Planica
Suomalainen mäkihyppy ei ole ollut ainoastaan tehohoidossa mennyttä kymmentä vuotta. Se on käynyt läpi viimeisen voitelun ja polttohautauksen.
Suomalainen mäkihyppy on kuitenkin kuin Sisu-elokuvan Aatami Korpi, jota natsijohtaja ei saa hengiltä hurjasta turpakylvystä huolimatta.
Tuhkasta nouseva toivonkipinä on nimeltään Vilho Palosaari. Palosaari, 18, ponnisti suomalaisten tietoisuuteen nuorten MM-kisoissa Kanadassa helmikuun alussa, kun hän voitti maailmanmestaruuden.
Nyt edessä on aikuisten arvokisadebyytti. Vaikka odotukset ovat vielä näihin kisoihin maltilliset, kohdistuu nuoreen lahjakkuuteen suurta mielenkiintoa.
Palosaari palautti Suomen mäkihyppääjät nuorten MM-kultakantaan 18 vuoden jälkeen. Se toi säpinää nuorukaisen kotikonnuille Kuusamoon, ja isä Tero Palosaari sai ottaa kaupassa vastaan onnitteluja tuntemattomiltakin.
Tätä hän ei tosin olisi saanut kertoa. Vilho oli kieltänyt haastattelujen antamisen.
”Poika sanoi, että katsellaan niitä myöhemmin”, Tero Palosaari sanoo antaessaan kolmatta haastatteluaan Vilhon menestyksestä.
Kenties tilanne muuttuu ja isäkin saa antaa kommentteja sen jälkeen, kun nuori hyppääjä on toteuttanut tavoitteensa yltää mitaleille seuraavissa olympialaisissa.
”Niin, en tiedä”, Palosaari sanoo, kun torstaiset normaalimäen harjoitukset ovat takana.
Nuoren miehen olemus Sanoman, STT:n ja Kalevan haastattelussa viittaa siihen, että hän viihtyy kenties paremmin hyppyrimäessä kuin median edessä.
Palosaari jatkaa lajin suomalaisia perinteitä: hyppää pitkälle ja puhuu lyhyesti.
Miltä normaalimäki tuntui?
”Ei kai tuo, perus normaalimäki.”
Millaisia hypyt olivat?
”Aika huonoja. Oli turhaa repimistä keulalla. En oikein saanut luontevia hyppyjä.”
Lähtisitkö jo ennemmin hyppäämään tuohon lentomäkeen?
”Kyllä isompi mäki aina parempi on. Nämä pienet mäet on vähän tylsiä.”
Millainen fiilis oli tulla aikuisten arvokisoihin?
”Aika sama fiilis kuin maailmancupissa. Samoja kisoja nämä ovat ja samat jätkät vastassa.”
Ei ole perhosia vatsassa?
”No ei hirveästi. Turhaan kai sitä alkaa jännittää.”
Onko tavoitteita kisoihin?
”Ei ole. Kunhan saapi omat hyvät hypyt, niin ihan hyville sijoille pitäisi riittää.”
Joukkuekaverit Suomen maajoukkueessa vahvistavat, että kyseessä on perinteitä noudattava lahjakkuus. Eetu Nousiainen vertasi Matti Hautamäkeen, joka teki vakavailmeisyydestä ja napakoista vastauksista ihan oman taiteenlajinsa 2000-luvun alussa, jolloin laji nautti vielä suuresta suosiosta ja menestyksestä.
”Pitäisi varmaan itsekin lopettaa tämä paskanjaarittelu”, Nousiainen tokaisi vastausten ja hyppyjen pituuteen viitaten.
Nousiainen kertoo Palosaaren käsitelleen tuoreen menestyksen hyvin ja sanoo, että nuoresta hyppääjästä löytyy myös kujeileva puoli.
”Jos kaiken, mitä se sanoo, antaa mennä ihon alle, niin pitkiä reissuja tulee. Se on semmoinen kikkailija, tulee välillä koppiin ja saattaa tökkiä ja härnätä”, Nousiainen kuvailee.
Palosaaren kohdalla kaikki lähti Meijerin hyppyreiltä K5-mäestä Kuusamossa. Sinne Vilho Palosaaren houkutteli naapurin poika.
Isä oli aluksi hieman uutta harrastusta vastaan, koska piti sitä vaarallisena. Poika piti päänsä, mistä isä on nyt onnellinen.
Vilho tepasteli puomille ripeästi heti ensimmäisissä harjoituksissa. Hyvin meni ja on mennyt sen jälkeenkin. Palosaaren fysiikka on sopinut aina hyvin mäkihyppyyn, ja hänellä on lajiin vaadittavaa koordinaatiota.
Palosaari on kivunnut huippua kohti aikana, jolloin laji on ollut Suomessa alamäessä. Pahimmillaan hyppyrimäkiä on ollut lähes yhtä paljon kuin hyppääjiäkin. Vasta parin viime vuoden aikana kurssi on saatu käännettyä parempaan päin.
Palosaaretkin ovat saaneet huomata, että mäkiä ei kunnosteta, koska harrastajia ei ole ollut. Ainoa vaihtoehto on ollut laittaa mäet itse kuntoon ennen harjoituksia. Harjaamista ja tamppaamista riitti useana iltana, kun poika halusi mäkeen.
Tero Palosaari löysi helposti motivaation, kun hän katsoi pojan innosta säihkyneitä silmiä. Vilho oli usein kotona varusteet kainalossa jo, kun isä pääsi töistä.
”Hän on aina puhunut, että haluaa olla paras.”
Mäkihyppy on ollut aina Palosaaren ykköslaji. Hän ihailee Puolan suurhyppääjä Kamil Stochia ja pettyy kovasti, jos ei itse pärjää.
Viimeiset kaksi vuotta Palosaari on asunut Kuopiossa kehittyäkseen valiohyppääjien joukkoon myös aikuisissa. Siellä lupausta valmentaa Suomen maajoukkueen entinen päävalmentaja Lauri Hakola.
Myös monissa merkittävissä rooleissa mäkihypyssä ja urheilukentällä toiminut Mika Kojonkoski on apuna Palosaaren valmennuksessa. Kojonkoski on nykyään mäkihypyn ja yhdistetyn lajijohtaja.
Lajiväki on huokaissut helpotuksesta, kun Palosaaren menestys on tuonut rauhaa tekemiseen ja uskoa tulevaisuuteen.
”Olen ajatellut vain, että samaa leipää ne muutkin syövät”, hyppääjä kertoo asenteestaan.
Kuka?
Vilho Palosaari
Vilho Palosaari pääsi vuodenvaihteessa hyppäämään Keski-Euroopan mäkiviikolla muun muassa Bischofshofenin komeissa maisemissa.
Laji: Mäkihyppy.
Syntynyt: 20.7.2004.
Kotipaikka: Kotoisin Kuusamosta, asuu nykyään Kuopiossa.
Seura: Kuusamon Era-Veikot.
Valmentajat: Lauri Hakola, Mika Kojonkoski.
Menestys: Nuorten maailmanmestari normaalimäestä 2023. Debytoinut tällä kaudella maailmancupissa ja ollut parhaimmillaan 23:s.
