Nuorisokoti Nuotan työntekijät Mika Honkalammi, Tea Kauhanen ja Kimmo Kontiainen demonstroivat mahdollisimman turvallista rajoittamista.

Hellää hallintaa

Nuorisokodin johtaja Mika Honkalammi hallitsee niin itsepuolustuksen kuin aggressiivisiin tilanteisiin lastensuojelussa tarkoitetun Mapa-menetelmän. Honkalammi kertoo, miten hänen työssään aggressiivisuutta hallitaan tai rajoitetaan mahdollisimman hellästi ja ihmistä kunnioittavasti.


22.1. 2:00 | Päivitetty 22.1. 14:02

Pienessä syvennyksessä kerrostalon kyljessä on nuorisokoti Nuotan sisäänkäynti. Kyseessä on Humanan ylläpitämä Myyrmäessä sijaitseva erityistason lastensuojeluyksikkö.

Tänne tulevilla nuorilla on taustalla vaikeita elämäntilanteita, kriisiytyneitä kotioloja, koulunkäyntivaikeuksia ja erilaisia neuropsykiatrisia tai käyttäytymisen säätelyyn liittyviä vaikeuksia.

Lastensuojelutyössä on kohonnut riski kohdata aggressiivista käytöstä. Nuotan yksikönjohtaja Mika Honkalammi on ollut alalla 20 vuotta ja kohdannut monenlaisia tilanteita.

”Minuun on varmaan käytetty kaikkea mahdollista väkivaltaa. On tultu ruokailuveitsen tai nyrkkien kanssa päälle”, Honkalammi toteaa.

Honkalammi on hankkinut osaamista aggressiivisten tilanteiden kohtaamiseen ja toimii nykyään Mapa-kouluttajana (Management of Actual or Potential Aggression).

Kyseessä on etenkin lastensuojelussa ja sairaaloissa suosittu toimintamalli, joka antaa keinoja haasteellisen ja aggressiivisen käyttäytymisen hallintaan ja ennakointiin.

Lisäksi Honkalammilla on musta vyö defendossa ja hän on toiminut vuosia myös defendo-ohjaajana.

”Se on itsepuolustuslaji, jossa opetellaan suojautumaan lyönneiltä, kuristamiselta tai maahan kaatamiselta. Opitaan miten päästä irti otteista ja pakenemaan tilanteesta.”

”Monta tilannetta voidaan välttää, kun annetaan aikaa ja empatiaa.”

Mika Honkalammi on kohdannut väkivaltatilanteita työssään ja pohtinut jossain kohtaa myös alan vaihtoa.

Kyseessä on kaksi erilaista menetelmää. Defendossa lähdetään hätävarjelutilanteesta, Mapa sopii ammatilliseen aggressiivisuuden kohtaamiseen.

Honkalammi on luvannut kertoa, miten hänen työssään aggressiivisuutta hallitaan tai rajoitetaan. Juuri tällaisesta tarpeesta Mapa-menetelmä on syntynyt, se sisältää hoidollisen ja ennakoivan näkökulman aggression ja väkivallan kohtaamiseen.

Menetelmän perusteista iso osa keskittyy puhe- ja vuorovaikutustaitoihin ja toiminnan taustojen aktiiviseen ymmärtämiseen.

”Asiakkaat ansaitsevat sen, että heidät kohdataan kunnioittavasti ja mahdollisimman vähällä perusoikeuksiin puuttumisella.”

Hoitosuhteen aikana ihmisen taustat ja käyttäytymismallit tulevat työntekijöille tutuiksi. Syntymässä oleva tilanne pyritään rauhoittamaan heti, kun muutos käytöksessä huomataan.

”Monta tilannetta voidaan välttää, kun annetaan aikaa ja empatiaa. Silloin tilanteen ei tarvitse purkautua niin, että yritetään satuttaa itseä tai muita.”

Nuorisokodissa rajoittamisesta myös keskustellaan etukäteen nuorten kanssa. Kysytään, mikä heidän mielestä olisi toimiva keino, jos tulee tilanne, jossa he käyttäytyvät uhkaavasti.

”Voidaan sopia, että nuori menee omaan huoneeseen rauhoittumaan sillä ehdolla ettei hän hajota mitään tai vahingoita itseään. Toki käymme läpi myös sitä, miksi hän menee pois tolaltaan ja tulee aggressio.”

Tilanteessa auttaa myös ryhmänhallinta: kun yleisö siirretään muualle, nuori pääsee tilanteesta ilman että menettää kasvojaan.

”On toimittava ennen kuin jotain on lyöty, tönitty tai puukotettu.”

Matalan riskin tilanteessa nuori ohjataan omaan huoneeseen. Mika Honkalammi ottaa ohjaaja Tea Kauhasta kädestä kiinni. Sairaanhoitaja Kimmo Kontiainen seuraa tilannetta vierestä valmiina auttamaan, jos tarvitsee.

Puhejudo ei kuitenkaan ratkaise kaikkia tilanteita. Rajoittamista joudutaan käyttämään lastensuojelulain määrittämissä tilanteissa. Sitä käytetään silloin, kun nuori on vaaraksi itselleen tai muille. Rajoittamista ei esimerkiksi saa käyttää tottelemattomuuden hallintaan.

”On toimittava ennen kuin jotain on lyöty, tönitty tai puukotettu. Suojaamme myös lasta ettei hän pääse satuttamaan ohjaajaa, johon hänellä on lämpimät välit. On traumaattista lapselle, jos hän pääsee niin tekemään.”

Rajoittamisessa lähdetään liikkeelle pienimmän haitan periaatteesta.

”Mapassa pyritään tekemään vain tarpeellinen rajaamistyö. Ihminen usein tappelee vastaan, jos häneltä viedään kehon itsemääräämisoikeus, hän ei pysty liikuttamaan itseään tai raajojaan.”

Jos aggressiivisuus ilmenee huitomisena tai potkimisena tarvitaan enemmän ihmisiä pitämään kiinni. Honkalammin mukaan rajaaminen on sitä turvallisempaa, mitä useampi henkilö sitä tekee.

”Jos yksin joutuu rajaamaan, niin on vaikea hallita omaa voimaansa tai tasapainoa. Siihen liittyy enemmän riskejä.”

Viime aikoina vartijoiden voimankäyttö on herättänyt keskustelua sen jälkeen, kun 35-vuotias nainen kuoli Ison Omenan kauppakeskuksessa. Naista rajoitettiin päinmakuulla, joka on saanut kritiikkiä hoitoalan asiantuntijoilta.

Muun muassa oikeuspsykiatri Kari Ojala kertoi Lääkäri-lehdessä, että tilanteeseen liittyy äkkikuoleman riski. Myös lastensuojelussa päinmakuulla rajoittamisen riskit on tiedostettu ja sitä pyritään välttämään.

”Siitä on ihan tieteellistä tutkimusta, on riski ettei sydän ja hengityselimistö toimi oikein, tulee painetta rintakehän ja pallean alueelle. Ja jos henkilö on raskaana, on se riski myös vauvalle.”

Rajoittaa voi turvallisemmin seisten tai istuen, otetaan käsistä kiinni ja samalla jatketaan juttelua.

”Kun huitominen loppuu, kehosta jännitys vähenee, annetaan positiivinen palaute. Tilanteet harvoin ovat lineaarisia, eli rauhoittumisen jälkeen voi taas nousta halua satuttaa. Meillä on oltava valmius jatkaa kiinnipitoa ja tarvittaessa vaihtaa otetta.”

”Pitää puhua rauhallisella rytmillä ja matalalla äänellä, niin kuin Arvi Lind uutisia lukiessa.”

Keskitason riskitilanteessa tarvitaan kaksi työntekijää. Käsiä kontrolloidaan, mutta ote ei aiheuta kipua.

Rajoitettavan kyynärpää on kontrollissa. Sisemmällä kädellä estetään huitominen, mutta ei rajoiteta liikaa.

Sitä mihin tilanne päätyy, voi olla hankala ennakoida, mutta ylipäänsä ihmisen maahan viemiseen liittyy riskejä, jotka hoitotyössä halutaan välttää.

”Siinä voi satuttaa päänsä. Myös työntekijä voi menettää tilanteessa tasapainon ja satuttaa itsensä. Riskejä voi pienentää harjoittelemalla ja sillä, että tilanteessa on tarpeeksi ihmisiä.”

Jos tulee tilanne, jossa ihminen päätyy päinmakuulle pitää olla valmius kääntää hänet pian selälleen. Eikä päinmakuulla olevan ihmisen käsiä lähdetä levittämään.

”Sillä on merkittävä ero, että ihminen voi pitää omat kädet kehonsa alla verrattuna siihen, että kädet levitetään.”

Kun ihminen on kiihtynyt, tulisi puheen olla mahdollisimman yksinkertaista ja vakuuttavaa. Vain yksi puhuu kerrallaan ja puhumalla pyritään etsimään tie ulos tilanteesta.

”Pitää puhua rauhallisella rytmillä ja matalalla äänellä, niin kuin Arvi Lind uutisia lukiessa.”

Ennen tilanteen äitymistä fyysiseksi voidaan käyttää sanallista rajaamista, sanoa että lopeta tavaroiden heittely, tai nyt on vielä kaikki hyvin, ei kannata jatkaa.

Käskyttämistä ei Honkalammin mukaan voi soveltaa tällaisissa tilanteissa.

”Jokainen voi kokeilla kotona, miten käskeminen toimii, jos tulee puolison kanssa riitaa.”

Empatiaa sen sijaan kannattaa harjoittaa. Riehujan mielessä on monenlaisia asioita, jotka vaikuttavat taustalla ja aiheuttavat reaktioita. Sen ymmärtäminen helpottaa myös väkivallan kohteeksi joutunutta työntekijää.

”En ole tehnyt ihmiselle mitään, vaan kyse on hänen sisäisen maailman manifestista. Ymmärrän, että jollain voi olla riitaa poikaystävän kanssa. Se harmittaa, mutta itsen tai muiden satuttaminen ei käy.”

Alalla voi myös käydä niin, että tilanteisiin turtuu. Honkalammin mukaan sitä pitää varoa. Nyrkillä huitomisesta ei saa tulla normaalia, se ei ole kenenkään etu, ei työntekijöiden eikä nuoren.

Siksi tapahtumat pitää purkaa, kun tilanne on rauhoittunut. Opetellaan keinoja tunteiden tunnistamiseen ja säätelemiseen ja tehdään suunnitelma vastaavia tilanteita varten.

”Kyllä työnantajan pitää tarjota koulutusta ja osaamista.”

Rajoittaa voi seisten tai istuen. Ohjaaja Tea Kauhanen ei pääse otteesta, mutta mihinkään ei satu ja olo on turvallinen.

Defendon kautta Honkalammilla on kosketuspintaa myös suoraviivaiseen itsepuolustukseen. Defendon juuret ovat järjestelmässä, joka alun perin kehitettiin poliiseille ja myöhemmin mukautettiin sotilaskäyttöön.

Honkalammi hakeutui aikoinaan itsepuolustuskursseille työssään olevan väkivallan uhan takia, mutta korostaa ettei sen pitäisi olla yksilön vastuulla.

”Kyllä työnantajan pitää tarjota koulutusta ja osaamista, sillä on vastuu tuoda turvallisuutta asiakkaille ja henkilöstölle.”

Lastensuojelutyö eroaa viime aikoina paljon puhuttaneesta vartiointialasta niin lainsäädännöllisesti kuin menetelmiltään, mutta yhteistä on aggressiivisten tilanteiden kohtaaminen ja hallinta. Honkalammin mukaan alat voisivat oppia toisiltaan.

”Hoitopuolella voisi olla annettavaa suhtautumistavassa ja asenteissa. Me tehdään kaikki vaativaa työtä, uskon että ristiin pölytyksellä voisimme jakaa osaamista ja se auttaisi jaksamaan töissä paremmin.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat