Kansainvälinen olympiakomitea KOK päätti keskiviikkona jatkaa suosituksia, joiden perusteella Venäjän ja Valko-Venäjän joukkueet ja urheilijat pysyvät poissa kansainvälisistä kilpailuista. Samalla KOK kertoi kuitenkin tutkivansa sitä, miten ja millä ehdoilla venäläiset ja valkovenäläiset voisivat tulevaisuudessa palata kilpailuihin.
KOK:n urheilijakomission puheenjohtaja ja KOK:n hallituksen jäsen Emma Terho osallistui viime viikolla keskusteluihin, joita KOK:n hallitus kävi eri tahojen kanssa venäläisten ja valkovenäläisten urheilijoiden asemasta. Keskusteluissa kävi hyvin selväksi, millaisessa vähemmistössä Suomen, muiden pohjoismaiden ja Baltian maiden kanta on.
”Se on hyvä, että suositukset pysyvät. Näkemyksemme on valitettavasti vähemmistössä. Toistaiseksi on ollut riittävästi ääniä siihen, että suosituksia on jatkettu.”
KOK käsitteli venäläisten ja valkovenäläisten urheilijoiden tilannetta neljässä eri keskustelussa viime viikolla. Yksi keskustelu oli lajiliittojen kanssa, yksi KOK:n jäsenten kanssa, yksi kansallisten olympiakomiteoiden kanssa ja yksi urheilijoiden kanssa.
Viimeksi mainitussa oli Terhon mukaan noin 200 osallistujaa, jotka edustivat kansallisia urheilijavaliokuntia ja kansainvälisten lajiliittojen urheilijavaliokuntia.
Keskusteluiden jälkeen KOK:n hallitus käsitteli keskusteluiden antia, ja lopulta KOK tiedotti keskiviikkona jatkavansa selvitystyötä sen suhteen, miten venäläiset ja valkovenäläiset voisivat palata kansainvälisiin kilpailuihin tulevaisuudessa.
Terho kertoo, että urheilijoiden keskustelussa tuli esiin näkemys siitä, että urheilijoilla voisi olla mahdollisuus osallistua kilpailuihin riippumatta maansa hallinnon tekemisistä.
”Toisaalta varsinkin Euroopassa on vahvojakin näkemyksiä siitä, että venäläiset ja valkovenäläiset eivät vain voi tulla kilpailuihin, vaan heidän kohdallaan pitää olla tiukempia sääntöjä neutraaliudesta kuin mitä on ollut Venäjän dopingin takia”, Terho sanoo.
Sekin aiheuttaisi päänvaivaa, miten venäläisten ja valkovenäläisten sitoutumista antidopingtyöhön valvottaisiin.
”Omasta mielestäni nämä seikat tulevat tärkeysjärjestyksessä vasta muiden seikkojen jälkeen”, Terho sanoo.
Terhon mukaan maiden väliset jakolinjat kävivät selväksi urheilijoiden keskusteluissa.
”Baltiassa on enemmän näkemyksiä, että heitä [Venäjää ja Valko-Venäjää] ei pitäisi missään tapauksessa ottaa mukaan, mikä on hyvin ymmärrettävää.”
Terho kertoo, että kansainvälisten lajiliittojen välisissä keskusteluissa ”ehdoton enemmistö” oli sitä mieltä, että venäläisten ja valkovenäläisten osallistumista pitäisi selvittää.
Kansallisten olympiakomiteoiden keskustelussa kävi Terhon mukaan selväksi, millaisessa joukossa Suomi on näkemyksineen.
”Valitettavasti pohjoismainen kanta on vähemmistössä.”
Suomen ja muiden pohjoismaiden mukaan Venäjää ja Valko-Venäjää ja heidän urheilijoitaan ei pitäisi päästää takaisin kansainvälisiin kilpailuihin. Samaa mieltä ollaan myös Baltian maissa.
Venäjä ja Valko-Venäjä saattavat hyötyä siitä, että KOK:ssa ei ole määritelty sitä, miten ja millä perusteella jokin konfliktiin ja esimerkiksi sotaan syyllistynyt maa voidaan sulkea kilpailuista. Terhon mukaan sotatoimet sinänsä tuomitaan KOK:ssa, mutta urheilijoiden sulkemisessa ei olla valmiita yhtä jyrkkiin kantoihin.
”Tämä kertoo siitä, että ei ole valmiita kriteerejä. Keskustelussa on viitattu aiempaan ja siihen, että Jugoslavian sodan aikaan ei suljettu urheilijoita. Näin brutaalia sotaa käyvän maan naapurissa vertaukset tuntuvat helposti perusteettomilta, mutta muita konflikteja lähellä olevien näkökulmasta ei, mikä tulee globaalissa keskustelussa esiin.”
”Olen erittäin tyytyväinen siihen päätökseen, että helmikuun suosituksia ei muutettu. Se mahdollistaa sen, että asian käsittelyä voidaan jatkaa.”
KOK:n lausuntoa on kuitenkin tulkittu niin, että se avasi venäläisille ja valkovenäläisille oven Pariisin vuoden 2024 olympialaisiin. Onko se oikea tulkinta?
”Se on ainakin hyvin eteenpäin menevä tulkinta.”
”Urheilijakomission keskustelussa nousi esiin, että nyt olisi liian aikaista tehdä päätöstä Pariisista. Nythän päätös oli nimenomaan, että suositukset pysyvät voimassa. Se on erittäin tärkeä asia. Suositukset tuskin muuttuvat heti talvikauden aikana. En näe, että olisi lähiaikoina ajankohtaista tehdä päätöstä Pariisia koskien.”
Terhon mukaan urheilijakomissiossa on paljon sellaisiakin näkemyksiä, että suositus Venäjän ja Valko-Venäjän urheilijoiden sulkemisesta oli alun perinkin väärä. Hänen mukaansa komissiossa on myös näkemyksiä, ettei nyt ole kiirettä tehdä muutoksia, ja jos muutoksia lähdetään tekemään, pitää olla erittäin tarkat reunaehdot.
Keskusteluissa esitetyt reunaehdot koskisivat sitä, millä ehdoilla venäläiset ja valkovenäläiset voisivat palata kansainvälisiin kilpailuihin. He eivät saisi edustaa maataan, eivätkä käyttää kansallisia symboleja. Toiseksi he eivät saisi olla Venäjän aloittaman sodan tukijoita. Ja kolmanneksi näiden maiden urheilijoiden sitoutuminen antidopingtyöhön pitäisi varmistaa.
Mitkä tahot tällaisia reunaehtoja esittivät?
”Ehtoja nousi esiin useammassa keskustelussa. Urheilijakomissio vaati voimakkaasti neutraaliutta, ja samalla esitettiin, että ukrainalaisten urheilijoiden tukeminen menee tämän asian [venäläisten ja valkovenäläisten kilpailuoikeuden] edelle.”
Pekingin ja Tokion olympialaisissa venäläisten urheilijoiden neutraalius oli kyseenalaista.
”Siellähän oli heidän omat värinsä ja tunnuksensa. Sitä ei voida ajatella neutraalina tässä tapauksessa.”
”Seuraavaksi lajiliittojen kanssa käsitellään sitä, mitä kilpaileminen näillä reunaehdoilla tarkoittaisi ja olisiko se edes mahdollista.”
