”Jasmi paineli muilta karkuun”, kuului Helsingin Sanomien otsikko 27. tammikuuta 2005 urheilun paikallispörssin jutussa.
Toimittaja Pasi Peltolan haastattelussa oli 8-vuotias Jasmi Joensuu, joka oli voittanut Keravan Keinukalliolla hiihdetyn 1,5 kilometrin kisan peräti puolentoista minuutin erolla.
Uravalinta oli hiihtoperheen tytölle jo tuolloin selkeä. Kuvatekstin mukaan Jasmi oli asettanut tavoitteekseen kehittyä lajinsa maailmanmestariksi.
Jutussa kommentoi sanavalmis nuori urheilija, joka kertoi hiihdon olevan yksinkertaisesti kivaa.
”Tärkeintä tässä ovat kilpailut ja palkinnot. Mukavin palkinto on Keinukalliosta aikaisemmin saamani iso pokaali. Kerran sain leivän, jonka halkaisija oli 50 senttiä.”
HS 27.1.2005
Joensuu, 26, vastaa 18 vuotta myöhemmin puhelimeen nykyisessä kotikaupungissaan Rovaniemellä.
Tuusulan Kellokoskelta kotoisin oleva hiihtäjä on ehtinyt asua Keinukallion kisan jälkeen myös Etelä-Pohjanmaalla Kuortaneella, Denverissä Coloradossa ja Vantaalla, mutta HS:n artikkeli on yhä tallessa ja kunniapaikalla.
Joensuu kuuluu vielä urheilijasukupolveen, jolla perinteinen leikekirja voi hyvin.
”Se on ensimmäinen minusta tehty lehtijuttu ja se on leikekirjan ensimmäisellä sivulla. Hauska muisto.”
Itse kilpailua hän ei tarkasti muista, mutta haastattelutilanteen paremmin. Kuvakin paljastaa, että kyseessä oli pakkassää. Maalissa Joensuun hengitys höyrysi kunnolla.
””Lumiolosuhteet ovat huolestuttavia. Kun aloitin hiihtämisen, etelässä oli pitkät ja kylmät talvet.”
Jasmi Joensuu kuvattuna tammikuussa 2005 ennen starttiaan Keravan Keinukallion kisaan.
Nyt on toisin. Hiihto on Suomessa yhden sortin trendilaji monipuolisena kuntoilumuotona. Yhä useammin hiihtäjät joutuvat kuitenkin suksimaan vesikelissä etenkin Etelä-Suomessa.
Plussakelissä iso osa osa talviurheilun riemusta, kuten lumisen metsän rauhoittava kauneus on muisto vain, eikä laji muutenkaan näytä parhaita puoliaan.
Ilmaston lämpeneminen on yksi syy siihen, että hiihto ei houkuttele enää junioreja samalla tavalla kuin aiemmin.
Vuosituhannen vaihteessa hiihtämisen 4-vuotiaana aloittanut Joensuu on kokenut muutoksen suksien päällä.
”Lumiolosuhteet ovat huolestuttavia. Kun aloitin hiihtämisen, etelässä oli pitkät ja kylmät talvet.”
Viimeiset pari vuotta Joensuu on asunut avopuolisonsa kanssa Rovaniemellä, jossa hiihtokausi kestää kuusi kuukautta.
"Siellä unohtuu, että joka puolella Suomea talvi ei ole samanlainen, eikä mitenkään itsestäänselvä.”
Selvää sen sijaan on, että juniorihiihtäjien määrä on Suomessa romahtanut.
Kun vuonna 2005 Suomessa oli yli 8 500 kilpailulisenssin tai skipassin lunastanutta juniorihiihtäjää, oli viime vuonna kilpahiihtäjiä juniorisarjoissa enää 3 000.
Kehitys huolettaa Joensuuta. Hän listaa keinoja, joilla hiihdon suosiota voisi nuorten keskuudessa parantaa.
Ensimmäinen on harjoitusolosuhteiden parantaminen, ja siinä Suomessa ollaan Joensuun mukaan jo hyvällä uralla.
Säilölumesta ja tykkilumesta tehtyjä ensilumen latuja löytyy jo Suomen joka kolkasta.
Pääkaupunkiseudullakin hiihtokausi alkaa käytännössä jo marraskuun alussa. Hiihtopaikkoja on useita, joskaan ladut eivät ole aina kovin pitkiä.
Harjoittelusta on tehtävä lapsille kiinnostavaa ja sen tulee sisältää monipuolista joukkueharjoittelua. Tarvitaan lisää yhdessä tekemisen kulttuuria.
””Meidän on esimerkillämme kyettävä näyttämään, että hiihto on hieno laji.”
Jasmi Joensuu sanoo pystyvänsä keskittyvänsä nyt täysillä urheiluun, kun opiskelut on hoidettu.
”Olen aina sanonut, että hiihto on parhaimmillaan joukkueurheilua. Etenkään nuorena hiihto ei saisi olla sellaista, että harjoitellaan yksin metsässä.”
Joensuun mukaan esimerkiksi pääkaupunkiseudun isoissa seuroissa tässä ollaan jo onnistuttu.
Vaikka hiihtoa pidetään enemmän maakuntien lajina, on pääkaupunkiseudulla isojen harjoitusryhmien kokoaminen helpompaa kuin maaseudun muuttotappiokunnissa.
”Pienten kuntien seurojen kannattaa kenties yhdistää voimiaan. Innostus tarttuu, kun on kavereita mukana tekemässä ja samalla saa uusia kavereita.”
Lisäksi Joensuu sysää vastuuta lajin suosiosta huolehtimisesta itselleen ja muille huippuhiihtäjille.
”Meidän on esimerkillämme kyettävä näyttämään, että hiihto on hieno laji.”
Lue lisää: Niskaset ja Pärmäkoski kirkkaimmat tähdet – tällainen on Suomen joukkue hiihdon MM-kisoissa
Joensuu tunnetaan omaa reittiä kulkeneena urheilijana. Hän lähti lukion jälkeen urheilustipendillä Denveriin yliopistoon ja valmistui sieltä neljän vuoden opintojen jälkeen pääaineenaan rahoitus.
Moni piti Joensuuta Coloradon Kalliovuorille menetettynä lupauksena. Joensuu itse arvioi, että opiskelujen hoitaminen oli hänen uransa jatkon kannalta aivan olennaisen asia.
Ilman yliopistotutkintoa hän ei ehkä kilpailisi enää lainkaan.
Joensuu toivoo, että hänen esimerkkinsä rohkaisi urheilijoita kokeilemaan omia polkuja. Tutkinnon hankkiminen auttoi häntä heittäytymään huippu-urheilulle, vaikka opiskelujen aikana hän joutuikin tekemään kompromisseja.
”Tutkinto toi back upin. Pystyn nyt rennoin mielin tekemään huippu-urheilua, kun on tutkinto. EI tarvitse miettiä mitä tapahtuu, jos loukkaannun tai mitä teen uran jälkeen. Olen ylpeä, että olen päässyt tälle tasolle, vaikka, en ihan suorinta reittiä.”
Coloradossa Joensuulle tuli tutuksi myös olosuhteet, joita on kaavailtu ratkaisuksi maailmancupin lumipulaan eli kisojen hiihtäminen korkealla vuoristossa.
””Pysyn kannassani, jonka olen vuonna 2005 lausunut. Tavoitteenani on nousta vielä korkeimmalle korokkeelle. Tuleeko se sitten jo Planicassa, jää nähtäväksi.”
Maailmancupin sääntöjen mukaan kilpailuja saa järjestää korkeintaan 1 800 metrissä, mutta Coloradossa Joensuun kilpaili jopa kolmessa kilometrissä. Siellä ilma on kestävyysurheiluun jo erittäin ohutta.
”Kilpailullisesti siinä ei ollut mitään järkeä.”
Iän puolesta Joensuun uraan mahtuu vielä helposti kahdet olympialaiset, jopa kolmannetkin.
Ajallista kestoa hän ei uralleen aseta, mutta ensimmäisessä lehtihaastattelussa esitetty tavoite pitää.
”Pysyn kannassani, jonka olen vuonna 2005 lausunut. Tavoitteenani on nousta vielä korkeimmalle korokkeelle. Tuleeko se sitten jo Planican MM-kisoissa, jää nähtäväksi.”
Joensuun bravuuri on perinteisen sprintti, joka on Planican MM-hiihtojen avausmatka.
Maailmancupin avauskisassa Rukalla hän oli sprintissä neljäs. Perinteisen kympillä hän on sijoittunut tällä kaudella parhaimmillaan kymmenenneksi.
Joensuu saattoi yllättää monet nousemalla yliopisto-opintojen jälkeen maajoukkueen syömähampaaksi.
Tulosta on jo tullut, vaikka viimeinen askel on vielä otettavana. Joka tapauksessa Joensuun palkintokaapissa on jo yksi MM-pronssi, vuoden 2021 kisojen viestihiihdosta.
”Vaikka kovin moni ei uskonut, että tulen sieltä mitalin kanssa kotiin.”
Jasmi Joensuu Rukalla viime marraskuun lopulla.
Lue lisää: Kerttu Niskasella on mies, joka käyttää vaimostaan puhuessaan sanaa me – yhteisestä syystä
Lue lisää: Kuninkaallisille on nyt kysyntää – he ovat ehdolla MM-latujen valtiaiksi
Lue lisää: Iivo Niskasella on kaksi rajua vaihtoehtoa MM-kultaan
Lue lisää: Niskaset ja Pärmäkoski kirkkaimmat tähdet – tällainen on Suomen joukkue hiihdon MM-kisoissa
Lue lisää: Nämä yhdeksän asiaa pitää olla hallussa, jotta Suomi voi menestyä MM-hiihdoissa
Lue lisää: Jasmi Joensuu ihmettelee joukkuekaverien kommentteja viestikohussa: ”Tiesivät tilanteen täysin”