Latujen suolaus on hätähuuto – kokenut asian­­tuntija tietää miten siitä pääsisi eroon

Suolauksen avulla auringon lämmittämät ladut voidaan saada kisakuntoon, mutta ammattitaidoton suolaus voi myös pilata ne.

Sohjo roiskui, kun Ranskan Jules Chappaz iski vauhtia Planican sprintin karsinnassa MM-kisojen toisena kisapäivänä. Chappaz nappasi pronssia.

2.3. 2:00 | Päivitetty 2.3. 10:53

Planica.

Säätiedotus lupaa Planican MM-laduille loppuviikkoon aurinkoisia ja keväisiä kelejä, jopa +10 asteen lämpötiloja.

Se tarkoittaisi, että hiihdon muotimetodille on taas käyttöä. Laduille levitetään todennäköisesti merisuolaa.

Latujen suolaaminen on ollut huippuhiihdossa 2010-luvun juttu. Syynä on ilmaston lämpeneminen ja kisojen hiihtäminen myöhään iltapäivällä.

Hiihdon MM-kisat järjestetään kahden vuoden välein helmi-maaliskuun vaihteessa. Euroopassa on silloin jo useimmiten kevätkelit. Laduista tulee pahimmillaan täyttä sohjoa, jossa on hankala hiihtää.

Suolaus on periaatteessa yksinkertainen keino hiihtoa uhkaavaan monimutkaiseen ongelmaan, ilmaston lämpenemiseen. Jos ladusta halutaan lämpimässä säässä tasapuolinen ja hiihtokelpoinen, siihen kylvetään merisuolaa.

Märässä lumessa suola aiheuttaa kemiallisen reaktion, jonka seurauksena lumipatjan yläkerros jäätyy.

Latujen suolaaminen tai sen puute ovat puhuttaneet Planican MM-hiihdoissa Sloveniassa. Kisan avausmatkoilla sprinteissä nähtiin lukuisia kaatumisia sohjoisten latujen takia.

Samoin kävi miesten ja naisten yhdistelmäkisassa. Vakavin seuraus oli Arsi Ruuskasen törmääminen mainosaitaan, kun hän väisti kovavauhtisessa laskussa edessään kaatuneita hiihtäjiä.

Yhdistetyn urheilija Eero Hirvonen kertoi sauvojen painuneen radan pinnasta läpi syvälle lumimössöön. Ja niin edelleen.

Lue lisää: Suomalaiset äimistelivät MM-latujen surkeutta – Eero Hirvoselta karu arvio

Lue lisää: Arsi Ruuskanen ei jää ainoaksi uhriksi, kun Fis kiillottaa maastohiihtoa tv-tuotteeksi

Kisoja hiihdetään paljon iltapäivällä, jolloin sää on lämmin ja aurinko on päässyt sulattamaan latupohjia.

Annmari Viljanmaa on Suomen kokeneimpia hiihtokisojen teknisiä asiantuntijoita (TD). Viljanmaa on toiminut TD:nä vuodesta 2008, ja hänen valvomissaan kisoissa vain muutamissa on jouduttu suolaamaan latuja.

Suolauksesta päättää kisojen tuomarineuvosto. TD:n tehtävä on valvoa, että kilpailu viedään läpi sääntöjen mukaan ja kaikki saavat kilpailla tasapuolisissa olosuhteissa.

Suolausta on käytetty MM-kisoissa ainakin Falunin 2015 MM-kisoista asti. Viljanmaa uskoo, että suolaus yleistyy, kun kelit lämpenevät ilmastonmuutoksen vuoksi.

”Lisäksi kisoja hiihdetään paljon iltapäivällä, jolloin sää on lämmin ja aurinko on päässyt sulattamaan latupohjia.”

Vuonna 2017 Annmari Viljanmaa toimi Oberstdorfin maailmancupin kisan teknisenä asiantuntijana.

Suolauksessa ladulle kylvetään tosiaankin merisuolaa noin 5–10 grammaa neliömetriä kohden. Yksi suolakide kovettaa noin lumipallon kokoisen alan.

Radan suolaukseen voi kulua suolaa jopa sata kiloa riippuen radan leveydestä, olosuhteista ja mitkä kohdat radasta suolataan.

Aivan yksinkertaisesta asiasta ei ole kuitenkaan kyse, vaan suolauksessa on otettava huomioon useita eri tekijöitä.

Tärkein niistä on kosteus. Lumessa on pystyttävä tekemään märkä pallo. Kemiallinen reaktio ei toteudu, jos lumessa ei ole riittävää kosteutta, Viljanmaa sanoo.

Myös tuulen vaikutus on merkittävä, sillä se voi pahimmillaan tehdä pinnasta suolauksen jälkeen erittäin kovan ja jäisen.

Planicassa juuri lumen pienempi kosteus on saattanut aiheuttaa suolaukselle ongelmia, vaikka lämpöasteita on riittänyt. Ladut ovat hajonneet osassa kisoja paikoin sohjoiseksi mössöksi

”Kisoja varten tehtiin säilölunta aiemmin talvella kuivissa olosuhteissa. Tuo lumi on levitetty laduille, eikä se ole ehkä toiminut suolauksessa sopivimmalla tavalla. Se on ehkä ollut yksi syy, miksi sohjoisuutta on ollut suolauksesta huolimatta esimerkiksi laskuissa.”

Suolauksessa eri kidekokojen seosta. Mitä isompi kide, sitä syvemmälle lumikerroksen vaikutus ulottuu.

"Eri raekoon seoksella saadaan tasaisempi lopputulos”, Viljanmaa toteaa.

Lumen pitää jäätyä riittävän syvältä. Muuten rataan tulee vain ohut kova pinta, joka pettää samaan tapaan kuin keväällä hankikannolla hiihdettäessä.

Suolaus pitää suorittaa minimissään 30–60 minuuttia ennen starttia. Radan pitäisi olla neitseellinen, sillä se kovettuu siihen muotoon, kun se suolan levittämishetkellä on.

Suolaa voidaan levittää koneellisesti tai käsin kylvämällä. Viljanmaan mukaan Oslon Holmenkollenilla on pitkälle kehittynyt, latukoneeseen integroitu suolauslaitteisto.

Holmenkollenilla on tutkittu myös tarkkaan miten päivän kulku ja aurinko vaikuttavat eri maastonosiin.

Useimmissa paikoissa suolaus hoidetaan käsipelillä, joten eksaktia puuhaa latujen kunnostus ei tältä osin ole. Tietoa ja taitoa ei ole vielä tarpeeksi halutun lopputuloksen varmistamiseksi.

Kansainvälinen hiihtoliitto on laatinut suolauksesta manuaalin, mutta mitään eri paikoissa ja olosuhteissa toimivaa ”keittokirja-mallia” ei Viljanmaan mukaan ole.

”Jos lumi on liian kuivaa, reaktio ei toteudu ja suola jää lumen pintaan tahmeaksi.”

”Useimmissa paikoissa suolaus hoidetaan käsin. Lahden MM-kisoissa 2017 kisajärjestäjät olivat varautuneet levittämään suolaa apulannan kylvämiseen käytettävällä laitteella”, Viljanmaa kertoo.

Viljanmaan mukaan suolaus kohdistetaan useimmiten radan aurinkoisimpiin kohtiin. Varjoisemmissa osissa kosteus ei riitä usein suolaukseen.

Tärkeää on, että luisto-olosuhteet pysyisivät tasaisina, eikä vauhti tökkää pahasti varjosta aurinkoiseen paikkaan hiihdettäessä.

Lisäksi suolan kylväminen saattaa pilata lumen luontaisen luisto-ominaisuuden, mikäli lumessa ei ole riittävää kosteutta.

”Jos lumi on liian kuivaa, reaktio ei toteudu ja suola jää lumen pintaan tahmeaksi.”

Viljanmaalla on yksinkertainen konsti, jolla suolaukselta voitaisiin useimmiten välttyä. Sääolosuhteiden osalta olisi parempi, jos kisat voisi hiihtää aamupäivällä.

Silloin olisi viileämpää, ja auringon vaikutus vähäisempi.

”Mitään muuta hokkuspokkus-temppua en äkkiseltään keksi. Mutta kisojen ajankohtaan vaikuttavat esimerkiksi televisiointisopimusten aikaikkunat.”

Norjan Erik Valnes sukelsi sohjoon miesten sprintin välierässä. Takana tullut Ville Ahonen joutui myös huonojen latujen uhriksi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat