ja 1998 Mika Häkkinen. Tommi Mäkinen voitti neljä kertaa rallin maailmanmestaruuden, muttei saanut titteliä.

Kaikkiaan urheilutoimittajat antoivat äänensä 38 urheilijalle. Heistä viimeiseksi yhdellä äänellä sijoittui yksinpurjehtija Ari Huusela.

Sekin kertoo Suomen urheilun monipuolisuudesta.

Kuten edellä olevat esimerkit osoittavat, Suomesta löytyy menestysurheilijoita lähes joka lähtöön. Ottamatta sen enempää kantaa urheilutoimittajien äänestykseen, urheilijoista on syytä olla ylpeä.

Huippu-urheilussa ihminen antaa tänä päivänä kaikkensa. Se ei ole harrastus.

Risto Niemisen ohella tunnettu urheiluvaikuttaja Kalervo Kummola uhkasi repiä Urheilutoimittajain liiton jäsenkortin, jos Jukka Jalosta ei valita Vuoden valmentajaksi ja Leijonia Vuoden joukkueeksi.

Ei tarvitse. Jalonen ja Leijonat valittiin.

Tosin ei tiedetä, minkä kortin Kummola olisi repinyt. Urheilutoimittajilla ei ole enää vuosikausiin ollut pahvista jäsenkorttia. Kummola ei ole edes liiton jäsen.

Kummola pääsi aikoinaan tv-juttujensa takia urheilutoimittajien Tampereen kerhon jäseneksi. Urheilutoimittajien liitosta hänet poistettiin pari kolme vuotta sitten, kun liitto siivosi jäsenrekisteriään aktiivisesti alalla toimiviin ammattilaisiin.

Wilma Murto kiitti puheessaan tukitiimiään.

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat