Planican MM-hiihdoissa vajaan tuhannen metrin korkeudessa on jo osa kilpailuista käyty reilusti nollan yläpuolella olevissa lämpötiloissa ja paksussa sohjossa. Ladun pitämiseksi edes siedettävässä kunnossa on tarvittu suolausta.
Sama oli tilanne kaksi vuotta sitten Oberstdorfin MM-kisoissa 700 metrin korkeudessa ja osittain myös vuonna 2019 Itävallan Seefeldissä 1 200 metrin korkeudessa.
Nämä ovat realiteetteja Keski-Euroopassa mainituilla korkeuksilla tähän aikaan talvesta, eikä ilmastonmuutos paranna asiaa.
Lue lisää: Latujen suolaus on hätähuuto – kokenut asiantuntija tietää miten siitä pääsisi eroon
Lumitilanne olisi toinen vaikkapa 2 000 metrin korkeudella, mutta Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n nykysääntöjen mukaan maailmancupin kilpailuja ja arvokisoja saa järjestää korkeintaan 1 800 metrin korkeudella.
Tähän saattaa kuitenkin olla tulossa muutos.
FIS:n maastohiihtokomitean vaikutusvaltainen puheenjohtaja, norjalainen takavuosien olympiavoittaja Vegard Ulvang ennusti vuodenvaihteessa VG-lehdessä, että laji on ilmastonmuutoksen takia jo lähitulevaisuudessa dramaattisen muutoksen edessä, jos sitä halutaan jatkaa Keski-Euroopassa.
Lue lisää: Vegard Ulvang varoittaa hiihtoväkeä dramaattisesta muutoksesta
Ulvang arvioi, että FIS joutuu tekemään sääntömuutoksia liittyen tuohon mainittuun 1 800 metrin rajaan.
"Se sääntö on koko lailla tiensä päässä. Elämme laina-ajalla. Jollain aikavälillä ongelmat kasvavat niin suuriksi, että perinteiset kisapaikkakuntamme Keski-Euroopassa eivät enää pysty järjestämään kilpailuja”, Ulvang sanoi VG:lle.
Ulvangin mielestä tätä keskustelua pitää käydä ”voimakkain äänenpainoin”.
Huippu-urheilun instituutin Kihun asiantuntija, urheilufysiologi Esa Hynynen pitää Ulvangin ennustuksen toteutumista hyvinkin mahdollisena.
”Luulen, että suunta on se, jotta hiihto pysyy ylipäätään elossa kilpailumuotona”, sanoo Hynynen, joka on tehnyt paljon töitä Suomen hiihtomaajoukkueen kanssa.
Sinällään 1 800:aa metriä korkeammalla kilpailemiselle ei ole mitään fysiologista estettä.
Maantiepyöräilyn suurissa ympäriajoissa Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa rajuimmilla vuoristoetapeilla noustaan yleensä useaan kertaan reilusti yli 2 000 metriin.
Esimerkiksi ensi toukokuussa Italian ympäriajon korkein kohta, niin sanottu Cima Coppi, on 2 469 metriä. Edellisen kerran vuonna 2020 tässä samassa kilpailussa ajettiin Kerttu Niskasellekin hyvin tutulle Passo Stelviolle 2 757 metriin.
Eikä 1 800 metrin ylittäminen hiihdossakaan ole tavatonta. Esimerkiksi maajoukkuehiihtäjä Jasmi Joensuu on kertonut kilpailleensa jopa yli 3 000 metrin korkeudella New Mexicon osavaltiossa, kun hän opiskeli ja hiihti urheilustipendillä Denverin yliopistossa Yhdysvalloissa.
Kaksi kautta Denverin yliopiston hiihtovalmentajana toimineen Toni Roposen mukaan monia kilpailuja käytiin 1 800–2 500 metrin korkeudella.
Hän muistaa vaimonsa, moninkertaisen arvokisamitalistin Riitta-Liisa Roposen osallistuneen Yhdysvalloissa 50 kilometrin kilpailuun, joka hiihdettiin 1 900–2 300 metrin korkeudella.
”Eveliina Piippo hiihti kilpaa 2 500 metrissä. Lännessä kaikki kilpailut olivat käytännössä yli 1 700 metrissä. Ei korkeudesta tehty siellä numeroa, eikä sen kanssa ollut ongelmia. Vauhdinjaon kanssa pitää olla entistä tarkempi, ja korkella kilpaileminen erottelee hapentotoltaan kovat urheilijat”, Roponen sanoo ja uskoo, että Ulvang on ennustuksessaan oikeassa.
Hynysen mukaan 1 800:aa metriä korkeammalla kilpaileminen ei ole fyysisesti mikään mahdoton asia.
”Kun mennään korkealle kilpailemaan, vauhdit hidastuvat jonkin verran. Se tarkoittaa myös, että menestyäkseen pitää olla hyvin sopeutunut niihin oloihin ja korkeus on myös otettava huomioon harjoittelussa”, Hynynen sanoo.
FIS:n asettamaa 1 800 metrin rajaa ylimmällä tasolla on perusteltu muun muassa urheilijoiden terveyden varjelemisella.
”Rajan vetäminen tuohon kohtaan on ollut varmaan sopimuskysymys. Ei ole mitään sellaista absoluuttista rajaa, jossa olisi jokin kriittinen kohta ja äkillinen muutos.”
Hynynen toteaa, että ihmisen happisaturaatio alkaa pudota korkealla, koska hapen osapaine hengitysilmassa on pienempi kuin merenpinnan tasolla.
”Näin tapahtuu varsinkin urheillessa. Siinä tulee niitä ongelmia, että ei saada enää hapetettua verta samalla tavalla. Sen takia elimistön hyvinvoinnissa voi tulla haasteita tietyllä tapaa.”
Korkeuden vaikutus korkealle mentäessä ei muutu lineaarisesti vaan pikemminkin eksponentiaalisesti.
”Sanotaan, että kun mennään 1 500 metristä ylöspäin, jokainen 100 metriä merkitsee aika paljon enemmän kuin vaikkapa noustessa 500 metristä 600 metriin. Siinä mielessä tullaan lähemmäksi kriittistä rajaa, että hapen osapaine pitäisi saada nostettua keuhkorakkuloissa riittävän korkealle, jotta se siirtyy verenkiertoon”, Hynynen sanoo.
”Lähinnä se tulee eteen siinä, että työskenteleville lihaksille ei riitä happea.”
Hynynen muistuttaa, että korkealle sopeutumisessa on yksilöllisiä eroja, kuten Suomen hiihtomaajoukkueessakin on vuosien varrella käynyt ilmi.
”Se on yksi erotteleva tekijä lisää.”
Jos huipputason kilpailuja ruvetaan pitämään aikaisempaa korkeammalla, Hynysen mukaan on mahdollista, että suuntaus vaikuttaa pidemmällä aikavälillä siihen, millaisia tyyppejä lajiin hakeutuu.
”Korkealla kevytrakenteisemmat urheilijat hyötyisivät herkimmin, koska he pystyvät toimimaan siellä paremmin. Isot ja lihaksikkaat ihmiset kärsivät isossa kuvassa enemmän siitä.”
Keski-Euroopassakin on yli 1 800 metrin korkeudella useita paikkoja, joissa huippuhiihtäjät harjoittelevat.
Aivan oma lukunsa on, missä esimerkiksi Alpeilla olisi mahdollista järjestää kilpailuja yli 1 800 metrin korkeudella, koska sopivan maaston lisäksi tarvitaan muun muassa infraa, majoituskapasiteettia ja etenkin taloudellisia resursseja.
Kahdet seuraavat MM-hiihdot ovat Pohjoismaissa, isäntinä Norjan Trondheim 2025 ja Ruotsin Falun 2027, ja ehkä kolmannetkin, sillä Lahti aikoo hakea vuoden 2029 kisoja.
Vuoden 2026 olympialaisten hiihdot ovat Italian Val di Fiemmessä, noin tuhannen metrin korkeudella.
Lue lisää: Peter Prevcin vaarallinen onnettomuus tuomassa muutoksia mäkisuksiin
Lue lisää: Latujen suolaus on hätähuuto – kokenut asiantuntija tietää miten siitä pääsisi eroon
Lue lisää: Suomen viestijoukkue julkaistiin: Johanna Matintalo hiihtää avausosuuden