Suomen joukkueella on MM-kisoissa jo älytön määrä suksia – näin hiihtopomo perustelee

Suomen maastohiihtäjillä on Planican MM-kisoissa arviolta 800 paria suksia. Uusia suksia tulee myös kisapaikalle kaiken aikaa.

Kerttu Niskasen suksia kannettiin Planican MM-kisoissa Suomen huoltorekan sisuksiin.

1.3. 2:00 | Päivitetty 1.3. 13:20

Planica.

Jokainen vähänkin enemmän hiihtänyt tietää lajin olevan välineurheilua.

Ja kun puhutaan kilpahiihdon terävimmästä huipusta, laji on välineurheilua potenssiin sata.

Urheilijan suorituksen onnistumiseen vaikuttaa voitelu sekä suksen pohjan hionta ja kuviointi. Kaikista tärkeintä on löytää hiihtäjälle kuitenkin oikean profiilin suksi kuhunkin olosuhteeseen.

Voitelulla tai hionnalla ei ”väärää” suksea voi muuttaa loistavaksi. Siksi Suomen hiihtomaajoukkueella on Planican MM-kisoissa maallikon näkökulmasta katsoen älytön määrä suksia.

Esimerkiksi maailman kärkihiihtäjiin kuuluvalla Krista Pärmäkoskella on Planicassa arviolta 50–60 suksiparia, kertoo hänen valmentajansa Matti Haavisto.

Haavisto on myös Suomen joukkueen logistiikkapäällikkö.

Suksia kertyy, koska kumpaakin hiihtotapaa ja jokaista kelialuetta varten on oltava riittävästi laadukkaita suksipareja, joita voidaan lähteä työstämään kilpailuun.

”Perinteiselle hiihtotavalla on pitopohjasukset, liisterisukset ja pakkassukset. Vapaalle on vesikelin ja pakkaskelin sukset. Mahdollisia kisasuksia on 4–5 paria per kelialue per tyyli. Niistä sitten lähdetään rakentamaan kisakalustoa”, Haavisto kertoo.

Hän arvioi, että jokaiseen kisaan testataan 8–10 paria hiihtäjää kohden.

Suomen huollon keskus on oma huoltorekka, joka on kiertänyt Keski-Euroopassa jo kuukausia maailman cupin kilpailuissa. Sen sisällä on valtava määrä huollon tarpeistoa ja suksia.

Haavisto arvioi, että pelkästään maastohiihtäjillä on Planican MM-kisoissa 700–800 suksiparia. Kaluston määrä vaihtelee hiihtäjien välillä.

Matti Haavisto on toiminut Suomen hiihtomaajoukkueessa lukuisissa tehtävissä.

Iivo Niskasen ja Pärmäkosken kaltaisilla tähtihiihtäjillä on laajin arsenaali.

”Jos laskee, että mukana on varahiihtäjät mukaan lukien 20 urheilijan sukset, ja jokaisella olisi vaikka 40 paria, niin 800 paria ei ole kaukana.”

Tämän päälle tulee yhdistetyn urheilijoiden maastohiihtosukset. Heillä tosin on vain vapaan suksia.

Haavisto arvioi, että suksien määrä on lisääntynyt hiihtäjillä sen jälkeen merkittävästi kun maajoukkue sai oman huoltorekan.

”Sitä ennen oli ehkä puolet nykyisestä määrästä.”

Lue lisää: Suksihionnan ammattilainen paljastaa ihmelaitteensa, joka ratkaisee voittajan: ”Voisin lähteä myymään miljoonalla laitteella per kone.”

Lue lisää: Peltosen tehtaalla tehdään temppuja, jotka saavat ammattilaisetkin ymmälleen: ”Kukaan ei tiedä absoluuttista totuutta

Eikä tässä vielä kaikki. Kaikki Suomen hiihtäjät saavat kisojen aikana käyttöönsä jonkin verran uusia suksia suoraan tehtaalta.

Pärmäkoski on norjalaisen Madshusin kärkinimi, ja hän on saanut kisoihin viisi uutta paria. Yhdelläkään niistä ei oltu kilpailtu ainakaan ennen vapaan hiihtotavan 10 kilometrin kisaa.

Krista Pärmäkoskella on Planican MM-kisoissa 50-60 paria.

Palvelutaso riippuu suksimerkistä ja hiihtäjän statuksesta. Merkeillä on eri toimintamallejakin.

Jotkut merkit lähettävät kisoihin ison nipun uusia suksia, ja testaus jää paikanpäällä pelkästään huoltomiehen ja urheilijan vastuulle.

Toisilla merkeillä firman edustaja tekee esikarsintaa ja tuo kisoihin vain sellaisia suksia, jotka ovat osoittautuneet kisapaikan lumiolosuhteisiin toimiviksi.

”Enempi ei aina ole parempi. Jos kisapaikalle tulee parin viikon aikana kymmeniä ja kymmeniä uusia pareja, huoltomies ja urheilija hukkuvat suksimäärään.”

Pärmäkoski on hiihtänyt Madshusilla pitkään, ja Norjassa tiedetään varsin tarkasti, mikä hänellä toimii. Lisäksi Haavisto käy itse ennen kautta valitsemassa urheilijalle sopivia pareja testaukseen.

”Top-10-hiihtäjät saavat varmasti käyttöönsä niin paljon suksia kuin haluavat. Olemme yrittäneet viime vuosina paikata aukkoja, jos tiedämme, että jollain kelialueella on tarvetta. Rohmuamisessa ei ole järkeä.”

Enimmillään suksimäärä on maailmancupin alussa, kun testausvaihe on menossa. Sopimattomat sukset lähetetään takaisin tehtaalle ja toisille käyttäjille.

Uusi suksi vaatii pienen sisäänajon ennen kisakäyttöä: useita voitelukertoja ja myös jonkin verran hiihtämistä, jotta reunat pyöristyvät.

Hyvä suksi on myös tunnekysymys. Pelkkä hyvä luisto ei riitä, jos hiihtäjä ei luota kapuloihinsa.

”Kyse on kokonaisfiilistä, miltä suksi tuntuu. Urheilijan pitää aistia suksen ylämäkiherkkyys ja miten se tulee kovassa laskussa ja vauhdissa alas.”

Suomen huoltorekassa on muun muassa valtava määrä suksia.

Lue lisää: Kerttu Niskanen kyllästyi tenttaamiseen: ”Voitte esittää kysymyksiä muustakin”

Lue lisää: Jasmi Joensuulle sataa julmia viestejä: ”Tilastoja tulee kuin kaapin hyllyltä”

Lue lisää: Ilkka Herolalta täys­tyrmäys MM-kisojen laduille: ”En ole aiemmin hiihtänyt tuollaisella peruna­pellolla”

Lue lisää: Therese Johaugilla ja Aino-Kaisa Saarisella on jäiset välit –norjalaisella ei ole aikomustakaan hieroa sovintoa

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat