”Voimaa pystyy tuottamaan juuri niin paljon kuin heikoin lenkki pystyy sitä siirtämään. Ja iso osa voimasta tuotetaan käsien kautta”, Jesse Pynnönen sanoo.
Pynnönen on vahvin mies -kisaaja, joka innostui vuonna 2016 otevoiman kehittämisestä. Panostus sivulajiin on tuonut hänelle kolme otevoimailun maailmanmestaruutta.
”Testasin lajia kaverin innostamana ja sitten lähdin systemaattisesti harjoittelemaan. Minua kiinnosti, miten voin oikeasti kehittää itseäni. Kaikessa mitä harrastelen, tykkään myös kisata, joten asetin heti Suomen Voimalajiliiton järjestämät SM-kisat tavoitteeksi.”
””Penkkiä kysytään, hauista näytetään, mutta kyynärvarret näkyvät.”
Jesse Pynnösen käsivarret kertovat, että ote ei lipsu.
Otevoimailu lajina on otevoiman mittaamista mahdollisimman monipuolisesti. Sitä voi Pynnösen mukaan verrata yleisurheilun kymmenotteluun.
Lajeja on siis useita ja kilpailuissa tarkoitus on löytää kokonaisvaltaisesti paras otevoimailija.
”Jos jotain kategorioita miettii, niin on pyöreän kahvan otteet, pinsettiotteet, pystykahvat ja muut otteet.”
Käsi koostuu yhteen liittyvien luiden, lihasten, nivelten, nivelsiteiden, jänteiden, hermojen ja verisuonten verkosta, jotka yhdessä mahdollistavat monia hienomotorisia toimintoja.
Otevoimailun eri lajit mittaavat muun muassa kyynärvarsien, sormien, peukalon ja ranteen voimaa. Jokainen laji vaatii juuri omanlaista harjoittelua.
”Kädet ovat todella monipuoliset. Joku kisaaja voi olla ylivoimainen akselinostossa, mutta heikko pinsettiotteessa.”
Isoista käsistä voi olla etua joissain lajeissa, mutta toisissa lajeissa niistä voi olla jopa haittaa. Pynnönen kisaa isoimmassa painosarjassa eli yli 105-kiloisissa.
”Minulla ei ole mikään jättikäsi kokoisekseni ja se on ihan hyvä. Käteni on tarpeeksi iso paksuja tankoja ajatellen, mutta ei liian iso sormivoimaa vaativiin hubeihin.”
Pynnösellä on Suomen ennätys akselinostossa: 202,5 kiloa. Laji muistuttaa maastavetoa, paitsi että painot on lastattu 50 millimetriä paksuun akseliin. Mitään remmejä, ristiotteita tai sormilukkoja ei tietenkään sallita, kun mitataan otevoimaa.
Pinsettiote taas haetaan sormenpäillä ja peukalolla. Pinsettiotteilla Pynnönen on tehnyt parhaimmillaan yli 50 kilon nostoja. Hienoisetkin erot otteissa vaikuttavat.
”Pienikin nivelkulman vaihdos vaikuttaa siihen, millaista voimaa tai tekniikkaa otteessa tarvitaan.”
””Jousen sulkeminen on yksi teknisimpiä juttuja, joita otevoimailussa on.”
Jesse Pynnönen on merkinnyt jousipuristimiin paunoina, paljonko ne vaativat voimaa sulkeutuakseen. ”Gripperien isoin ongelma on, että kehityshypyt ovat isoja, siksi niillä on vaikea luoda hyvää noususuhdannetta treeniin.”
Jousipuristimet, joita myös grippereiksi sanotaan, ovat monelle tuttuja vekottimia. Vaikein vaihe jousen kiinni puristamisessa on loppuvaihe, kun sormet ovat jo aika ääriasennossa.
Siksi puristinta ei alkujaan kannata tuoda aivan peukalon tyveen kiinni, vaikka ote silloin hyvältä tuntuisikin.
”Jousen sulkeminen on yksi teknisimpiä juttuja, joita otevoimailussa on.”
Silver bullet hold on laji, jossa kilpailija puristaa jousipuristimen yhteen ja pitää niin kauan kuin jaksaa. Kun ote kirpoaa, puristimen välissä roikkuva 2,5 kilon levy tippuu. Levyn ansiosta yleisönkin on helppo seurata kisasuoritusta.
Jousipuristimen loppuvaihe on liikkeen vaativin osuus. Jesse Pynnönen on sulkenut 91 kiloa vastusta pikkurillin kohdalta mitattuna, eli niin sanotun IronMind #4 -jousipuristimen.
Otevoimailu nähdään usein voimailun sivutuotteena tai sen oheisharjoitteena. Laji on lähtenyt kehittymään voimailusaleilta, mutta ilman lajinomaista harjoittelua siinä ei kilpatasolla pärjää.
”Se kertoo aika paljon lajin tasosta, jos toisesta lajista voidaan tulla kokeilemaan ja pärjätään hyvin. Esimerkiksi vahvamieskisaajat eivät suoraan otevoimailussa pärjää, niin spesifiä harjoittelua se nykyään vaatii.”
Pynnöselle on kuitenkin ollut merkittävää etua otevoiman harjoittamisesta päälajissaan eli vahvamieskisoissa.
”Rekanvetohan on aika paljon otevoimalaji, jos köydestä saa huonosti kiinni ei voi tuottaa voimaa. Myös farmarikannossa, kivissä ja lastauksissa siitä on hyötyä.”
Käsivarret eli punttislangilla forkut eivät myöskään mene niin helposti jumiin, kun on tehnyt pohjatyötä.
”Jos salkunkanto on esimerkiksi ensimmäinen tai toinen kisalaji vahvamieskisassa ja siinä saa forkut tukkoon, niin sen jälkeen kaikki lajit tuntuvat ihan kamalilta.”
Voimalajien lisäksi otevoimasta on hyötyä muun muassa kädenväännössä, kiipeilyssä, leuanvedossa ja kamppailulajeissa. Oikeastaan missä tahansa, jossa voimaa tuotetaan käsien kautta.
”Sillä on vaikutusta vaikka jääkiekossa, soudussa ja heittolajeissa. Viimeistään siinä vaiheessa sen huomaa, jos tulee loukkaantumisten takia heikkoutta sormiin.”
””En usko, että pelkällä otevoimailulla kuolemattomuutta saavuttaa, mutta puristusvoima kertoo ylävartalon voimasta,”
Käden puristusvoimaa käytetään myös terveys- tai kuntotarkastuksissa. Puristustesti on helppo toteuttaa ja se kertoo yleisestä voimatasosta.
Kuntotarkastuksessa käytettävän puristusvoimamittarin lukemaksi Pynnönen on saanut 112 kiloa. THL:n väestötutkimuksen mukaan maksimaalisen puristusvoiman keskiarvo alle 65-vuotiailla miehillä on noin 50 kiloa, naisilla 30 kiloa.
On myös tutkimuksia joiden mukaan puristusvoimalla on yhteys elinajan ennusteeseen. Fysioterapeuttina ja valmentajana työskentelevä Pynnönen ei näe asiaa ihan niin yksioikoisena.
”En usko, että pelkällä otevoimailulla kuolemattomuutta saavuttaa, mutta puristusvoima kertoo ylävartalon voimasta. Tuotamme sormien ja käsien kautta voimaa esineisiin joka päivä. Jos otevoima on heikkoa, ote väsyy nopeammin tai emme jaksa tehdä asioita. Varsinkin ikääntyneessä väestössä sen vaikutukset näkyvät.”
Terveys- tai kuntotarkastuksissa käytettävä puristusvoimamittari. Käden puristusvoimatesti kuvaa hyvin yleistä lihasvoimaa.
Fitnesslajit ovat houkutelleet väkeä kuntosalille, cross fit tuonut ihmisiä levytangon äärelle ja kiinnostus voimailulajeja kohtaan on kasvanut. Silti Pynnönen epäilee ettei otevoimailu ole kovin ”mediaseksikäs laji”.
Suomessa Pynnönen arvioi olevan noin sata kilpailevaa otevoimaurheilijaa, maailmanlaajuisesti ehkä tuhat.
”Urheilulajina otevoimailu on varsin pieni, olisiko kuitenkin isompi kuin mäkihyppy”, Pynnönen virnistää.
Kyynärvarsia lukuun ottamatta otevoimailu ei juuri lihaksia kasvata. Toisaalta Kippari-Kallenkin tavaramerkkinä tunnetut paksut kyynärvarret ovat perinteisesti kielineet siitä, että käsillä on tehty fyysistä työtä.
”Penkkiä kysytään, hauista näytetään, mutta kyynärvarret näkyvät.”
””Joku on halunnut kokeilla nostaa alasimen sarvesta ylös.”
Jesse Pynnösen kyynärvarren paksuus on 41 senttiä suorana mitattuna.
Alasimesta innoituksensa saanut little big horn -kahva.
Kyynärvarret eivät ehkä ole sosiaalisen median suosituinta fitnesskuvastoa, mutta erilaisia hauskoja haasteita otevoimailussa riittää.
Pynnönen itse on innokas kokeilija, hän testaa Youtube-kanavillaan erilaisia urheilulajeja ja tekee syömishaasteita. Kotona hän saattaa viihdyttää itseään nostelemalla kurkkupurkkia mitä erikoisimmin ottein.
Otevoimailussa häntä viehättääkin lajin leikkisä puoli. Monet kisalajit ovat saaneet alkunsa salilta tai vaikka työpaikalta, kun on haluttu kokeilla jotain hauskaa: ”Pystytkö nostamaan tuon?”
”Esimerkiksi little big horn -ote on saanut alkunsa, kun joku on halunnut kokeilla nostaa alasimen sarvesta ylös.”
Välineitä hankkiessa ei ole tarve lähteä kauas otevoimailun alkulähteiltä. Harjoitusvälineitä voi tehdä itse tai kysyä apua joltain käsistään kätevältä kaverilta.
”Esimerkiksi nettikaupoissa myytävissä pyörivissä kahvoissa on usein muovia ja ne lakkaavat helposti pyörimästä, jos sinne väliin menee jotain. Metallipajalta saa paljon paremman halvemmalla.”
Rolling thunder eli pyörivä kahva.
Otevoimaa on helppo harjoittaa salikäyntien yhteydessä, esimerkiksi sarjojen välillä.
”Otevoiman harjoittelu ei ole kovin väsyttävää, ellei aloittelija innostu heti tekemään liikaa, silloin saa kyllä kädet tukkoon.”
Varsin perinteinen harjoitus on nostaa pinsettiotteella kahta toisiinsa vasten olevaa levypainoa niin, että sormien ote on painojen sileältä puolelta.
Tankoihin myydään myös tangonpaksunnoksia, joita voi käyttää kuntosalitreenien ohessa levy- tai leuanvetotangossa sekä käsipainoissa.
Myös roikkuminen on hyvä harjoitus. Haastetta voi lisätä yhden käden roikkumisella tai pyörivällä tangolla.
”Levytangon voi nostaa ylös ja roikkua siinä. Se on huomattavasti haastavampaa kuin tavallisessa tangossa roikkuminen.”
””Kalliita välineitä ei tarvitse hankkia.”
Tangonpaksunnoksilla levytankoa on vaikeampi nostaa.
Salilla voi tehdä kaikenlaista otevoimaa kehittävää sarjojen välissä. Esimerkiksi nostaa levypainon ylös keskellä olevasta kohoumasta sormivoimin.
Kuten kaikessa harjoittelussa, kehittyminen vaatii progressiivista treenaamista. Aloittaa voi vaikka tekemällä kerran viikossa 3–5 sarjaa, edistyneimmät voivat tehdä treenejä neljästi viikossa.
”Jos tekee vaikka kaksi kertaa viikossa, niin se on jo hyvä. Sitten voi lisätä toistoja, sarjoja tai painoja.”
Eikä otevoiman harjoittaminen tarvitse kuntosalia, Pynnönen muistuttaa. Treenata voi vaikka keittiössä.
”Olen käytännönläheisten harjoitusten ystävä, kalliita välineitä ei tarvitse hankkia. Voi esimerkiksi nostella paksua leikkuulautaa sormivoimin ja kiinnittää siihen painoja.”
Jesse Pynnönen
■ Otevoimailun kolminkertainen maailmanmestari, Suomen vahvin mies kilpailujen pronssimitalisti ja kilpasyöjä
■ Fysioterapeutti, valmentaja ja sisällöntuottaja
■ Youtubessa kaksi kanavaa, joista toinen keskittyy urheiluaiheisiin, toinen ruokahaasteisiin
■ Asuu Heinolassa
Lue lisää: Juoksija Ella Räsänen eli vuosia kuin sumussa – "Olin puoli vuotta kotona ja tuijotin yksiön seiniä"
Lue lisää: Milla Nordlund pitää mailastaan kiinni otteella, joka herättää hilpeyttä ja valmentajissa ihmetystä