Kranjska Gora
Urheilun arvokisoihin kuuluu toimittajan näkökulmasta olennaisena osana, että niin suoritusten kuin mahdollisten palkintoseremonioiden jälkeen urheilijat kävelevät median haastattelualueen kautta.
Näin tapahtui myös, kun Suomen miehet saivat viestimitalinsa Kranjska Goran juhla-alueella. Se vain ei mennyt ihan niin kuin piti.
Heti palkintojenjaon jälkeen lavalle nousi Pate Mustajärveltä näyttänyt mies, joka toki todennäköisesti oli joku muu. Hän pisti paikallisen rytmiorkesterinsa kanssa volyymit kaakkoon sillä tavalla, että lavan läheisyydessä olleella haastattelualueella ei kuullut sen paremmin toimittajien kysymyksiä kuin hiihtäjien vastauksia käytännössä lainkaan.
Tilanne oli koominen, kun toimittajat seisoivat aidan toisella puolella toisilleen hämmentyneinä naureskellen ja hiihtäjä kerrallaan odotti vastapäätä, jos joku kysyisi jotain.
”Häh?”
”Ai mitä että?”
Näin kuului harvat kommentit, jotka nauhuri oli erottanut Niko Anttolalta, vaikka se oli työnnetty lähes hänen suuhunsa.
Jos urheilijalla sattui vielä olemaan maski kasvoilla, ei ollut mitään keinoa tietää, puhuuko hän vai ei.
”Voisi olla musat vähän hiljaisemmallakin”, Iivo Niskanen sanoi, kun oli muutaman sekunnin hiljaisempaa biisien välillä.
”Tämä on oikein mukavaa. Oli hieno hetki meidän porukalle. Saavutus konkretisoituu, kun on mitali kaulassa. Tämä maistuu kyllä.”
Tämän jälkeen musiikki pauhasi taas niin, että Perttu Hyvärisen mahdollisista vastauksista ei jäänyt mitään käteen.
Olivatpa ainakin äänekkäät juhlat.