Iivo Niskasella on kaksi rajua vaihtoehtoa MM-kultaan

HS listasi neljä tärkeintä asiaa, joissa Iivo Niskasen pitää onnistua voittaakseen 50 kilometrillä maailmanmestaruuden. Taktisia vaihtoehtoja hänellä on kaksi. Molemmat niistä vaativat hurjaa kuntoa.

Näin tapahtui ratkaiseva taktinen peliliike vuoden 2018 olympialaisten 50 kilometrillä. Iivo Niskanen kurvasi vaihtamaan 41,7 kilometrin kohdalla sukset, mutta Venäjän Aleksandr Bolšunov ei vaihtanut.

22.2. 2:00 | Päivitetty 22.2. 8:36

Iivo Niskasen päämatka Planican MM-kisoissa on päätöspäivänä 5. maaliskuuta 50 kilometrin kilpailu, joka hiihdetään perinteisellä hiihtotavalla ja yhteislähdöllä.

Vuonna 2018 Niskanen voitti tämän saman matkan Pyeongchangin olympialaisissa, ja silloin kaikki sujui hänen haluamallaan tavalla.

Sen sijaan vuoden 2021 MM-kisoissa Saksan Oberstdorfissa kävi toisin, ja Niskanen jäi kuudenneksi.

Niskanen on jälkikäteen myöntänyt, että kunto ei ollut niissä kisoissa aivan paras mahdollinen. Lisäksi suoritusta vaikeutti paljon kohua synnyttänyt ja farssin piirteitä saanut kommunikaatio-ongelma joukkueen sisällä liittyen suksien vaihtoon.

Niskasen äkäinen huuto kesken kisan jäi suomalaisen hiihdon historiaan: ”Sanokaa nyt vittu numero, ykkönen vai kakkonen!”

Niskaselta puuttuu 50 kilometrin MM-kulta, ja hän pitää tätä matkaa Planicassa tärkeänä myös siltä kannalta, että se tulee olemaan hänen pääkilpailunsa vuoden 2026 olympialaisissa.

HS listasi neljä tärkeintä asiaa, joiden pitää onnistua, jotta Niskanen voi voittaa MM-kultaa 50 kilometrillä.

Kunto

Tärkein asia on se, että Niskanen on fyysisesti huippukunnossa.

Tästä saadaan tilannekuva MM-kisojen toisena varsinaisena kilpailupäivänä perjantaina 24. helmikuuta, jolloin Niskanen aloittaa urakkansa 30 kilometrin yhdistelmäkilpailussa.

”Skiathlon kertoo varmasti aika paljon, mitä on viimeisten viikkojen aikana tapahtunut ja onko Iivo saanut pidettyä harjoituksellisen noususuhdanteen. Iivolla on siihen varmasti hyvät mahdollisuudet, koska hän ei ole liiallisella kilpailemisella rasittanut itseään”, sanoo Sanomien lehtien yhteisen kisatoimituksen asiantuntija Harri Kirvesniemi.

Kirvesniemi muistuttaa, että Niskasella on paljon kokemusta suorituskykyisyyden optimoinnista arvokisoihin.

Kirvesniemen mielestä skiathlonissa olisi hyvä merkki Niskasen kunnosta, jos hän on perinteisen osuudella yksi niistä hiihtäjistä, jotka aktiivisesti pystyvät harventamaan porukkaa.

Sukset

Selvää on myös, että Niskasen pitää henkilökohtaisen suksihuoltajan avulla onnistua valitsemaan itselleen ne suksiparit, jotka toimivat kilpailukykyisesti kovimpiin kilpakumppaneihin verrattuna.

Kilpailut käydään todennäköisesti melko lämpimässä ja märässä kelissä, kuten edellisetkin MM-kisat Saksassa. Planicasta on Välimerelle matkaa vain noin sata kilometriä.

”Jos tulee märät kelit, se tietää yleensä sitä, että erot välineissä ovat pikkaisen suuremmat kuin pakkaskeleillä”, Kirvesniemi sanoo.

Suksienvaihto

Näillä näkymin kilpailussa saa vaihtaa sukset kaksi kertaa. Suksienvaihdon ajoittaminen voi olla hyvinkin ratkaisevaa.

Esimerkiksi Pyeongchangin olympiavoitossa Niskanen vaihtoi toisen kerran sukset 41,7 kilometrin kohdalla, mutta Venäjän Aleksandr Bolšunov ei vaihtanut.

Venäläinen pääsi 11 sekunnin karkumatkalle, mutta Niskanen otti hänet nopeasti kiinni paremmin luistavilla suksillaan.

Viimeistä edellisellä kilometrillä Niskanen aloitti ratkaisevan karkumatkan laskussa, kun hänen suksensa luistivat niin paljon paremmin.

”Vaihtojen oikeat ajoitukset saattavat olla melko ratkaisevia, koska vesikelissä suksi tyypillisesti heikkenee kilometrien myötä paljon enemmän kuin pakkaskelissä”, Kirvesniemi sanoo.

Myöhemmin selviää, saako suksia vaihtaa minkä tahansa kierroksen jälkeen. Kisajärjestäjien antamien ennakkotietojen mukaan 50 kilometriä hiihdetään runsaan seitsemän kilometrin mittaisella ladulla, joten kierroksia kertyy seitsemän.

”Jos mennään ryhmässä, on erittäin vaikea voittaa, jos ei pääse viimeisen kierroksen alkaessa suksienvaihtoon. Vaikka suksienvaihtoon menee 15–20 sekuntia, niin kahden tai kolmen kilometrin matkalla se ero ajetaan kiinni, vaikka joutuisi yksin hiihtämään.”

Taktiikka

Iivo Niskanen ei kuulu kovimpiin kirimiehiin, mutta hänellä on ainakin kaksi rajua taktista vaihtoehtoa voittoon.

Niskasella on parhaimmillaan eväät hiihtää kirikykyisimmiltä vastustajilta niin sanotusti jalkoja alta tai päästä heiltä riittävästi karkumatkalle ennen viimeisiä satoja metrejä.

Kirvesniemi huomauttaa, että mahdollisessa kirissä paljon riippuu siitä, ketä on siinä vaiheessa mukana kamppailemassa voitosta.

Ranskan maailmancupissa tammikuun lopulla Niskanen sijoittui 20 kilometrin (p) yhteislähdössä toiseksi. Silloin hän pystyi pitkällä vedolla hyydyttämään itseään parempia kirimiehiä, mutta yksi jaksoi mukana. Hän oli voittoon kirinyt Norjan Johannes Høsflot Klæbo.

”Siinä porukassa Iivo oli lopussa yllättävän vahva, vaikka ei ollut toiseksi paras kirimies niistä kavereista. Klæbon voittaminen on vaikeaa ryhmässä, mutta muita vastaan Iivolta löytyy paukkuja.”

Kirvesniemen mielestä Niskaselle realistisempi tapa voittaa on kuitenkin karkumatka esimerkiksi viimeisen kierroksen yli kahden kilometrin mittaisella nousuosuudella, jolla on vain pari lyhyttä laskua ja joka nousee radan alimmalta kohdalta sen ylimmälle kohdalle. Korkeuseroa kertyy peräti 114 metriä.

”Latu suosii Iivoa, koska hän on loivemmilla nousuosuuksilla parhaimmillaan. Hänellä on hyvä hapenotto, ja hän pystyy taloudellisesti hiihtämään perinteistä. Siellä on riittävän pitkiä nousuja, joissa pysyy karkaamaan, jos paukkuja riittää. Pisimpien nousuosuuksien kesto on ilmeisesti kolmen minuutin luokkaa.”

Jos Klæbo on kannoilla vielä puoli kilometriä ennen maalia, se on Niskaselle tekemätön paikka.

”Ihan sama, onko siinä Iivo tai kuka tahansa, niin tilanne on äärettömän vaikea. Iivon etuna Klæboon verrattuna on se, että hänellä ei ole silloin samanlaista urakointia takana. Todennäköisesti Klæbo on urakoinut rajusti ennen 50:tä kilometriä.”

Viime talvena olympialaisten yhdistelmäkilpailussa Niskanen pohjusti pronssimitalinsa sillä, hän pääsi perinteisen osuudella karkuun Bolšunovin kanssa.

Nyt venäläinen ei ole mukana, joten yhtä kovaa toista vetomiestä ei ole tarjolla.

Kirvesniemi toivoo, että Niskanen saisi tällä kertaa vetoapua Norjan Hans Christer Holundilta, joka vuonna 2019 voitti vapaalla 50 kilometrin maailmanmestaruuden päästyään yksin karkumatkalle.

Toinen mahdollinen kovan matkavauhdin pitäjä voisi olla Kirvesniemen mielestä Ruotsin nuori William Poromaa.

Lue lisää: Kerttu Niskasella on mies, joka käyttää vaimostaan puhuessaan sanaa me – yhteisestä syystä

Lue lisää: Jasmi, 8, asetti 18 vuotta sitten HS:ssä hurjan tavoitteen – sen jälkeen hän on yllättänyt epäilijät ainakin kahdesti

Lue lisää: Niskaset ja Pärmäkoski kirkkaimmat tähdet – tällainen on Suomen joukkue hiihdon MM-kisoissa

Lue lisää: Ensimmäiset mitalit jaetaan sprinteissä – Katso tästä hiihdon MM-kisojen ohjelma

Lue lisää: Kuninkaallisille on nyt kysyntää – he ovat ehdolla MM-latujen valtiaiksi

Lue lisää: Nämä yhdeksän asiaa pitää olla hallussa, jotta Suomi voi menestyä MM-hiihdoissa

Lue lisää: Planica on idyllinen laakso, johon kaikki eivät mahdu – osa MM-joukkueista majoittuu muualla kuin isäntämaassa

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat