Myllypuron Matokalliosta on tullut lähiluonnon puolustajien ja jääurheiluhanketta ajavien tahojen kiistan näyttämö.
Kiista tosin tapahtuu kaavoittajan näkökulmasta liian myöhään – viisitoista vuotta asemakaavan lainvoimaiseksi tulemisen jälkeen.
Taitoluisteluliitto ja Luisteluliitto haluavat Matokalliolle lajiensa kehitys- ja kasvumahdollisuuksia parantavan jääurheilukeskuksen.
Paikalliset asukkaat puolustavat lähiseutunsa viimeistä metsäsaareketta, jolla on heille ainutlaatuinen virkistysarvo.
Myllypurolainen Nina Karisalo oli perustamassa adressia, jolla 3 000 allekirjoittajaa vetosivat kaupunginvaltuutettuihin, lautakunnan jäseniin ja halliyhtiön edustajiin.
”Olen asunut koko elämäni Itä-Helsingissä, jonka rikkaus on aina ollut metsät ja luonto. Itä-Helsinkiä on kehitetty viime vuosikymmeninä, ja kehitys on mennyt oikeaan suuntaan. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että metsiä on tosi vähän jäljellä”, Karisalo sanoo.
Hänen mukaansa se on ainut ja tärkeä metsä myllypurolalaisille ja puotinharjulaisille.
”Myllypuron alueella Matokallio on ainut koskematon metsäläntti. Toivoisin, että tämä otettaisiin päätöksenteossa huomioon, että meillä säilyisi alueella edes yksi metsä, jossa voi käydä virkistäytymässä ja tutkimassa luontoa.”
””Maisemallisesti arvokkaat kalliomäet ovat hyvin korkeita tai sitten niistä on avara näköala. Matokallion kohdalla katsoin, että kriteerit eivät täyty.”
Matokallion metsän puolustajat ovat vedonneet siihen, että iso osa luontoarvoiltaan merkittävästä kohteesta tuhoutuisi rakennushankkeessa.
He totesivat adressissaan, että metsän pohjoispuoli on määritelty arvokkaiden kasvillisuus- ja kasvistokohteiden II-luokkaan, joka tarkoittaa huomattavan arvokasta.
Matokallion luontokohde on määritetty arvokkaaksi vuonna 1990. Asemakaava on saanut lainvoiman vuonna 2007.
Matokallion metsän pohjoispuoli on Helsingin kaupungin kohdekuvauksessa ”laaja, pääasiassa kosteiden lehtojen ja viljavien korpien luonnehtima alue loivasti viettävällä pohjavesivaikutteisella rinteellä”.
Alueen puustoon kuuluvat muun muassa tuomi, kuusi, hieskoivu, haapa, pihlaja, vaahtera, harmaaleppä ja lukuisia muita puuvartisia kasveja. Alueen arvoa lisäävät alueellisesti uhanalaiset kasvit sekä kohteen luonnontilaisuus ja monipuolisuus.
Matokallion kalliota ei ole kuitenkaan merkitty arvokkaaksi luontokohteeksi.
Helsingin kaupungin ympäristötarkastajan toimesta eläköitynyt geologi Antti Salla määritteli vuoden 2004 julkaisussaan kallioperän ja maaperän arvokkaita luontokohteita Helsingissä.
Salla kertoo, että hän ei katsonut Matokallion maisemallista arvoa riittävän suureksi. Hän kävi kartoitusta tehdessään paikalla ja on kävellyt kallion poikki muillakin kävelyillään.
”Onhan sillä maisema-arvoa, mutta kartoitustyössäni minun oli vedettävä joitakin rajoja, jotta kartta ei tulisi täyteen arvokkaita kohteita, vaan siinä olisi arvokkaimmat kohteet”, Salla kertoo.
Millä perusteella Matokallio rajautui pois geologisesti arvokkaista kohteista?
”Maisemallisesti arvokkaat kalliomäet ovat hyvin korkeita tai sitten niistä on avara näköala. Matokallion kohdalla katsoin, että kriteerit eivät täyty.”
Mitä ajattelet Matokalliosta käytävästä keskustelusta suhteessa vireillä olevaan rakennushankkeeseen?
”On vaikea asettua asukkaiden asemaan. Heille se on varmasti tärkeä lähiluontokohde. Kaikilla kaupungin asukkailla on varmasti sellaisia paikkoja, ja heillä se on tuo paikka.”
Osa Myllypuron Matokallion kalliosta louhittaisiin pois, mikäli alueelle rakennettaisiin sinne suunniteltu jääurheilukeskus.
Lähimetsänsä puolustajat ovat vedonneet myös Helsingin luonnonsuojeluohjelmaan ja metsäverkostoselvitykseen, jossa oli tarkoitus valita uusia luonnonsuojelulailla rauhoitettavia alueita.
Selvityksessä Helsingistä löytyi 43 eri metsää, joissa esiintyi useita luontoarvoja. Myllypuron Matokallion metsä oli yksi näistä metsistä, mutta se ei päätynyt luonnonsuojeluohjelmaan.
Helsingin luonnonsuojeluohjelman laatimiseen osallistunut ympäristötarkastaja Raimo Pakarinen toteaa, että ohjelmaan on otettu metsät, joilla on suuri määrä luontoarvoja päällekkäin samalla alueella.
Matokallion pohjoisosa on kuitenkin merkattu arvokkaaksi luontokohteeksi.
”Sanoisin, että sen arvo on paikallisesti merkittävä. Kalliolla on tiettyjä maisema-arvoja ja pohjoisosassa on lehto. Lehtoa jää jäljelle, mutta suurempi ongelma on paikallisesti merkittävän lähimetsän ja virkistysalueen menettäminen”, Pakarinen sanoo.
Rakennuskohteeksi kaavoitettu tontti rajautuu siten, että se ei mene päällekkäin arvokkaan kasvikohteen kanssa. Halli ei leikkaisi Matokallion huippua, mutta rakennushanke muuttaisi huomattavasti alueen luonnetta louhimistöiden takia.
Pakarisen mukaan rakennushankkeella ei pitäisi olla kuitenkaan hirveän suurta vaikutusta arvokkaaseen luontokohteeseen.
”Sinne tulee edelleen vettä kallion huipulta ja pohjoisesta pohjavettä ja pintavesiä. En usko, että sillä on kuivattavaa vaikutusta.”
””Pari päivää sitten kävi peura metsän laidassa.”
Miten alueen virkistysarvoa voitaisiin mitata?
”Luontoinventoijien tai biologien kesken on melko hyvä konsensus, mitkä alueet ovat paikallisesti tai valtakunnallisesti arvokohteita eri ryhmissä linnuille tai kasveille. Paikallismerkitys asukkaille tulee käytön mukaan. On vaikea kehittää sellaista menetelmää, joka objektiivisesti arvioisi, mikä lähimetsä on tärkeämpi kuin jokin toinen.”
Toistaiseksi Nina Karisalon kodin ikkunasta näkyy Matokallion metsä.
”Pari päivää sitten kävi peura metsän laidassa.”
Hän sanoo, ettei sinänsä vastusta hanketta, mutta sille voisi löytyä hänen mielestään parempi sijainti.
”Siltä alueelta, johon hallia on suunniteltu, on löydetty vanhan metsän indikaattorilajeja. Ehkä olisi syytä kartoittaa alue kunnolla kokonaisuudessaan uudestaan. Onhan se selvää, että hankkeella olisi vaikutusta lehtoalueeseen, jonka monimuotoisuus kärsisi. Tuskin siinä samalla tavalla enää eläimet viihtyisivät.”
Tältä Myllypuroon suunniteltu jääurheilukeskus voisi näyttää arkkitehtitoimiston havainnekuvan mukaan.
