Kansainvälinen yleisurheiluliitto (WA) on keväällä tiukan paikan edessä, kun se pohtii niin sanotun kolmannen sukupuolen urheilijoiden osallistumista naisten sarjoihin.
Vuonna 2017 kansainvälinen yleisurheiluliitto, silloin vielä IAAF, päätti rajata kymmeniä naisia pois lajin huipulta 400 metriltä, 400 metrin aidoista, 800 ja 1 500 metriltä ja mailin juoksumatkoilta.
Syynä oli se, että kyseisille juoksumatkoille osallistui naisia, joilla oli synnynnäisesti poikkeuksellisen korkea testosteronihormonin taso.
Tunnetuin esimerkki hyperandrogeenisistä urheilijoista oli eteläafrikkalainen Caster Semenya, joka ei enää saanut osallistua alle mailin matkoille. Tai hän olisi saanut, jos olisi ottanut testosteroniarvoa alentavaa lääkettä.
Semenya ja Etelä-Afrikan yleisurheiluliitto valittivat asiasta Urheilun kansainväliseen välitystuomioistuimeen CAS:iin, joka hylkäsi valituksen toukokuussa 2019.
Sen jälkeen Semenya valitti Sveitsin korkeimpaan oikeuteen, joka piti päätöksen voimassa. Semenyan leiri katsoi, että sääntö oli määrätty tarkoituksella häntä varten.
Ihmetystä herätti, miksi IAAF:n rajaus koski vain naisten tiettyjä juoksumatkoja, ei esimerkiksi heittolajia, moukaria, kiekkoa tai kuulaa, joissa korkeasta testosteronitasosta on todennäköisesti enemmän hyötyä kuin juoksuissa.
IAAF perusteli asiaa sillä, ettei sillä ollut tutkittua tietoa muiden lajien urheilijoista, kun taas juoksuissa todisteita oli kerätty vuodelta 2011 alkaen.
Nyt tilanne on muuttunut, WA:n hallitusjäsen Antti Pihlakoski sanooHelsingin Sanomille.
Pihlakosken mukaan jo niin sanottu maalaisjärki sanoo, että myös heittolajeissa oli hyperandrogeenisiä naisurheilijoita, mutta silloisella IAAF:llä ei ollut niin vedenpitävää näyttöä, että se olisi pitänyt välitystuomioistuimessa, eikä IAAF ei halunnut hävitä juttuja CAS:ssa.
Maaliskuun kokouksessa WA:n hallitus keskustelee, laajennetaanko nykyistä sääntöä koskemaan kaikkia yleisurheilulajeja.
”Samalla keskustellaan testosteronirajasta, joka on nyt viisi nanomoolia verilitraa kohti. Se on varsin korkea naisten testosteronitasoksi. Onko siitä edelleen liikaa etua ja pitääkö sitä lääkinnällisesti edelleen laskea?” Pihlakoski kysyy.
Hänen mielestään WA haluaa kaikilla toimillaan suojella naisten urheilua. WA korostaa muutenkin sukupuolista tasa-arvoa. Se on ensimmäinen iso kansainvälinen lajiliitto, jonka hallituksessa pitää olla puolet naisia ja puolet miehiä.
”Motivaation kannalta ei ole hyväksi, että naisten sarjoissa kilpailisi urheilijoita, joilla on miehen ja naisen sukuelimet. Kivekset tuottavat kestävyyttä, voimaa ja nopeutta lisäävää testosteronia”, Pihlakoski sanoo.
WA:ssa voidaan pohtia myös sitä, pitääkö kisoihin muodostaa kolmas sarja hyperandrogeenisille urheilijoille, kuten uinnissa on päätetty.
”Uinnissa ei ole järjestetty kilpailuja niin sanotussa kolmannessa sarjassa. Siihen voisivat osallistua urheilijat, jotka ovat ennen puberteetti-ikää ilmoittaneet olevansa poikia mutta jotka tuntevat itsensä naiseksi.”
”Silloin on estetty lääketieteellisesti, ettei tule puberteettiä”, Pihlakoski sanoo.
”Jos yleisurheiluun tulisi tällainen kolmas sarja, pitäisi esimerkiksi päättää, onko siitä samat rahapalkinnot, samat lajit ja samat kisat kuin nyt miesten ja naisten sarjoissa.”
Antti Pihlakoski kehuu Kansainvälistä yleisurheiluliittoa siitä, että se puolustaa vahvasti sukupuolista tasa-arvoa.
Mikä on oma mielipiteesi tällaisesta kolmannesta kilpasarjasta?
”Minä olen sitä mieltä, että hyperandrogeenisen urheilijan testosteronitasoa kontrolloidaan. Miehillä on etulyönti naisiin. Siis miehillä, jotka kokevat olevansa naisia, ei toisin päin. En ole kolmannen sarjan kannalla.”
Pihlakosken mukaan IAAF:n päätös vuodelta 2017 on saanut paljon hyväksyntää ei-hyperandrogeenisiltä urheilijoilta.
”Asia on koettu ongelmalliseksi naisurheilijoiden keskuudessa. Samalla se tietysti diskriminoi, syrjii miehiä, jotka haluavat urheilla naisina. Minusta se on pienempi paha kuin heikentää naisten motivaatiota osallistua urheiluun”, sanoo Pihlakoski, joka pakkasi samaan aikaan matkalaukkua Australia-matkalleen.
Bathurstissa Australiassa järjestetään kaikkien ikäluokkien MM-maastot 18. helmikuuta. Alkujaan Bathurstin maastokisojen piti olla maaliskuussa 2021, mutta ne siirtyivät helmikuuhun 2022 ja koronapandemian takia vielä vuodella eteenpäin.
Suomesta ei lähde juoksijoita MM-maastoihin, jotka pidettiin edellisen kerran vuonna 2019 Århusissa Tanskassa. Pihlakoski juoksi silloin kaiken tasoisille suunnatussa massalähdössä.
”Olin paras suomalainen, enkä heti kertonut, että myös ainoa”, Pihlakoski naurahtaa.
Bathurstissa Pihlakoski on paikalla WA:n edustajana.
”WA:n puheenjohtaja [Sebastian] Coe katsoi varmaan hiuksieni väriä, kun lähetti minut kisoihin.”
Australiaan Pihlakoski matkasi Singaporen kautta. Maa haki vuoden 2025 yleisurheilun MM-kisoja, jotka menivät Tokiolle.
Pihlakoski kannatti Tokion hakemusta hyvitykseksi siitä, että vuoden 2021 olympiakisat käytiin tyhjille katsomoille. Singaporen ja koko 600 miljoonan ihmisen Kaakkois-Aasian yleisurheilussa hän näkee paljon potentiaalia.
”Singaporessa on loistava stadion, mutta maan yleisurheiluhistoria on vielä vaatimaton.”
