Kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg on helppo kuvitella Vanhan Porvoon kapeille kaduille joentörmän makasiinien, puutalojen, tuomiokirkon ja raatihuoneen täyttämään kansallismaisemaan.
Historiaa huokuvan kulttuuriympäristön mukulakivin päällystetyt kadut ja kujat ovat tuttuja myös nykypäivän sanataiturille porvoolaiselle Mika Laurilalle – miehelle, joka kaikille tuttua vertausta mukaillen puhuu kuin Ruuneperi.
Helmikuun alussa 43 vuotta täyttänyt Laurila sanoittaa selostuksiaan monipuolisesti. Hän käyttää kieltä sujuvasti pitäen vasta-alkajat pelissä mukana ja avaten uusia näkökulmia kokeneille katsojille.
Laurila on sinivalkoinen NFL-ääni, joka saapuu televisioiden ja älylaitteiden kautta sydämensä amerikkalaiselle jalkapallolle menettäneiden suomalaisten koteihin sunnuntai-iltaisin.
Ja nyt, helmikuun toisena sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, hän tulkitsee NFL-kauden huipentavan Super Bowlin.
Laurilaa ja Runebergiä yhdistää kotipaikan lisäksi työ. Kasvatustieteen maisteriksi kouluttautunut Laurila tunnetaan selostustöidensä lisäksi opettajana, toimittajana ja oppikirjojen tekijänä.
””Päivän viimeinen tunti oli nimeltään Mika-show.”
Laurila kertoo suvustaan löytyvän useita supliikkeja puhujia. Äidin puolelta tuleva karjalalaisuus näkyy nopeutena, reagointikykynä sekä ulospäin suuntautumisena.
Kirjoittajan lahjat Laurila on perinyt niin edeltäviltä sukupolvilta kuin isältään. Tietynlainen alttius sanankäyttöön on tullut verenperintönä ja jalostunut otollisen kasvuympäristön avulla.
Laurila kuvailee, kuinka perheen muutto Porvoon sisällä 1989 vaikutti hänen elämäänsä suuresti. 9-vuotias Laurila siirtyi Kevätkummun kouluun, jossa tulisi myöhemmin toimimaan luokanopettajana.
”Menin sinne kolmannelle luokalle, ja sattumalta se luokka oli lastenkirjailija Maijaliisa Dieckmannin. Hänen unelmansa oli äidinkielen erikoisluokka, jossa luetaan, kirjoitetaan ja näytellään tosi paljon.”
Tuleva selostaja muistelee näytelleensä ensimmäisenä vuotenaan Aleksis Kiven päivän Seitsemän veljestä -näytelmässä Eeroa. Seuraavana vuonna status kasvoi, kun Laurila sai tilaa Juhanin roolissa.
Klassikkoteoksen versioinnin lisäksi Laurila sai harjoittaa improvisointikykyjään kolmannesta luokasta alkaen erään sijaisopettajan kanssa, kuten aiemmin kertomattomasta tarinasta selviää.
”Olin kova puhumaan ja hän ratkaisi sen homman niin, että päivän viimeinen tunti oli nimeltään Mika-show. Tämä perustui siihen, että minun piti muilla tunneilla olla hiljaa”, Laurila muistelee.
””Röh Röh -sanomat oli Pahkasian ja Myrkky-lehden sekoitus.”
Mika Laurila on koonnut selostuksiaan varten valtavan tietopankin pelaajista ja joukkueista. Lisäksi lähetyksissä kulkee myös niin sanottu yleinen paperi, joka sisältää tietoa esiintyjistä tuomareihin ja ottelun teemasta kattaviin säätietoihin. ”Monesti voin opettajamaisesti luennoida fahrenheit- ja celsius-asteikon erosta ja Yhdysvaltain neljästä aikavyöhykkeestä”, Laurila kertoo.
MIKA-show’n aikana Laurila esimerkiksi kiersi läpi luokan oppilaita, kyseli näiden lemmikeistä ja kertoi sitten niihin liittyviä täysin päästä keksittyjä tarinoita tai vitsejä.
”Tietynlainen soveltaminen, nopeus tai selostamiseen liittyvä sanallistaminen ovat varmaan tulleet tällaisesta itse keksitystä täysin leikillisestä improvisaatiosta. Se on alun perin sisältynyt sijaisopettajan kekseliäisyyteen, jolla saadaan tuo yksi tyyppi pidettyä hiljaa muun osan päivästä.”
Ei Laurila silti mikään häirikkö ollut. Hyvin koulussa pärjänneellä lapsella oli vaan tapana yleisesti hauskuuttaa muita ihmisiä. Nimikko-ohjelmassaan Laurila kertoo olleensa aidosti mukana.
”Enkä muista koskaan, että esimerkiksi kukaan luokkakavereistani olisi sanonut, että ’hitto me ei jakseta kuunnella tuota’. Kiitos heille siitä ystävällisyydestä.”
Myös opettaja Dieckmann saa Laurilalta kiitokset sallivuudestaan. Dieckmann luki oppilailleen paljon, ja nämä saattoivat kirjoittaa esimerkiksi Sinuhe egyptiläistä kuunnellessaan omia, keksittyjä uutisia.
”Perustimme luokan poikien kanssa lehden, jossa olin toinen pääjohtaja. Röh Röh -sanomat oli Pahkasian ja Myrkky-lehden sekoitus”, Laurila kertoo.
Osa uutisista oli Laurilan mukaan kieleltään sellaisia, ettei niitä uskaltanut näyttää opettajalle. Lehteä tehtiin A5-kokoiselle ruutupaperille kahden vuoden aikana noin 900 sivun verran.
””Meillä oli oma pieni yhteisö, jossa oli paljon kirjallisuutta, kirjoittamista ja näyttelemistä.”
Kauan kasatun lehden ainoa numero on sittemmin hävitetty. Laurila ystävineen palasi materiaalin pariin aikuisiällä todetakseen juttujen kirjoittamisen olleen niiden lukemista hauskempaa.
”Tämä ehkä kertoi siitä ympäristöstä. Meillä oli oma pieni yhteisö, jossa oli paljon kirjallisuutta, kirjoittamista ja näyttelemistä, ja luulen tämän antaneen valmiuksia”, Laurila sanoo.
Teini-iän itsekriittisyys toi sittemmin etäisyyttä ilmaisuun. Live-esiintymiset jäivät vähemmälle, mutta seikkailu- ja jännityselokuvia kuvattiin 1990-luvun alussa videokameralla ”tietyllä Kummeli-twistillä”.
Amerikkalainen jalkapallo oli tuolloin vahvasti läsnä Laurilan elämässä.
”Tietynlainen muu ajatusmaailma kytkeytyi siihen. Sitä piirteli uskonnonvihkoon pelikuvioita, minkälainen hyökkäyspeli voisi toimia ja kehitteli niille nimiä”, hän sanoo.
Esikuvat löytyivät omasta kaupungista. Laurila ihaili Porvoon Butchersin pelaajia ja eteni lopulta itsekin seuran edustusmiehistöön asti. Suomen mestaruuksiakin Laurila oli voittamassa.
Kotimaista pääsarjaa Vaahteraliigaa Laurila selosti ensimmäisen kerran vuonna 2010. Lajin ykkösliiga NFL tuli mukaan neljä vuotta myöhemmin.
””Valmistautuminen on kuin tenttiin lukemista.”
Kansas City Chiefsin pelinrakentaja Patrick Mahomes seuraa tilannetta pallo käsissään samalla kun hyökkäyksen linjan Joe Thuney (62), Creed Humphrey (52) ja Trey Smith (65) pitävät Cincinnati Bengalsin puolustuksen linjaa kaukana hänestä ja keskushyökkääjä Isiah Pacheco (10) juoksee kuviotaan. ”Pystyykö Chiefsin hyökkäyksen linja antamaan Mahomesille aikaa heittää palloa ja päästää myrkkykäärmettä iskemään? Riittääkö siihen aika, vai päästäänkö siinä vaiheessa ottamaan käärmettä kurkusta kiinni”, Mika Laurila kysyy.
Lähetyksiin Laurila on aina valmistautunut perusteellisesti, vaikka ei täysipäiväinen selostaja ole koskaan ollutkaan. Aikaa on löytynyt lajin rytmistä eli käytännössä yhden pelin viikkotahdista.
”Esimerkiksi luokanopen työn yhdistäminen tähän vaatii temppuilua niin, että voi olla ainakin siellä luokassa fresheillä aivoilla. Se [valmistautuminen] ei ikinä syönyt sitä luokanopehommaa pois.”
Laurila tietää tulevan sunnuntain ottelun aina maanantaisin. Sen jälkeen hän vaihtaa pelaavat joukkueet esimerkiksi Bleacher Reportin tai The Athleticin joukkueseurantoihin.
Hälytykset tulevat nykyisin älykelloon.
”Käytännössä se viikko eletään niiden joukkueiden mukana”, hän sanoo.
Laurila on isännöinyt tällä kaudella Tailgate-podcastia kahdesti viikossa, mikä tukee selostustyötä ja vie syvemmälle sarjan rakenteisiin pelkän tiedon pänttäämisen sijaan.
”Olen joskus sanonut, että valmistautuminen on kuin tenttiin lukemista. Otat selvää joukkueista ja niiden historiasta ja kaupungeista, etkä ikinä tiedä, mitä tulee vastaan lähetyksessä”, Laurila sanoo.
Hän tekee lähetyksessä tarvittavat paperit itse kokoonpanotiedoista lähtien. Fontin koko on ajan saatossa pienentynyt, jotta perustiedot, tilastot ja knopit mahtuvat mukaan.
Knoppitietojen viljelyä Laurila kutsuu leikkisästi pilkkimiseksi. Se palvelee erityisesti katsojaa, joka ei näe itse tiettyjä nyansseja tai joka ei syystä tai toisesta ole viehättynyt näkemästään.
”Monesti semmoisen yksittäisen, välillä tosi turhanpäiväisenkin tiedon kertominen voi antaa aivoihin saman signaalin kuin pilkkijälle silloin kun kala käy nykäisemässä sitä sen mormuskaa siiman toisessa päässä, jolloin se jaksaakin istua vartin pidempään”, Laurila perustelee.
Muistiinpanonsa hän tekee pilkuntarkasti samalla tavalla jokaisesta joukkueesta, jolloin haettava tieto löytyy tarvittaessa käden käänteessä.
”Se työ pitää tehdä hirveän järjestelmällisesti. Suurin osa tiedoista jää yleensä aina käyttämättä, ja voi olla myös tilanne, että tietoa ei saa loogisesti linkitettyä, kun tilanteet menevät niin nopeasti.”
Selostajana Laurila joutuu myös suhteuttamaan asioita. Jos hän kertoo lajia vähemmän seuranneelle ihmiselle, että Kansas City Chiefsin pelinrakentaja Patrick Mahomes heitti tällä kaudella yli 5 000 jaardia, ei tämä osaa välttämättä suhteuttaa sitä, oliko se paljon vai vähän.
Samalla Laurila korostaa katsojan kunnioittamista – kaikkea ei voi eikä ole pakollista selvittää juurta jaksain. Vieressään istuvan kommentaattorin kanssa Laurila käy sujuvaa vuoropuhelua.
”Suunnilleen tiedän, mitä kysymyksiä katsoja saattaa pohtia siinä kohdassa ja sanoisin näin, että siinä auttaa opetausta. Osaat asettua sen ihmisen asemaan, jolle sitä asiaa kerrot ja miettiä, mikä tässä voi tuntua vaikealta.”
””Juuri silloin kamera poimi sarvikuonon, joka aurinkoisena päivänä loisti sieltä.”
Mika Laurila avaa katsojille sekä amerikkalaisen jalkapallon hienouksia että yleistä lajitietoa aina seurojen nimeämisestä alkaen: ”Onko se tullut kilpailun kautta, niin kuin vaikka Atlanta Falcons vai onko siinä selkeästi historialinkki, niin kuin Baltimoressa, jossa asuneen Edgar Allan Poen runon mukaan Ravens sai nimen korpit”, hän kertoo.
Lottovoittona Laurila pitää tilanteita, joissa hän osaa avata katsojalle suoraan lähetykseen ajettavia asioita, joita ei tietenkään tiedetä Suomessa etukäteen. Näin kävi heti Laurilan ensimmäisellä NFL-kaudella Miami Dolphinsin ja Oakland Raidersin ottelussa.
”Minulla oli jostain jäänyt mieleen, että aikanaan kun nämä joukkueet pelasivat vastakkain, oli yksittäinen hyökkäyspeli, joka sai nimeksi Sea of Hands”, Laurila kertoo.
Kyseinen ottelu pelattiin joulukuussa 1974. Raidersin pelinrakentaja Ken Stabler heitti pallon maalialueen laitaan keskelle käsien merta.
”Loppujen lopuksi sen otti kaikkien käsien välistä Raidersin puukätinen blokkaava keskushyökkääjä [Clarence Davis], joka ei yleensä saanut palloa koskaan kiinni”, Laurila muistelee ottelun ratkaisua.
”Kun se yhtäkkiä tuli säröisenä kuvana katsojille ja pystyin kertomaan sen suoraan, niin kyllä siinä vaiheessa oli semmoinen olo, että kannatti nämäkin tiedot taas kerätä.”
Erään Indianapolis Coltsin kotiottelun alla Laurila löysi stadionin vieressä olevan eläintarhan verkkosivuilta albiinosarvikuonon. Kun Yhdysvalloissa siirryttiin mainoksiin ja Suomessa nähtiin ilmakuvaa alueesta, alkoi hän kertoa tarinaa nimeltä tietämästään harvinaisuudesta.
”Juuri silloin kamera poimi sarvikuonon, joka aurinkoisena päivänä loisti sieltä. Muistan, kuinka kommentaattori Rami Lilja kysyi seuraavalla tauolla, että keksinkö jutun päästäni. Sanoin, että en ja kerroin päätyneeni sattumalta aikani kuluksi tutkimaan erikoista keissiä.”
””En minä esimerkiksi koskaan puhu quarterbackista vaan pelinrakentajasta.”
Sinivalkoinen NFL-ääni korostaa, etteivät selostukset ole pelkkää Avaraa luontoa. Joukkueissa on 53 pelaajaa, mikä tarkoittaa sitä, että taustatyötä on tehtävä paljon.
”Se antaa takaisin sillä, että ei kyllä tarvitse kertoa samoja juttuja montaa kertaa. Totta kai jotkut legendat pitää muistaa kertoa sopivassa yhteydessä. Eli kuinka monta Super Bowl -MVP:tä sillä [Tom] Bradyllä olikaan ja kuinka monta kertaa Aaron Rodgers on valittu runkosarjan parhaaksi pelaajaksi.”
Nykyinen työ sanomalehti Uusimaan uutistoimittajana auttaa Laurilaa selostamaan kansantajuisesti.
”Se ei ole mitään inside-höpötystä tai spesiaalikieltä. Samaan aikaan meidän kommentaattorit saattavat viedä pelin tosi syvälle, ja myös ne, jotka eivät ole koskaan katsoneet suomenkielistä lähetystä, saattaisivat tänä päivänä yllättyä siitä, miten yksityiskohtaisesti he puhuvat pelistä.”
Laurila tietää monen katsojan vihaavan suomenkielistä lajitermistöä. Vastaavasti joku toinen voi kuvitella selostajan briljeeraavan englanniksi tietämättä, ettei suomenkielistä vastinetta ole.
”En minä esimerkiksi koskaan puhu quarterbackista vaan pelinrakentajasta, ja aika vähän puhun running backista, koska voin käyttää suomenkielistä pelipaikkatermiä [keskushyökkääjä]. Puhun mieluummin lentopotkusta kuin puntista”, hän luettelee.
”Suomalaiset termit eivät aina ole kauhean kuvaavia, mutta yritetään pelkistää sillä edes vähän ja helpottaa katsojan mukana olemista.”
””Olen monesti sanonut olevani vain kuhnuri.”
Philadelphia Eagles voi rakentaa hyökkäyksensä sekä heitto- että juoksupelin varaan, ja pelinrakentaja Jalen Hurts (vas.) on itsekin juoksu-uhka. ”Pystyykö Chiefs taistelemaan Eaglesin hyökkäyksen linjaa vastaan niin, että Eagles ei pysty vyörymään juoksupelillään eteenpäin? Ja jos Chiefs onnistuu ottamaan Eaglesin juoksun pois, onnistuuko Eagles sen jälkeen heittämään palloa tarpeeksi tehokkaasti”, Mika Laurila kysyy.
Amerikkalainen jalkapallo on Laurilan mukaan kuin tehty suomalaiselle mentaliteetille. Yritykset ovat kuin vaparikuvioita toinen toisensa jälkeen, ja niitä voi jännittää samaan tapaan kuin Kaisa Mäkäräisen pystyammuntaa tai yksittäisen mäkihyppääjän tai keihäänheittäjän suoritusta.
”Se saattaisi hyvinkin iskeytyä tosi rajusti tosi monelle”, Laurila sanoo.
Moni amerikkalaisen jalkapallon ystävä on löytänyt lajin juuri Laurilan selostamien Super Bowl -otteluiden kautta. Hän itse kokee, ettei katsojakokemus ole riippuvainen selostajasta.
”Katsojalle tulee jenkkifutista katsoessa hyvä mieli siitä, kun hän pääsee lajissa kärryille ja se vie mukanaan. Olen monesti sanonut olevani vain kuhnuri, joka auttaa siinä hommassa.”
Philadelphia Eaglesin ja Kansas City Chiefsin välistä Super Bowlia Laurila luonnehtii vertauskuvallisesti käärmeiden taistoksi. Hän kuvailee Eaglesia kuristajakäärmeeksi ja Chiefsiä myrkkykäärmeeksi.
”Lähtösykäys Eaglesin pelille on se, että heillä on voimakas juoksu-uhka ja vahva hyökkäyksen linja, joka ikään kuin puristaa sen tilan auki ja ehkä tietyllä tavalla tukahduttaa sitten vastustajan.”
”Chiefs tietysti tavoittelee samaa asiaa, mutta tekee sen enemmänkin nopeudella. Se pyrkii iskuilla eli heitoilla, joko nopeilla tai pidemmillä, lähtökohtaisesti pakottamaan puolustusta puolustamaan mahdollisimman laajaa aluetta, tekemään sen heikoksi ja sitten iskemään siihen”, Laurila jatkaa.
Super Bowlin ennakkosuosikkina Laurila pitää Eaglesia.
Lue lisää: Innokkaan äidin unelma toteutuu: Jason ja Travis Kelce pelaavat vastakkain Super Bowlissa
Philadelphia Eagles–Kansas City Chiefs sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kello 1.30. Ottelu näkyy suorana C More Sport 1 -kanavalla, C Moren suoratoistopalvelussa ja MTV3:lla.
Kuka?
Mika Laurila
Mika Laurila on sinivalkoinen NFL-ääni.
43-vuotias porvoolainen toimittaja ja selostaja.
Syntynyt helmikuussa 1980 Porvoon maalaiskunnassa.
Pelannut amerikkalaisessa jalkapallossa Porvoon Butchersissa.
Työskentelee sanomalehti Uusimaan uutistoimittajana.
Toimi luokanopettajana porvoolaisessa Kevätkummun koulussa kevääseen 2022 saakka.
Suomen amerikkalaisen jalkapallon liiton (SAJL) viestintäpäällikkö 2016–2018.
Selostanut amerikkalaista jalkapalloa vuodesta 2010 alkaen muun muassa C Morella, Ruutu-palvelussa sekä Viasatin ja Viaplayn kanavilla.
