Planica
”Nyt on Piippo kovassa paikassa, p*****e!”
Suomen naisten viesti hiihdon MM-kisoissa käynnistyi paremmin kuin moni osasi toivoa. Johanna Matintalo teki huippuhiihdon, josta Kerttu Niskasen oli helppo jatkaa kisaa. Kun viesti siirtyi vapaan osuuksille, oli Suomi tosissaan mitali- ja kultataistelussa mukana kolmen muun maan kanssa.
Äänekkäät suomalaisfanit pitkän ylämäen varrella tiesivät, mikä oli kupletin juoni siitä eteenpäin. Eveliina Piippo joutui kovien paineiden eteen, kun hän lähti kolmannelle osuudelle. Uran toinen arvokisaviesti oli kova otatus Piipolle. Vastassa olivat Ruotsin Frida Karlsson, Norjan Ingvild Flugstad Östberg ja Saksan Pia Fink, joten haaste oli kova.
”En usko, että jäi päästä kiinni”, Piippo sanoi painetilanteesta.
Pirkkalalainen selvisi osuudestaan kelvollisesti. Norja, Saksa ja Ruotsi karkasivat lopussa hieman, mutta mitali oli vain kuuden sekunnin päässä.
”Näköjään on viisi kilometriäkin liian pitkä matka jo minulle. Kolme kilometriä tuli ihan hyvin. Sitten oli aika raskasta”, Piippo manasi.
Hän oli maalialueella aivan puhki ja tarvitsi apua päästäkseen ylös.
”On normaali kisan jälkeinen vointi. Ette vain yleensä pääse aitiopaikalle näkemään, mutta tuo on ihan normaalia minulle”, hän sanoi toimittajille.
Piippo sai ottaa osuutensa alun rauhallisesti, koska Norja ja Ruotsi tipahtivat yllättäen hieman toisella osuudella. Ruotsin Ebba Andersson menetti aikaa kaatumiseen.
”Ajattelin, että otan helppoa Saksan perässä alussa.”
Suomen ankkuri Krista Pärmäkoski oli vähintään yhtä valtavan haasteen edessä. Ikaalisten tähden piti ensin saada Maja Dahlqvist kiinni. Sen jälkeen Ruotsin sprinttitykki olisi pitänyt jotenkin vielä voittaa.
”Olisin toivonut, että noista ankkureista vastassa olisi loppukirissä ollut joku muu kuin Dahlqvist”, Pärmäkoski tokaisi.
Pärmäkoski hivuttautui Dahlqvistin kantaan viimeisen pitkän nousun alussa. Sillä hetkellä jopa mitali vaikutti mahdolliselta. Dahlqvist näytti olevan tiukoilla.
”Minun mielestäni hän katseli nousun alla sykemittaria. Tiesin, että nyt yritän vain iskeä”, Pärmäkoski kertoi ratkaisun hetkestä ja viittasi, että Dahlqvist oli kenties hapoilla.
”Yritin siihen nousuun ratkaista, mutta en vain saanut riittävästi eroa. Latu oli sen verran liipalla, että peesistä oli hyötyä laskuissa. Ero olisi pitänyt saada tehtyä aikaisemmin ja isommaksi, niin olisi voinut olla toinen tilanne.”
Kun Dahlqvist kesti, lopputulosta ei ollut vaikea ennakoida. Dahlqvist toikin Ruotsin pronssille parin sekunnin erolla. Pärmäkoski haukkoi maalissa pitkään happea lumessa maaten.
”Jos profiili olisi ollut erityyppinen ja toinen nousu olisi mennyt enemmän kuokalle, niin luulen, että Maja olisi ollut vähän enemmän vaikeuksissa. Hänellä on niin hyvä wassu ja kun nousu meni wassulla, niin ei siinä pystynyt eroa tekemään.”
Pärmäkoski kertoi tehneensä ylämäissä kaikkensa.
”En tekisi mitään toisin. Jos tulisimme molemmat tuoreina tuohon loppuun, niin se ero olisi ollut vielä karumpi. Pakko oli yrittää hyydyttää ja saada happoja hänenkin jalkoihinsa.”
Kaksi vuotta sitten viestin ratkaisu oli osin samanlainen. Tuolloin Pärmäkoski taisteli hurjalla tavalla Suomelle pronssin Yhdysvaltain Jessie Digginsiä vastaan. Tuolloinkin kisat olivat sujuneet hieman alavireisesti, ja Pärmäkoski joutui kaivamaan viesti-iskun todella syvältä.
”Tänään oli itseltäni hyvää hiihtämistä ja oma tunne oli parempi kuin esimerkiksi tiistaina. Viestit sytyttävät aina.”
