Suomalaiskaksikko hiihti etelä­navalle ja ylsi saavutukseen, johon on pystynyt aiemmin vain kymmenkunta ihmistä

Mikko Vermas ja Tero Teelahti hiihtivät karuissa oloissa yli tuhannen kilometrin matkan Etelämantereella. Vermas suoritti tiettävästi yhdeksäntenä ihmisenä maailmassa niin sanotun kolmen navan haasteen.

18.1. 19:23 | Päivitetty 19.1. 8:03

Suomalainen Mikko Vermas saavutti tiistaina iltapäivällä Suomen aikaa jotain, mihin oli pystynyt maailmassa aiemmin tiettävästi vain kahdeksan ihmistä.

Vermaksesta tuli yhdeksäs ihminen, joka on suorittanut seikkailijoiden ”grand slamin”, niin sanotun kolmen navan haasteen, eli hiihtänyt pohjois- ja etelänavalle ilman ulkopuolista tukea ja kiivennyt lisähapen avulla maailman korkeimmalle huipulle Mount Everestille.

Tiistaina kello 15.50 Chilen aikaa Vermas ja hänen kaverinsa Tero Teelahti saavuttivat hiihtäen maantieteellisen etelänavan. Noin 1 130 kilometrin pituinen urakka oli kestänyt 51 päivää ja seitsemän tuntia. Kumpikin oli vetänyt varusteita ahkiossa, joka reissun alussa painoi noin 120 kiloa.

Ennen Vermasta ja Teelahtea tiettävästi 13 ihmistä oli hiihtänyt pohjois- ja etelänavalle ilman ulkopuolista tukea.

Yksi heistä oli niin ikään Laskuvarjojääkärikillassa toimiva Poppis Suomela, joka oli vuonna 2006 mukana pohjoisnavan retkikunnassa ja hiihti etelänavalle 2008.

”Päällimmäinen tunne on helpottuneisuus. En osaa sanoa mitään isompaa kontekstia, miltä tuntuu. Minulla on ollut tosi ikäviä kipuja viimeiset kaksi viikkoa tuolla hiihtäessä”, Vermas sanoi satelliittipuhelimen välityksellä HS:lle keskiviikkona illansuussa.

Kivut johtuivat Vermaksen mukaan märkivistä paleltumavammoista, jotka olivat seurausta kovan pakkasen, tuulen ja kosteuden yhteisvaikutuksesta. Kaksikon urakan aikana pakkasta oli enimmillään noin 30 astetta.

”Minulla on ennenkin ollut tällainen polar thigh, mutta nyt se on vähän pahempi. Nyt se kidutus loppui”, Vermas sanoi.

Hiihto etelänavalle oli osa Laskuvarjojääkärikillan toimintaa.

Vermas ja Teelahti olivat mukana jo Laskuvarjojääkärikillan retkikunnassa, joka hiihti vuonna 2006 pohjoisnavalle. Mount Everestille Vermas nousi vuonna 2010.

Vermas sanoi hypänneensä jo vuonna 1994 Laskujääkärikillan ”junaan”.

”Nyt tämä peli on pelattu läpi maksimipistein. Tein sen, minkä halusin, ja nyt siirryn elämässä seuraavaan vaiheeseen. Tunnen olevani vapaa.”

Mutta miksi olet lähtenyt tällaiseen rääkkiin?

”Laskuvarjojääkärikillassa harrastetaan kaikennäköistä. Olen aina tykännyt liikkua ja touhuta ulkona. Tämä oli vain mielenkiintoinen kuvio, ja olen saanut mielettömän hienoja kavereita. En ole päättänyt mitään, vaan olen vain mennyt reissu kerrallaan eteenpäin.”

Vermas kehui Teelahtea hienoksi kaveriksi. Yhteistyö pelasi kuulemma kitkattomasti.

Kaksikko suoritti varusmiespalveluksen Laskuvarjojääkärikoulussa eri aikaan. He tutustuivat kauppakorkeakoulussa ja Laskuvarjojääkärikillan toiminnassa.

Vermaksen mielestä hiihto etelänavalle ei ollut fyysisesti niin paha kuin vastaava reissu pohjoisnavalle.

”Pohjoisnavalla me oltiin aivan paskana tähän verrattuna, aivan kuolleita. Nyt olo on kuitenkin fyysisesti aika hyvä pois lukien nämä pikkukivut.”

Vermaksen ja Teelahden reissu viivästyi noin kahdella vuodella koronapandemian takia.

Valmistautuminen alkoi jo syksyllä 2019. Harjoitteluun kuului muun muassa lisäpainoilla lastatun autonrenkaan vetämistä Pirttimäen ulkoilualueen mäkisessä maastossa Espoossa, mikä herätti ymmärrettävästi paljon huomiota muiden ulkoilijoiden keskuudessa.

Lopulta varsinainen seikkailu alkoi 27. marraskuuta 2022. Päivämatkat vaihtelivat paljon sää- ja keliolojen mukaan. Alussa kaksikko eteni päivittäin kuusi tuntia ja runsaat kymmenen kilometriä.

Kun sää salli ja ahkio keveni ruokakuorman huvetessa, hiihtoa kertyi päivässä enimmillään yhdeksän tuntia ja matkaa noin 30 kilometriä.

Koko taival tapahtui pääsääntöisesti loivaan ylämäkeen. Reissu alkoi Etelämantereella noin 500 metrin korkeudelta. Maantieteellinen etelänapa sijaitsee lähes 3 000 metrin korkeudella.

Valmistautuminen alkoi jo syksyllä 2019.

Vermas ja Teelahti raportoivat retken etenemisestä ja sattumuksista karuun mutta humoristiseen sävyyn nettipäiväkirjassa, josta löytyy myös tarkkaa tietoa muun muassa välineistä, syömisestä, peseytymisestä ja hurjista lämpötilan vaihteluista.

Viimeisinä päivinä kaksikko kamppaili suksien hajonneiden siteitten kanssa.

”Meillä hajosi kolmet siteet. Meillä oli varasiteitä ja sitten sellaiset todella vanhanaikaiset siteet, jotka ruuvattiin kiinni. Jos meillä olisi vielä yhdet siteet hajonneet, olisimme kävelleet loppumatkan.”

Sanomattakin lienee selvää, että ruokapuoli ei ollut mitään herkuttelua.

”En ainakaan kahteen vuoteen syö sellaista ruokaa, jossa ainesosat koskettavat toisiaan. Me vedettiin sellaista mössöä. Se näytti aina samanlaiselta, vaikka ei aina maistunut samalta”, Vermas sanoi ja osasi jo naureskella asialle.

Oikaisu: Ennen Vermasta ja Teelahtea sekä pohjois- että etelänavalle oli hiihtänyt tiettävästi 13 ihmistä eikä 11, kuten jutussa aiemmin väitettiin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat