Vuonna 2014 Shamiel Gary oli yksi 300 uudesta pelinappulasta Amerikan suurimmassa urheilubisneksessä. Hän oli raivannut tiensä miljoonan amerikkalaisen lukiopelaajan joukosta siihen 0,3 promillen eliittiin, joka saavuttaa unelmansa pelaamisesta amerikkalaisen jalkapallon ammattilaisliigassa NFL:ssa.
Unelman tavoittelu alkoi ensimmäisellä luokalla North Mabee Mustangs -seuran harjoituksista Garyn kotikaupungissa Tulsassa, Oklahoman osavaltiossa.
”Olin ensimmäisellä luokalla, kun isäni vei minut harjoituksiin ja lähti hakemaan minulle huoltoasemalta urheilujuomaa. Sillä aikaa juoksin pakoon ja piilouduin kaappiin, koska pelkäsin jalkapallon pelaamista niin paljon”, Gary muistelee ensikosketustaan amerikkalaiseen jalkapalloon kotoaan videopuhelun välityksellä.
Pelko oli kenties aiheellinen. Vasta viime vuosina lasten jalkapallo on alkanut siirtyä laajemmin taklauspallosta kohti vähemmän fyysistä lippupalloa.
”Seuraavana vuonna isäni vei minut taas jalkapalloharjoituksiin, mutta tällä kertaa hän jäi seisomaan kentän laidalle, jotta en karkaisi.”
””Shamiel, älä ole yksi niistä, jotka vain puhuvat, vaan rupea töihin.”
Kuudennesta luokasta lähtien kaikki kilpaurheilu on Yhdysvalloissa lähes poikkeuksetta kouluun sidonnaista. Garyn onneksi kotoa löytyvä tukiverkko oli varustettu tietotaidolla, sillä keskikoulun alettua juniorisarjoja dominoineesta pelinrakentajasta tulikin yhtäkkiä altavastaaja.
”Olisin varmaan lopettanut keskikoulussa ilman vanhempiani”, Gary tunnustaa.
Koulun harjoitusten ulkopuolella Garyn äiti auttoi tekniikkaharjoittelussa syöttelemällä palloa isän viedessä tämän isoveljiensä mukana harjoittelemaan taklaamista. Yksi isän neuvoista oli ylitse muiden ja jäi ohjenuoraksi koko urheilu-uralle:
”Shamiel, älä ole yksi niistä, jotka vain puhuvat, vaan rupea töihin.”
Lukiossa amerikkalaisen jalkapallon pelaajista tulee ensimmäistä kertaa koko koulun sankareita. Luokkatoverit kannustavat kotijoukkuetta cheerleadereiden johdolla. Urheilumenestys lukiossa myös määrittää monen nuoren tulevaisuuden; yliopistokoulutus on kallista, joten urheilustipendi on usein ainoa korkeakoulutuksen mahdollistava oljenkorsi.
”Nyt vanhempana ymmärrän, että hän todennäköisesti vitsaili”, Gary toteaa.
“Isäni aina sanoi, että minun on parempi saada urheilu- tai akateeminen stipendi, sillä hän ei aio maksaa yliopistokoulutustani. Päätin saada jalkapallostipendin.”
Kahden vaisun lukiovuoden jälkeen Gary oli kolmannen vuoden opiskelijana vihdoin raivannut tiensä avauskokoonpanoon. Vain tullakseen syrjäytetyksi kahden pelin jälkeen.
”Se tuntui maailmanlopulta.”
Nuoren miehen paineet tulevaisuudesta kasvoivat.
“Päätin, että pestaudun armeijaan, jos en saa stipendiä”, Gary kertoo.
“Menin armeijan testeihin asti, mutta kävelin ulos kesken kokeen ja lähdin treenaamaan.”
Kuin tilauksesta Garyn kotipihaan ajoi uran ensimmäinen iso onnenpotku – kenties koko uran merkittävin.
Paikallinen voimavalmentaja ja etelävaltioiden vieraanvaraisen kulttuurin ilmentymä Rashid Lowe näki pojan puurtamassa omatoimisesti 40 asteen helteessä.
”Kaveri hei, täällä on aika lämmin. Teet niin kovasti hommia, että sinun kannattaisi tulla treenaamaan salilleni ilmaiseksi.”
Seuraavat kaksi vuotta Garyn motivaatio ja fysiikka kasvoivat Lowen opissa.
Neljäs ja uran tulevaisuuden kannalta ratkaisevin lukiovuosi päättyi osavaltion mestaruuteen uudella pelipaikalla tukimiehenä. Vaikka lukion valmentajat eivät uskoneetkaan Garyn mahdollisuuksiin, hänen onnekseen yliopistojen kykyjenetsijöitä kävi tarkkailemassa joukkueen harjoituksia. Lukioaikana vertailu joukkuetovereiden kesken oli armotonta.
“Kun muistelen noita aikoja, huomaan, että olin liian keskittynyt niihin, jotka eivät uskoneet minuun”, Gary sanoo.
“Minun olisi pitänyt keskittyä vain ihmisiin, joilla on merkitystä elämässäni.”
Stipendin metsästyksessä läheisten neuvot olivat arvokkaita.
”Vanhempiani ei kiinnostanut, kuinka suosittuun kouluun pääsisin. Heille oli väliä vain sillä, että tulevassa yliopistossa saisin peliaikaa, täyden stipendin sekä valmentajat, jotka välittävät minusta ihmisenä.”
Lopulta Garylle tarjottiin stipendiä kahteen yliopistoon, joista hän valitsi Wyomingin yliopiston.
””En uskonut menestykseen vaan ajattelin, että aina on tehtävä enemmän ja paremmin.”
Menestys Wyomingissa uudella pelipaikalla takapuolustajana huipentui Garyn sijoittuessa koko maan taklausrankingissa kolmen parhaan joukkoon. Yliopistourheilu teki Garysta ammattimaisen urheilijan, itsenäisen aikuisen ja paikallisen jalkapallotähden.
Saamaansa suosioon hän reagoi kypsästi.
”Koska olin lukiossa tottunut olemaan altavastaaja, en uskonut menestykseen vaan ajattelin, että aina on tehtävä enemmän ja paremmin.”
Kahden Wyomingin vuoden jälkeen Gary päätti palata takaisin kotiin perheensä ja Alzheimerin tautiin sairastuneen isoäitinsä luokse. Koulun vaihto ei kuitenkaan ollut läpihuutojuttu, sillä Wyomingin valmentaja ei suostunut purkamaan Garyn sopimusta.
Päätöksestä valitettuaan Gary joutui perustelemaan lautakunnalle syytä kotiin palaamiselle. Lopulta Gary sai vapautuksen, mutta ehdot sallivat siirron ainoastaan 200 mailin säteellä kotikaupungista olevaan 1-divisioonan yliopistoon. Wyomingista ei suostuttu antamaan mukaan edes jatkon kannalta arvokkaita videoita Garyn omista peleistä.
”Katselin ympärilleni, ja hitto, yksikään koulu ei halunnut minua. Oli nöyryyttävä kokemus muuttua pelaajasta, josta on tehty hahmo videopeliin, sellaiseksi, jota kukaan ei halunnut.”
Lopulta Oklahoma State University antoi Garylle mahdollisuuden. Ilman stipendiä tai taattua peliaikaa.
Shamiel Gary juhli joukkuekavereidensa kanssa Oklahoma Staten yliopistojoukkueen pelaajana vuonna 2013.
Vuodessa Gary onnistui vakuuttamaan uudet valmentajat ja saamaan täyden stipendin kahdelle viimeiselle yliopistovuodelle. Jos Garyn vanhemmat pääsivät vuosittain katsomaan neljää Wyomingin peliä, nyt jokaisessa kotipelissä Garya kannusti 15–20 läheisen joukko. Perheen tuki ja ison koulun tunnelma herättivät NFL-unelman jälleen eloon.
Kunnes Gary reväytti etureitensä viimeisen kauden puolessa välissä.
”Se sotki osakkeeni NFL:n suhteen.”
Lukuisat Garylle viestitelleet NFL-agentit katosivat kuin tuhka tuuleen, ja lopulta neljästä jäljelle jääneestä valikoitui Cary Fabrikant.
Senior Bowl pelissä Garylle sateli NFL joukkueiden edustajilta kysymyksiä kesken jääneestä kaudesta. Selvisi, ettei Oklahoma State University ollut kertonut syytä Garyn viimeisen kauden keskeytymiselle.
”Heidän olisi pitänyt kertoa julkisesti etureiden vammasta.”
Agentin kustantamalta Floridan treenileiriltä Gary palasi yliopistolle suorittamaan nopeus-, räjähtävyys- ja tekniikkatestit kykyjenetsijöiden arvioivien katseiden alla. Jokaisesta 32:sta NFL joukkueesta oli edustaja paikalla pääasiassa joukkuekaveri Justin Gilbertin takia. Muutamaa kuukautta myöhemmin hänet varattiin kahdeksantena pelaajana NFL:ään.
Gary jäi ilman varsinaista varausta vuonna 2014, mutta onnistui ensisijaisena vapaana agenttina allekirjoittamaan sopimuksen New England Patriotsin kanssa.
”Pakkasin tavarani, ja kolmen päivän kuluttua muutin hotelliin asumaan noin viideksi kuukaudeksi.”
””Kun pääsin NFL:aan, tajusin nopeasti, että se on ennen kaikkea bisnes.”
Ennen NFL:n varaustilaisuutta Shamiel Gary omistautui täysin jalkapallolle kaksi kuukautta. ”Sitä saa oikeastaan vain tämän yhden mahdollisuuden, joten miksi ei antaisi parastaan.”
Elämä ammattilaisena ei kuitenkaan ollut sitä, mitä Gary oli kuvitellut. NFL-unelman saavuttaminen osoittautuikin lasten leikiksi sen säilyttämiseen verrattuna.
”Kun pääsin NFL:aan, tajusin nopeasti, että se on ennen kaikkea bisnes”, Gary muistelee.
”Näin kaverin allekirjoittavan sopimuksen yhtenä päivänä ja saavan potkut seuraavana.”
Monissa harjoituksissa pelaajat saivat vain kaksi mahdollisuutta todistaa kykynsä ja erottua joukosta. 1980-luvun valmentajan Jerry Glanvillen keksimä kuuluisa lyhenne NFL:n miljardi-bisnekselle on osuva: “Not For Long” -liiga.
””Hoin mielessäni ’älä lennä ulos, älä lennä ulos’.”
Miami Dolphinsin Shamiel Gary (27) taklaamassa Baltimore Ravensin Javorius Allenia Miami Gardensissa pelatussa ottelussa joulukuussa 2015.
Shamiel Gary (27, oik.) pelaamassa hiljattain uran loppumisesta ilmoittanutta supertähteä Tom Bradya (12, selin) vastaan.
Epävarmuus paikan säilyttämisestä liigassa luo pelaajille suuria paineita ja suuntaa keskittymisen helposti vääriin asioihin.
”Sen sijaan, että olisin keskittynyt pelaamiseen, mietin, mitä minusta ajatellaan tai mitä jos mokaan. Hoin mielessäni ’älä lennä ulos, älä lennä ulos’.”
Vuodesta toiseen Garyn mielessä pyörivä negatiivinen mantra oli uran vaikein haaste.
Osa NFL:n todellisuudesta, kuten ilmaiset bileet, ateriat ja vaatteet, olivat Garyn ennakko-kuvitelmien mukaisia.
“Mutta sillä osalla ei ole väliä, jos ei pysty pitämään paikkaansa.”
””Loppujen lopuksi se on vain jalkapalloa, siihen ei kuole.”
Toisena NFL-vuotenaan Gary loukkasi olkapäänsä ja sai vapautuksen sopimuksestaan Miami Dolphins -joukkueessa.
”Olin todella surullinen, mutta jälkeenpäin katsottuna se oli elämäni suurin siunaus.”
Gary pystyi matkustamaan äitinsä tueksi sairaalaan, jossa tämä taisteli syöpää vastaan.
”Sain mahdollisuuden oppia todella tuntemaan äitini ja lähentyä hänen kanssaan.”
Kolmen kuukauden aikana Garyn olkapää parani, mutta äiti ei. Gary matkusti takaisin Miamiin pelaamaan kauden loppuun, minkä päätteeksi äiti kuoli.
”Nuo kolme kuukautta äitini kanssa olivat todella tärkeät.”
Viimeisenä vuotenaan NFL:ssä Garyn henkiset paineet helpottivat.
”Aloin toistaa päässäni positiivista mantraa – ole vapaa. Loppujen lopuksi se on vain jalkapalloa, siihen ei kuole.”
Gary onnistui raivaamaan tiensä joukkueen kakkosketjuun saakka. Pelin raakuus ja koti-ikävä saivat hänet kuitenkin pohtimaan urheilu-uransa jatkoa. Viimeinen pisara olivat aivotärähdys ja siitä seuranneet kuuden kuukauden päänsäryt. Gary kertoo kadottaneensa osan intohimostaan ja pohtineensa, onko tässä kaikki, mitä hän haluaa elämällään tehdä. Ei ollut.
Urheilu-uran jälkeen Gary perusti oman yrityksen. Hän kiertää puhumassa ympäri maata, kirjoitti lastenkirjan ja auttaa nuoria urheilijoita saavuttamaan unelmansa.
Shamiel Gary on nykyisin suosittu puhuja.
