Krista Pärmäkosken menestysjahti on vaikuttanut suuresti lähipiiriin – ”En varmasti ole osannut kiittää heitä riittävästi”

Tarvisio

Kun Planicasta ajaa parikymmentä kilometriä mutkaista ja aaltoilevaa vuoristotietä länteen päin, päätyy Italian puolelle viehättävään, vanhaan ja pieneen Tarvision kaupunkiin. Täällä majapaikkaansa MM-kisojen ajan pitää Suomen hiihtomaajoukkue. Ensisilmäyksen perusteella voi todeta, että Tarvisiossa joukkue pääsee kisavilinää karkuun. Kisa-arki ei tosin ole hotellilla löhöilyä.

”Päivät menee jo rutiinilla. Mennään kisapaikalle, syödään ja käydään lenkeillä. Vapaa-aikaa ei liikaa jää, eikä ole tylsää tullut”, Krista Pärmäkoski sanoo 11 arvokisatapahtuman kokemuksella.

Planican puolella maisemat ovat Pärmäkoskelle tutut ja tuovat heti mieleen hyviä muistoja: minähän olen pärjännyt täällä ennenkin! Näillä samoilla laduilla Pärmäkoski otti uransa ensimmäisen maailmancupin osakilpailuvoittonsa tammikuussa 2018 hieman ennen kolme mitalia tuoneita olympialaisia.

”Se tuo itseluottamusta, vaikka siitä on jo kauan aikaa. Jos on kisapaikka, jossa on aina epäonnistunut, on aina vähän epävarmempi fiilis”, Pärmäkoski kertoo.

Uran avausvoitto tuli 10 kilometrin perinteisen kisassa. Sitä ei MM-kisoissa hiihdetä, kun kymppi käydään vapaalla.

”Täällä on kivat reitit. On paljon vassutettavaa työpätkää vapaalle, pitkiä nousuosuuksia”, hiihtäjä sanoo ja viittaa tekniikkaan, jossa sauvoilla työnnetään vauhtia jokaisella luistelupotkulla. Sitä käytetään tasamaalla ja loivissa ylämäissä.

Pärmäkoski on paikalla jälleen yhtenä Suomen toivona. Niskaset kantavat suurimmat odotukset, mutta Pärmäkoski on tälläkin kertaa tilanteessa, josta voi ponnistaa mitaleille. Se on se asema, jota hänelle soviteltiin jo hyvissä ajoin parikymppisenä. Puhuttiin Virpi Sarasvuon (o.s. Kuitunen) seuraajasta, joten saappaat eivät olleet pienet. Viisi mitalia nuorten arvokisoissa antoivat pontta puheille.

Ensimmäisen kerran Pärmäkoski oli aikuisten arvokisoissa jo 2009 Tšekin Liberecissä eli vain 18-vuotiaana. Silloin vyölle tuli yksi kisamatka. Myös seuraavan vuoden olympialaiset Kanadan Vancouverissa olivat Pärmäkosken silmissä opintomatka.

”Sen jälkeen olen lähtenyt jokaiseen arvokisaan oikeasti menestymään”, Pärmäkoski sanoo.

”En silloin osannut ajatella, millainen ura on edessä. Kun nousin, ajattelin, että nautin ja menen vuosi kerrallaan. Aina, kun lähdin kisoihin, ajattelin, että tässä on se mun hetki.”

Mitali onkin jäänyt saamatta ”opintomatkojen” jälkeen vain yksissä kisoissa Itävallan Seefeldissä 2019 ja silloinkin se oli puolentoista sekunnin päässä 10 kilometrillä. Tappiomarginaali tulee hiihtäjältä yhä kuin apteekin hyllyltä. Olympialaisista on tullut mitali joka kerta Vancouverin kisojen jälkeen.

Mitä pitää tapahtua, että täältäkin tulee mitalia muistoksi?

”Hiihtää ihan helvetin kovaa, sehän siihen riittää.”

Mitalitoiveet eivät ole yhden kortin varassa.

Pärmäkosken monipuolisuudesta kertoo se, että hän on saanut palkintokaappiinsa täytettä yhdistelmäkisasta, 10 kilometriltä, 30 kilometriltä sekä parisprintistä ja viestistä. Onnistumisia on tullut molemmilla tyyleillä. Vain sprinttimitali puuttuu, mutta sen matkan hän onkin hiihtänyt harvakseltaan.

Pärmäkoski sanoo, että aiempi menestys monella matkalla tuo rentoutta ja itseluottamusta. Kaiken ei ole pakko onnistua nappiin yhtenä tiettynä päivänä.

”Matin kanssa olemme onnistuneet siinä, että olen ollut aina kauden parhaassa kunnossa arvokisoissa”, Pärmäkoski sanoo valmentajaansa Matti Haavistoon viitaten.

Kunnon ajoittamisesta Haavisto ei ota kunniaa, vaan kehuu ennen kaikkea urheilijan osaamista. Kokemusta on kertynyt vuosien aikana jo niin paljon, että valmentaja ja urheilija tietävät tarkasti, mikä toimii.

”Kaiken a ja o on, että urheilija tuntee itsensä ja osaa analysoida omaa virettään ja kertoa siitä. Sen perusteella osaamme säätää viimeisiä harjoituksia, emmekä lyö päätä seinään, jos tuntuu, että on väsynyt”, Haavisto sanoo.

Parasta kuntoa vaaditaan myös tällä kertaa. Krista Pärmäkoski ei ole ollut näillä lumilla takuuvarma suorittaja. Tulostaso on ailahdellut jopa yllättävän paljon. Hiihtäjä vakuuttaa, että ei ole ollut huolissaan, vaan heikompiin tuloksiin on aina löytynyt jokin selitys. Beitostølenissä hän ei saanut riittävästi ravintoa, Val Müstairissa oli sprintissä epäonnea ja huono suksi ja niin edelleen.

Jo Davosissa joulutauolla hiihdellessään Pärmäkoski tiesi, että hyvä tästä tulee. Sen näki myös hiihtokansa Tour de Skillä ennen kuin vatsatauti pilasi huipennuksen. Erityisesti Oberstdorfissa hiihdetty 20 kilometrin vapaan kisa oli väkevä esitys. Jahtaajat jäivät roimasti ja edellä lähtenyt Frida Karlsson sai panna parastaan voittonsa eteen.

”Se oli kova suoritus itseltäni”, Pärmäkoski sanoo. ”Oli varmasti yksi urani parhaista vaparin kisoista. Se toi varmuutta vapaan tekemiseen. Vapaa on hallitsevassa roolissa itselläni MM-kisoissa.”

Sairastumisen takia kunto notkahti hetkellisesti. Pärmäkoski kaiveli huippuiskuaan takaisin korkean paikan leirillä Italian Passo Lavazèssa, jossa aurinko paistoi ja olosuhteet olivat kohdillaan. Uran alusta asti Pärmäkoskea valmentanut Matti Haavisto seurasi siellä tekemistä tarkalla silmällä.

”Vire alkoi löytyä. Toivottavasti aika riittää”, Haavisto sanoi MM-kisojen alla ja lähes samoin sanoin kommentoi myös Pärmäkoski.

”Toivotaan”, hän naurahtaa kunnon löytymisestä.

”Ihan luottavaisin mielin olen. Katsotaan sitten lauantain jälkeen.”

Avausmatkan alla ilmassa on siis pieniä kysymysmerkkejä.

Krista Pärmäkoski sanoo, että MM-kisoissa on monta mitalisuosikkia ja hän povaa, että kisoista tulee tiukkoja. Mestaruudetkin ovat uudella tavalla tarjolla, kun Therese Johaug ei ole enää mukana. Pärmäkoski saapui joukkueen hotellille maanantaina maski kasvoilla. Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva

Vuosien ja yli vuosikymmenen aikana Krista Pärmäkoskesta on kasvanut paitsi huippu-urheilija myös huippuammattilainen. Ikaalisten Urheilijoiden keulakuva on mitannut uran alusta asti unensa laatua joka yö ja kaivanut puolelleen menestyksen marginaaleja kaikkialta, mistä niitä on ollut saatavilla.

Ennen viime vuoden olympialaisia Pärmäkosken manageri Aki Pajunoja, joka on ilmakehähiukkasista väitellyt tohtori, kielsi urheilijaltaan kynttilöiden polttamisen keuhkojen suojelemiseksi. Kotona hiihtäjällä on tehokkailla suodattimilla varustettu ilmanpuhdistin. Reissatessa hän käyttää FFP2-maskia eikä lähde koskaan ja minnekään ilman käsidesiä ja kumihanskoja. Vesi juodaan vain omasta pullosta. Jos mahdollista, myös omat eväät kulkevat mukana. Kaupoissa ei juuri käydä.

Kurinalainen elämä ei koske vain Pärmäkoskea. Ennen viime talven olympialaisia hiihtäjä pani aviomiehensä Tommi Pärmäkosken asumaan pihasaunaan kontakteja välttääkseen. Myös manageri Aki Pajunoja ja suksitestaaja Maaret Pajunoja pitivät kohtaamiset minimissä, jotta mikään tauti ei kulkeudu Pärmäkoskelle saakka. Pajunojat siirtyivät etätöihin eivätkä käyneet sukuloimassa.

”Se oli ok, kun näimme, millainen panostus Kristalla oli olympialaisiin”, Aki Pajunoja sanoo

Läheisten tuki vetää Pärmäkosken lähes hiljaiseksi.

”On hienoa, että he heittäytyvät mukaan, mutta tavallaan se tuntuu myös pahalta, koska oma ura määrittelee niin paljon muiden elämää”, hän sanoo.

”En varmasti ole osannut kiittää heitä riittävästi.”

Pärmäkoski on sopeutunut huippu-urheilijan arkeen pikkuhiljaa. Sosiaaliselle ihmiselle se ei ole aina helppoa. Kouluikään ehtinyttä kummilasta ei ehdi ja voi kovin usein nähdä. Kun on reissussa 250 päivää vuodessa, kotona ei mielellään ylimääräisiä matkoja tee.

Tällä kaudella Pärmäkoski on antanut itselleen luvan venyttää läheisten luona vierailuja himpun pidemmäksi.

”Kynttilöitäkin olen polttanut!” Pärmäkoski sanoo ja naurahtaa.

”Mutta haluan edelleen tehdä kaiken mahdollisimman hyvin. Kun kesä ja syksy tehdään töitä, niin miksi sitä lähtisi kauden aikana hölmöilemään.”

Pärmäkoski sanoo, että menestyminen ei yksinkertaisesti olisi enää mahdollista ilman säntillistä paneutumista tekemiseen. Hän haluaa näyttää siitä esimerkkiä maajoukkueen nuoremmille hiihtäjille. Aivan samalla tavalla kuin hän sai kokeneilta tähdiltä mallia toistakymmentä vuotta sitten.

”Tykkään tästä työstä. Nautin, kun pääsen lenkille.”