Planica
Sadattuhannet suomalaiset tapittivat naisten viestin huipennusta tv-vastaanottimien ääressä, mutta vain kourallinen ihmisiä koko maailmassa näki livenä, miten pronssimitali ratkesi.
Olen yksi heistä, jotka eivät sitä nähneet.
Seurasin naisten viestihiihdon loppuhuipennusta maalialueen takaa kuikuillen ja joutuen turvautumaan hiihtostadionin suureen videonäyttöön. Samalla hetkellä, kun Krista Pärmäkoski ja Maja Dahlqvist hyökkäsivät rinnakkain viimeiseen nousuun, kuva leikkaantui Norjan Anne Kjersti Kalvåån, joka tuuletti kultaa maalisuoralla.
Kaivoin heti puhelimen taskustani aikomukseni katsoa pronssitaistelu Viaplaylta. Pettymyksekseni kuitenkin ymmärsin, että sama kuva ajettiin lähetykseen Suomessakin. Kuva palasi kaksikkoon vasta sitten, kun Dahlqvist oli jo karannut suomalaiselta.
Hidastus loppuväännöstä näytettiin vasta parin minuutin kuluttua. Pientä balsamia toki, mutta haavat vuotivat yhä valtoimenaan.
Tarkastin myöhemmin, että Pärmäkoski ja Dahlqvist katosivat ratkaisuhetkellä ruudusta 21 sekunniksi, mikä on uskomaton katastrofi.
Jos maastohiihto haluaisi olla vakavasti otettava tv-laji, kaikista dramaattisimpia hetkiä ei ehkä kannattaisi piilottaa livelähetyksestä.
Kansainvälisen ohjaajan mielestä Norjan kultajuhlat olivat dramaattisemmat kuin takana käyty pronssitaisto.
Samankaltainen ongelma riivaa myös suomalaisten suosikkilajia väliaikalähtökisoja. Niissä on mahdotonta pysyä edes auttavasti kärryillä, jos ei seuraa samaan aikaan Kansainvälisen hiihtoliiton Fisin livetulospalvelua. Hiihtäjiä tulee ja menee, mutta isosta kuvasta ei ole mitään käsitystä pelkän tv-lähetyksen perusteella.
Tilanne on kestämätön. On vaikea kuvitella, että vaikkapa jalkapallossa jätettäisiin näyttämättä ratkaiseva maali, tai katsoja ei koko ajan tietäisi tarkasti, mikä tilanne milloinkin on.
Helpoin ratkaisu lienee niin sanottu jaettu ruutu, jossa näytettäisiin kahta maastonkohtaa samaan aikaan. Sekään ei kaikkia ongelmia ratkaisisi, mutta ainakin dramaattisimmat väännöt näkisi välittömästi. Toki jaettua ruutua hyödynnetään hiihdossa välillä, joskin aivan liian harvoin.
Ei siis ole ihme, että Fisin pamput rakastavat sprinttejä ja yhteislähtökisoja, joissa tv-katsojien on helpompi pysyä ajan hermolla.
MM-kisat ovat olleet tähän saakka antikliimaksi suomalaisittain. Vielä surullisempaa kuitenkin on, ettemme edes pysty vellomaan murheessamme sillä hetkellä, kun tikari iskeytyy sydämeen.
