Jos pohtii pohjoismaisten hiihtolajien kansallista merkitystä Suomessa, niin onhan yhden mitalin saaminen niiden MM-kisoista koko lailla luokaton veto. Näin on käynyt aivan lähihistoriassakin 2019 ja 2015.
Vaikka Planican kisoja on jäljellä vielä kokonainen viikko, yksikään suomalainen ei enää ole niin sanotusti pomminvarma mitalisti – sellainen kuin Iivo Niskanen tai Kerttu Niskanen viime talvena.
Sunnuntain ainoa suomalaismenestyjä oli Johanna Matintalo, joka ladulla käymättä palasi kisaamaan viestipaikasta parisprintin pahasti tummentamaa Jasmi Joensuuta vastaan. Krista Pärmäkoski kyllä tiesi mitalin alun perinkin haihatteluksi, mutta hänelle kilpailemisella oli nousukunnon jouduttamiseksi myös tärkeää harjoituksellista merkitystä.
Lue lisää: Suomalaiset ovat kompuroineet MM-laduilla urakalla – näin valmentaja vastaa kritiikkiin
Mikä sitten yhdistää hiihdon MM-kisoja 2015, 2019 ja 2023? Kaikki järjestetään suomalaisilta hyvin tai erinomaisesti onnistuneiden talviolympiakisojen perään, mikä tapaa olla suomalaisille vaikea ajankohta. Suurin osin se liittyy hiihtotapoihin – käytännössä siihen, mennäänkö suomalaisille sopivimpia matkoja kuten parisprinttiä ja väliaikalähtöä perinteisen kapulat vai luistelusukset jalassa.
Neutraalein urheilija tälle vaihtelulle on ollut Pärmäkoski. Hän iski isosti läpi 2011, kun Suomi edelliskerran onnistui hienosti olympiakisoja seuranneen kauden MM-kisoissa. Ero muihin vuosiin oli silloin vain se, että niissä olympiakisoissa oli kyykätty rumasti.
Lue lisää: Suomen MM-mitaliodotuksissa on jälleen perusteetonta optimismia
Joni Mäen ankkuroima Suomi taipui parisprintin finaalissa peräti 11:nneksi.
Ehkä olympiakisoja seuraa inhimillinenkin ulospuhallus urheilijoiden ja tukiorganisaation taholta, mutta tällä kerralla myöskään terveysmuuttujat eivät ole Suomen puolella.
Iivo Niskasen kausi alkoi koronatartunnalla, mikä pakotti pistämään koko kausisuunnitelman uusiksi.
Lue lisää: Suomea nöyryytettiin MM-ladulla – vastuuvalmentaja: ”Ei me tosi huonoja sprintissä olla”
Tämän joukkueen etukäteen suurin kultamitalisuosikki Kerttu Niskanen kärsii kaatumisen aiheuttamasta jalkavammasta. Jos se vaikuttaa vähääkään hänen tuloksentekokykyynsä, niin Ebba Andersson ja Frida Karlsson eivät tällaisen lahjahevosen suuhun katsele.
Jos kaatumisen aiheuttama jalkavamma ei leikkaa Kerttu Niskasen suorituskykyä, mitali päätösviikonlopun 30 kilometrillä on täyttä realismia.
Tässä vaiheessa on melko turvallinen veikkaus, että näiden MM-kisojen päättyessä soutaja Pertti Karppinen ja mäkihyppääjä Matti Nykänen ovat edelleen tuoreimmat Slovenian, silloisen Jugoslavian liittovaltion osan, maaperällä kruunatut suomalaiset maailmanmestarit. Karppinen otti omansa 1979 Bledissä 23 kilometrin päässä Planican lentomäestä, jossa Nykänen oli kingi 1985.
Bledjärven pinta oli Karppisen voittaessa sileä ja lentomäki Nykäselle turvallisessa kunnossa.
Uusi lumi pelasti hiihtokilpailuja merkittävästi, koska sen ansiosta alusta pystyttiin ajamaan kovaksi. Sen sijaan hyppyrimäen vastaavat uusi lumi yllätti täysin housut nilkoissa, mikä on käsittämätöntä, kun MM-kisat järjestetään mäkihypyn klassikkomaisemissa.
Yhdistetyn sekajoukkuekilpailun hyppääminen oli hengenvaarallista touhua pehmeään ja tahmeaan alastulorinteeseen. Onpa toki kyseinen kisamuotokin jonninjoutava. Seka-sanan soisi urheiluympyröissä esiintyvän vain sekauinnin yhteydessä.
Yhdistetyn jonninjoutavan sekajoukkuekilpailun mäkiosuudesta tuli vaarallinen farssi.
Palataan vielä Suomen mitalinäkymiin. Ottelupalloja on jäljellä käytännössä kolme eli naisten viesti ja 30 kilometriä sekä miesten 50 kilometriä.
Suomi ei koskaan osallistuessaan ole pohjoismaisten lajien MM- tai olympiakisoissa jäänyt ilman mitalia. Toisessa kansallisesti tärkeässä perinnelajissa eli yleisurheilussa näin kävi Budapestin EM-kisoissa 1966. Seurasi suorastaan kansallinen kriisi, laji kääri hihat ja 1970-luku jo muistetaankin Suomen vahvaverisistä kultajuoksijoista. Lajin mitaliputki kesti tuon pustan nöyryytyksen jälkeen 37 vuotta.
Hiihtolajeissa se on kestänyt melkein 100 vuotta, joten olisiko Planicassa kirpaisevan ”tilastotappion” hetki?
