Suomen Urheiluliiton väistyvä huippu-urheilujohtaja Tuomo Salonen on juristiksi opiskellut, korrekti ja sanansa tarkasti asetteleva mies.
Mutta kun häneltä kysyy viime päivien kuumasta teemasta eli yleisurheilijoiden apurahoista, huomaa helposti, että opetus- ja kulttuuriministeriössä leimattu, Olympiakomitean huippu-urheiluyksikössä laadittu lista on mennyt rata- ja kenttäurheilun kattojärjestössä tunteisiin.
Urheiluliiton apurahoille esittämistä urheilijoista putosivat kokonaan pois ainakin Annimari Korte, Nooralotta Neziri, Samuli Samuelsson, Samuel Purola, Camilla Richardsson, Eveliina Määttänen ja Aaron Kangas.
Viime kaudella loistavasti aitoneen Viivi Lehikoisen jättäminen 10 000 euron apurahalle naisen hakeman 20 000 euron sijasta oli liitossa iso yllätys.
”Vaikka suuren apurahan kriteereitä tutkisi miten päin, Viivi täyttää ne selvästi. Sekä nuorena eli alle 25-vuotiaana että myös aikuisena välittömän mitalipotentiaalin urheilijana”, Salonen sanoo.
”Jos ottaa 400 metrin aitoja hallinneen, kaikkien aikojen tilastokolmikon [Sydney McLaughlin, Femke Bol, Dalilah Muhammad] parin viime vuoden poikkeuksellisen tykityksen pois, niin mitalin on saanut viimeisten kymmenen vuoden aikana noin ajalla 53,70. Sellainen ei ole Viiville mahdoton aika kaudella 2024.”
Lue lisää: Viivi Lehikoisen manageri tulistui valtion rahajaosta: ”Surulliseksi vetää”
Viivi Lehikoinen sai huippukaudestaan huolimatta vain puolet hakemastaan apurahasta.
Monia ihmetytti myös hallikaudella 60 metrin aitojen SE:tä pilkkanaan pitäneen Reetta Hurskeen jättäminen samalle apurahalle kuin Lehikoinen. Se johtuu siitä, että Olympiakomitea arvottaa olympialajeissa vain olympiamatkoja, ei esimerkiksi 60 metrin juoksua tai lyhyen altaan uintia.
Salonen muistuttaa, että lajiliitot säännönmukaisesti ehdottavat verottomille apurahoille suurempaa urheilijajoukkoa kuin sen lopulta saa.
”Aina on rajatapauksia, ja huippu-urheiluyksikkö sekä viime kädessä ministeriö joutuvat niitä tulkintoja tekemään. Kaikki eivät voi olla tyytyväisiä, eikä rahaa ole loputtomasti”, Salonen huomauttaa.
”Eli en halua missään nimessä keskustelusta mitään lajikitinää. Meidänkin urheilijoistamme osalla ilman apurahaa jääneistä on ollut vaikeita kausia.”
Salonen laati Urheiluliiton henkilökunnan avulla liiton oman urheilijarankingin, jonka mukaan esitettiin urheilijoita järjestyksessä apurahalle.
”Sanotaan nyt näin, että yllättävän ylhäältä sieltä meidän rankingistamme oli pudonnut urheilijoita pois.”
Myös yhteistyö huippu-urheiluyksikköön jätti tällä kertaa toivomisen varaa. Salosen mukaan Urheiluliitto ei saanut sieltä mitään yhteydenottoa sen jälkeen, kun oli toimittanut rankingin.
Tämän takia julkisuudessa on myös ihmetelty, keitä ovat olleet yksikön konsultoimat ”huippuasiantuntijat”.
”Aiemmin yleisurheilun teholajeista vastasi yksikössä Jani Tanskanen , jonka kanssa hieroimme listan yhdessä kuntoon. Nythän lajiryhmävastaavia ei enää ole, ja uudet yksikön rekrytoinnit aloittivat vasta tammikuulla, eli apurahavalmistelujen jo tapahduttua.”
Annimari Korte jätettiin ilman apurahaa.
Yleisurheilu on globaali urheilumuoto, mutta sen sisällä eri lajien kansainvälisen kilpailun kireys vaihtelee paljon.
Kovinta taistelu paikasta auringossa on ilman muuta sileässä pikajuoksussa. Siksi 200 metrin ja 100 metrin SE-miesten Purolan ja Samuelssonin asema kismittää Salosta kovasti.
”Purola ei saanut edes 6 000 euron nuoren urheilijan apurahaa, vaikka alle 25-vuotiaana iän puolesta se olisi hänelle mahdollista. Kriteeristöä voisi sileän pikajuoksun osalta pystyä kaikella kunnialla tulkitsemaan hieman väljemmin, sillä se kuitenkin on kilpailutilanteeltaan melkein jalkapalloon verrattavaa toimintaa.”
Salonen kertoo kuvaavan esimerkin.
”Lamont Marcell Jacobs oli vuosina 2019–2020 maailmantilastoissa sellainen sijojen 20–35 urheilija. Hän ei siis todennäköisesti olisi suomalaisena saanut apurahaa.”
Tokion olympiakisoissa 2021 Jacobs voitti 100 metrin kultaa ja kuului Italian voittajaryhmään pikaviestissä.
Lamont Marcell Jacobs voitti olympiakultaa Tokiossa.
