Planica
Viron hiihtomaajoukkue Planicassa on pieni ja piskuinen, eikä mitaleista huudella. Tällä kaudella kolme virolaista miestä ja kolme naista on yltänyt maailmancupin pisteille. Heistä yksi on sadan parhaan joukossa kokonaispisteissä. Viime vuosina on mennyt huonomminkin.
Yksi Viron MM-kisaedustajista on Marko Kilp. Hän asuu Nokialla ja edustaa Suomessa kilpaillessaan Tampereen Yritystä.
”Suomessa on kovempi kilpailu kuin Virossa. Minulla on Tampereella päin myös ystäviä ja vietän siellä paljon aikaa”, Kilp perustelee Tampere-kytköstään.
Hän päätyi Tampereen Yritykseen ystävänsä Morten Priksin vanavedessä. Priks on nykyään huoltohommissa ampumahiihdon puolella. Kilp ystävystyi nopeasti Yrityksen edustajien kanssa.
”Meistä on tullut kuin suuri perhe.”
Kilp harkitsi opiskelupaikkaakin Tampereelta. Hän opiskelee Tallinnassa. ”Minustakin pitäisi tulla toimittaja. Saa nähdä.”
Kilp ei ole ainoa Suomessa hiihtouraa luova virolainen. Anders Veerpalu edustaa Vantaan Hiihtoseuraa. Kumpikin oli mukana Tampereella SM-kisoissa tammikuussa. Veerpalu on takavuosien suurhiihtäjän ja sittemmin dopingissa näppinsä polttaneen Andrus Veerpalun poika.
Marko Kilp viettää Nokian-kodissaan muutaman kuukauden vuodessa. Aikaa kuluu paljon reissussa, kuten hiihtäjillä tapana on. Hän nauttii hiihtoharjoituksista Kaupissa ja Harjuniityssä Nokialla.
Kilp on kotoisin Tallinnan läheltä. Vanhemmat olivat innokkaita ulkoilijoita ja liikunnan harrastajia, mikä tarttui myös poikaan. Lopulta jalkapallo sai väistyä hiihdon tieltä. Idolit tulivat kuitenkin palloilun puolelta jalkapallosta ja jääkiekosta. Yksi heistä oli Teemu Selänne. Jääkiekko on yhä läheinen laji Kilpille. Kun Tampereella pelataan taas MM-kisat keväällä, Kilp aikoo olla paikalla.
Kilpistä muokkautui sprintteri. Kaikki hänen parhaat tuloksensa ovat sprintistä, mutta toisinaan hän nauttii myös pitkien matkojen tunnelmasta. Inarin SM-hiihtojen 50 kilometrin kisa keväällä on jo kirkkaana mielessä.
”Kisojen tunnelma, urheilu itsessään ja tulokset motivoivat. Haluan tulla koko ajan paremmaksi”, Iivo Niskasen perinteisen ja Simen Hegstad Krügerin vapaan tekniikkaa ihasteleva Kilp, 29, sanoo.
Virolainen ei ole näissä kekkereissä ensimmäistä kertaa. Hän on käynyt urallaan jo kahdet olympialaiset ja neljät MM-kisat. Pyeongchangin olympiasprintissä 2018 hän oli 17:s eikä välieräpaikka Federico Pellegrinon ja Pål Golbergin takana ollut kaukana.
”Viime vuonna olin henkisesti hajalla koronan takia. Peking oli kova kokemus.”
Planicassa kulkee taas paremmin. Kilp selvisi sprintin karsinnasta viimeisenä jatkoon 12 sadasosasekunnin turvin. Puolivälierässä hänellä ei ollut paukkuja taistella lopussa jatkopaikasta, mutta minimitavoite täyttyi. ”Ei tullut kirsikkaa kakun päälle.”
Kilp nauttii taas arvokisojen tunnelmasta tyhjien Pekingin kisojen katsomoiden ja tiukan koronakontrollin jälkeen. ”Moni suomalainenkin kannusti minua, mikä oli tosi mukavaa”, hän sanoo.
Nyt katseet ovat sunnuntaisessa parisprintissä, jossa tavoitteena on finaalipaikka.
”Katsotaan mitä tapahtuu. Nytkin joka erässä joku kaatuili. Tulee mielenkiintoista, kun monta joukkuetta kisaa samaan aikaan.”
Virolla meni hiihdossa joskus lujaa. Andrus Veerpalu, Jaak Mae ja Kristina Šmigun-Vähi olivat lajin ehdottomia kärkinimiä, jotka ottivat vuodesta 1999 eteenpäin yhteensä 17 MM- ja olympiamitalia. Heidän vanavedessä alkoi kasvaa uusi sukupolvi virolaisia hiihtäjiä. Parhaimmillaan, kaudella 2010–11, peräti 14 virolaismiestä ylsi maailmancupin pisteille. Marko Kilp teki maailmancupin debyyttinsä seuraavalla kaudella.
Pian tuon jälkeen alkoi jyrkkä alamäki. Kun Šmigun-Vähi lopetti, virolaisia naisia ei nähty mc-pisteillä kahdeksaan vuoteen. Myös Viron miesten maajoukkueen taso ja laajuus hupenivat pian huippuvuoden jälkeen.
Ylistetty hiihtosankari Andrus Veerpalu kärähti kasvuhormonin käytöstä 2011, mutta urheilun kansainvälinen välitystuomioistuin CAS kumosi kilpailukiellon. Šmigun-Vähiä epäiltiin vuosia dopingista, ja hänen Torinossa voittamansa kaksi olympiakultaa olivat pitkään uhattuna. Vasta näytteiden uusintatestaus yli kymmenen vuotta myöhemmin vapautti hiihtäjän piinasta.
Iso dopingskandaali saavutti Viron MM-kisoissa 2019 Itävallan Seefeldissä. Tuolloin paljastui, että kaksi virolaista ja itävaltalaista sekä yksi kazakstanilainen hiihtäjä olivat käyttäneet veridopingia. Virosta osallisena olivat Andreas Veerpalu ja Karel Tammjärv sekä valmentajaksi ryhtynyt Andrus Veerpalu kollegansa Mati Alaverin kanssa. Lista kasvoi pian vielä hiihtäjä Algo Kärpillä, joka myönsi dopingin.
Marko Kilp oli mukana Seefeldissä. Kuntoonsa pettynyt Kilp oli jo poistunut sprintin ja parisprintin jälkeen kotiinsa. Siellä hän aikoi jännittää televisiosta Aleksei Poltoraninin taistelua mitaleista 15 kilometrin perinteisen väliaikalähtökisassa. Poltoranin oli yksi matkan suosikeista ja tuttu harjoituskaveri virolaisille, myös Kilpille. Poltoranin ei kuitenkaan ilmestynyt lähtöpaikalle. ”Ihmettelin, että mitä oli tapahtunut”, Kilp sanoo. ”Sitten alkoi tulla uutisia.”
Poltoraninin, virolaisten ja itävaltalaisten teot olivat äkkiä kaikkien tiedossa.
”Sitä oli vaikea hyväksyä, ja ihmettelin, miksi he käyttivät sellaisia metodeja.”
Tapaus oli lähes kuolinisku jo ennestään vaikeuksissa olleelle virolaiselle hiihdolle. Sponsorit kaikkosivat, ja koko järjestelmä piti myllätä. ”Tapahtui sama kuin Suomelle 2001”, Marko Kilp kertoo. ”Nyt tilanne on taas parantumassa, mutta vielä tarvitaan aikaa.”
Dopingskandaalit eivät ole yksin murentaneet virolaista hiihtoa. Kilpin mukaan hiihto ei ole pystynyt houkuttelemaan harrastajia, jotka ovat alkaneet kiinnostua muista lajeista. ”Virossa ei ole enää juurikaan hiihtäjiä. Jos tulokset parantuvat, ehkä lapsetkin taas innostuvat.”
Arvostetaanko Virossa enää hiihtäjiä?
”Minua arvostetaan, mutta miten käy muille, jos he yrittävät tulla takaisin? Heitä ei välttämättä arvosteta, enkä usko, että he tulevat takaisin.”
