Planican MM-hiihdot ovat maastohiihdon osalta puolivälissä. Mitalisaldo näyttää nollaa, ja suomalaisten menestyksestä on alkanut jo kuulua pettymyksestä kertovia kriittisiä äänenpainoja – mediassakin.
Urheilussahan pettymys syntyy yleensä siitä, että tulokset eivät vastaa odotuksia.
Nyt näyttääkin jälleen kerran siltä, että liikkeellä on ollut perusteetonta optimismia, joka liittyy Suomen hiihtäjien mitalimahdollisuuksiin.
Tässä tullaan taas käsitteeseen perustaso, joka ainakin kestävyysurheilussa kertoo paljon yksittäisen urheilijan realistisista menestymismahdollisuuksista.
Perustaso tarkoittaa suunnilleen sitä, millaisiin tuloksiin urheilija yltää niin sanotusti normipäivänä. Jos menee normipäivää paremmin, hän vetää yläkanttiin, ja jos huonommin, sujuu alakanttiin.
Hiihdossa urheilijan perustason mittarina voi pitää ennen arvokisoja samalla kaudella saavutettuja maailmancupin tuloksia, joskus toki vähän vanhempiakin.
Nekään eivät välttämättä anna oikeaa kuvaa, koska suurin osa maailmancupin kilpailuista hiihdetään arvokisoja helpommilla laduilla ja kaikki parhaat eivät ole aina paikalla.
Sen sijaan arvokisoissa vaatimustaso on aina kovempi. Ladut ovat yleensä raskaampia kuin maailmancupissa, kaikki parhaat ovat mukana ja lähes jokainen kauden parhaassa iskussaan.
Suomalaisessa urheilussa mitaliodotukset rakentuvat liian usein niin, että arvokisoissa perustaso pitäisi ylittää. Urheilijan täytyisi siis onnistua yläkanttiin.
Historia on osoittanut, että mitaleista kamppailtaessa näin tapahtuu suomalaisittain todella harvoin.
Viime talven olympialaisissa sattui kuitenkin tässä mielessä poikkeus. Iivo Niskanen, Kerttu Niskanen ja Krista Pärmäkoski saavuttivat henkilökohtaisilla matkoilla yhteensä viisi mitalia.
Silloin kauden aikaisempien tulosten perusteella Iivo Niskasen perustaso enteili voittoa pertsan 15 kilometrillä, Kerttu Niskanen oli hyvin lähellä mitalia pertsan kympillä, mutta Pärmäkosken perustaso ei ollut mitalia lupailevaa.
Olympialaduilla monet asiat olivat suomalaisten puolella. Valmistautuminen oli onnistunut mainiosti, kisat hiihdettiin korkealla, latuprofiilit olivat kuin tehty erityisesti Niskasille ja suksihuolto onnistui kiitettävästi.
Sitten kävi niin, että kolmessa mitalihiihdossa viidestä voi sanoa perustason ylittyneen. Urheilijat siis onnistuivat yläkanttiin. Iivo Niskanen sai pronssia yhdistelmäkilpailussa, Kerttu Niskanen 30 kilometrillä ja Pärmäkoski kympillä. Niskasten pronssit tulivat vieläpä epäsuomalaisesti kilpailuissa, joissa maaliin saavuttiin vapaalla hiihtotavalla.
Kun katsotaan näiden Suomen tähtihiihtäjien perustasoa tällä kaudella, vain Kerttu Niskaselta voi sen perusteella odottaa henkilökohtaista mitalia Planicassa. Hänen päämatkansa 30 kilometriä on vielä jäljellä.
Kerttu Niskasen perustasosta paljon kertoo sekin, että hän johtaa normaalimatkojen maailmancupia.
Sen sijaan kuvaa Iivo Niskasen perustasosta tällä kaudella hämärtää se, että hän on kilpaillut niin vähän.
Viime talven olympiavoitto 15 kilometrillä oli tuskin yllätys kenellekään, mutta tällä kertaa Niskasen päämatka on 50 kilometriä, jolla epävarmoja muuttujia on enemmän: esimerkiksi yhteislähdön taktiikka, suksienvaihto, energian riittävyys.
Lisäksi Niskanen aloitti MM-kisat 30 kilometrin yhdistelmäkilpailussa suorituksella, joka ei varsinaisesti kertonut viime talven kaltaisesta huippuiskusta.
Pärmäkosken tulokset ovat heiluneet tällä kaudella niin paljon ja hänelle epätyypillisesti, että hänen perustasonsa ei voi nähdä enteilevän mitalia.
Mutta Niskasten päämatkat ovat vielä jäljellä, ja kun yläkanttiin onnistumista nähtiin olympialaisissa, toki sellaista voi tapahtua nytkin.
Ja viestihän ovat sitten oma lukunsa.
Lue lisää: Jääkö Suomi kokonaan ilman MM-mitalia? Harri Kirvesniemi korjasi ennustettaan
Lue lisää: Harri Kirvesniemi ei nähnyt Iivo Niskasella viime talven veroista kuntoa
Lue lisää: Kerttu Niskasen mitalikamppailu päättyi kovaan pettymykseen – Suomen saldo on kiusallinen: nolla