Hiihtokilometrejä vuodessa 6 000 ja lähes saman verran rullahiihtoa. Harjoitustunteja vuodessa 800 ja keskimäärin 15,5 tuntia viikossa.
Nämä ovat huippuhiihtäjän harjoitusmääriä, mutta tämä haastattelu tehdään Teemu Virtasen, 55, työpäivän jälkeen. Työpäivä ei liity hiihtoon, vaan hän on ruotsin ja englannin opettajana Salpausselän koulussa Lahdessa sekä kerran viikossa vielä englannin opettajana kansalaisopistossa.
”Onhan se paljon, kun olen töissä käyvä ihminen”, Virtanen toteaa.
Virtasen siviilityöt eivät suinkaan jää opettajan hommiin, sillä hän on Viaplayn urheilijahaastattelijana hiihdon maailmancupeissa ja oli myös MM-kisoissa Planicassa. Jotta aika ei kävisi pitkäksi, Virtanen selostaa englanniksi Ski Classics -sarjan kisoja.
Syy koviin harjoitusmäärin on kova tavoite: 24 tunnin hiihdon maailmanennätyksen rikkominen Helsingin olympiastadionilla. Ennätysyritys tehdään virallisena Guinnessin maailmanennätyssuorituksena. Alun perin urakan piti alkaa tiistaina 7. maaliskuuta, mutta keskiviikolle ennustetun lumisateen takia uusi ajankohta on tiistaina 14. maaliskuuta.
Nykyinen ennätys, 472 kilometriä, on pietarsaarelaisen Hans Mäenpään nimissä. Virtasellakin ennätys on ollut, sillä hän hiihti vuonna 2010 yli 433 kilometriä.
Jotta Virtanen yltäisi 480 kilometrin tavoitteeseen, takana pitää olla kovat harjoitusmäärät. Ultrahiihtäjä tarvitsee pitkiä harjoituksia, siis todella pitkiä.
”Minulle neljä tuntia on perusharjoitus. Äärimmäinen on kahdeksan tuntia tai jopa sitä enemmän. Talven aikana ei taida olla kuin muutama sellainen. Rullasuksilla voin tehdä välillä 12 tunnin harjoituksen.”
Jo ajatus tuollaisista harjoitusmääristä saa hengästymään. Miten jaksat tällaisia harjoitusmääriä?
”Se on elämäntapa.”
Teemu Virtanen on ultrahiihdon sanansaattaja.
Virtanen muistuttaa, että hän oli kymmenen vuotta kokonaan hiihtämättä työskennellessään Hollywoodissa. Pitkästä tauosta on nyt 20 vuotta.
”Nelikymppisenä ajattelin, että ehkä viisikymppiseksi jaksan. Enää en sano olleenkaan, että olisi jokin takaraja”, Virtanen nauraa.
Jotta harjoittelun poskettomuus korostuisi, Virtanen ei pidä juurikaan harjoitustaukoja.
”Vuoden 2020 alkupuolelta alkaen oli vuoden aikana neljä lepopäivää. Viime vuonna oli yli parikymmentä. Joskus on ollut kaksikin peräkkäistä lepopäivää.”
Erikoisin esimerkki harjoitteluinnosta liittyy Falunin maailmancupiin, jossa Virtasen piti olla Viaplayn haastattelijana. Virtasella todettiin koronavirustartunta, joka oli oireeton mutta työhommat hän joutui jättämään.
”En kokenut olevani kipeä. Innostuin siinä sitten hiihtämään 300 kilometriä. Olen varmaan harvoja, joka on tällaisen tehnyt koronatartunnassa.”
Jos kova harjoittelu on elämäntapa, mikä sitten saa yrittämään 24 tunnin hiihdon maailmanennätystä?
”Siihen on monta syytä. Yksi on omien rajojen rikkominen ja viehätys. Lisäksi minulla on ollut 24 tunnin hiihdon ennätys. En antaisi itselleni anteeksi, jos en yrittäisi ottaa sitä takaisin. Sää ei ole aiemmin ollut kohdallaan. Jos sää on kohdallaan enkä pysty ennätykseen, se on sitten siinä”, Virtanen toteaa.
”Mitä kukaan ei ole tehnyt, kyllähän se kiehtoo ihmistä.”
Saatko tästä taloudellista hyötyä?
”Joo ja ei. Ei tästä kukaan minulle suoraan maksa, vaikka minulla on sponsoreita. Kaikki hiihtoon liittyvät duunini ovat tulleet tämän maineeni kautta. Tästä minut tunnetaan.”
Virtanen yritti edellisen kerran ennätystä viime talvena, mutta Tukholman olympiastadionilla olosuhteet olivat mahdottomat.
”Sää oli aivan hirveä. Kun testasimme edellisenä päivänä, vettä tuli kaatamalla. Olin todella stressaantunut. Yöllä oli pieni pakkanen, mutta latu ei kestänyt kuin pari tuntia. Latu hajosi alta ja sauvat upposivat.”
Lopulta Virtanen hiihti 12 tuntia ja keskeytti.
Uusi yritys on tarkoitus järjestää Olympiastadionilla Suomen hiihtoliiton Ski Weeks -tapahtuman yhteydessä. Suurin toive liittyy säähän.
”Mitään ei saisi tulla taivaalta, ei lunta eikä vettä. Ei saa olla liian kylmä eikä liian kuuma. Jos oikein ihannesään saisi, edeltävä yö olisi aika kylmä, 6–10 astetta pakkasta, ja päivällä olisi pikkupakkasta, 2–4 astetta. Seuraava yö saisi pysyä pikkupakkasella”, Virtanen toteaa.
”Lumisade tai räntä ovat ihan myrkkyä. Pienen vesisateen pystyy vielä taklaamaan.”
Olympiastadionille tehdään hiihtoladut Ski Weeks -tapahtuman ajaksi. Kuva on viime vuodelta.
Virtaselle tehdään kaksi latua, jotka kiertävät Olympiastadionin juoksuradan mukaisesti. Ladut jäädytetään ja myös suolataan, jotta ne kestävät.
”Kun tuollaista pientä rinkiä kiertää toista tuhatta kertaa, mikä tahansa latu hajoaa, jäälatukin. Siksi tehdään kaksi latua.”
Virtasen ei ole tarkoitus yksin hiihtää 24:ää tuntia, vaan tapahtumaan pyritään saamaan kirittäjiä.
”Tähän on tavallaan avoin haku, mutta pitää pystyä hiihtämään minun vauhtiani, joka on kuitenkin aika kovaa.”
Virtanen etenee kokoajan tasatyönnöllä.
”Se on energiataloudellisin tapa edetä.”
Erikoista Virtasen hiihtotempauksessa on sekin, että hän ei käytännössä pidä ollenkaan taukoja.
”Jos pitää kymmenen minuutin tauon, se on yli kolme kilometriä hiihtomatkassa. Eli seuraavat kolme tuntia pitäisi hiihtää kilometri enemmän.”
Virtanen pyrkii myös syömään samalla kun hiihtää. Aluksi listalla ovat urheilujuomat ja geelit, myöhemmin muun muassa suklaa, sipsit ja jogurttipäällysteiset rusinat, joista saa rasvaa ja suolaa.
”Siinä on vaikea pureskella mitään.”
Jos ja kun 24 tunnin hiihto sujuu, onko sen jälkeen tavoitteita?
”Mitä jos hiihtäisi [rullasuksilla] Yhdysvaltojen tai Australian halki. Jos Yhdysvaltojen halki hiihtää, se on enemmänkin show. Siitä pitäisi tehdä tv-ohjelma.”
Teemu Virtanen harjoittelee työpäivän jälkeen.
Lue lisää: Teemu Virtanen yrittää Olympiastadionilla maailmanennätystä: aikoo hiihtää 480 kilometriä
Lue lisää: Tasatyöntö on tehokkain tapa hiihtää – Asiantuntija antaa kolme neuvoa parempaan hiihtotekniikkaan