Mitä yhteistä on vuoden 2015, 2019 ja 2023 MM-hiihdoilla suomalaisesta näkökulmasta?
Niistä kaikista Suomi saavutti yhden vaivaisen mitalin, ja ne pidettiin hiihdon osalta erittäin hyvin onnistuneiden olympialaisten jälkeisinä talvina. Pudotus oli siis raju.
Planican MM-kisat sujuivat suomalaisilta mitaleilla mitattuna alle odotusten, kun ainoa mitali oli sinänsä erittäin riemukas ja myös yllättävä miesten viestihopea, tässä lajissa 14 vuotta kestäneen kuivan kauden jälkeen.
Lähtökohtiin nähden se oli niin täydellinen onnistuminen kuin huippu-urheilussa on ylipäätään mahdollista.
Kisojen mitalitilastossa Suomi jakoi kymmenettä sijaa Italian kanssa. Norja oli jälleen ylivoimainen ykkönen 27 mitalilla (12+10+5), ja toiseksi sijoittunut Ruotsi keräsi 12 mitalia – pelkästään maastohiihdosta.
Nyt voi miettiä, olivatko mitaliodotukset liian korkealla siltä pohjalta, että viime talven olympialaisissa kaikki tärkeät asiat olivat suomalaisten puolella ja tuli peräti kuusi hiihtomitalia.
Lue lisää: Suomen MM-mitaliodotuksissa on jälleen perusteetonta optimismia
Iivo ja Kerttu Niskanen sekä Krista Pärmäkoski ovat saavuttaneet kaikki Suomen henkilökohtaiset hiihdon arvokisamitalit vuoden 2018 olympialaisista lähtien ja ovat olleet mukana lähes kaikissa viestimitaleissakin.
Näissä kisoissa he eivät olleet kuitenkaan niin kovassa iskussa kuin viime talvena. Kolmikosta vain Kerttu Niskasen perustaso aiemmin tällä kaudella enteili MM-mitalia ja alkukaudesta koronakurimuksesta kärsineen Iivo Niskasen pienin varauksin.
Pitää myös muistaa, että hiihdossa peräkkäiset arvokisat eivät ole vertailukelpoisia keskenään. Lähinnä sen takia, että hiihtotavat vaihtuvat matkojen kesken.
Suomalaisille on jo pitkään ollut selvästi menestyksekkäämpi se vaihtoehto, jossa väliaikalähtöiset kilpailut ja sprinttiviestit kilpaillaan perinteisellä hiihtotavalla.
Nyt oli vuorossa se suomalaisille huonompi vaihtoehto, joka jälleen kerran korosti sitä, että jostain kumman syystä suomalaiset menestyvät huonommin vapaalla.
Valoa tälle saralle tuo se, että Planican kisojen todellinen suomalainen säväyttäjä, viestin hopeajoukkueen 20-vuotias ankkuri Niko Anttola hiihtää vapaata niin upeasti, että sitä on ylistänyt jopa Norjan entinen hiihtokuningas Petter Northug.
Viime vuoden olympialaisissa poikkeuksellisen monet suomalaiset onnistuivat mainiosti omaan tasoonsa nähden, mutta nyt palattiin siinä mielessä arkeen.
Anttola, vankka ehdokas Vuoden läpimurto -palkinnon saajaksi, oli ainoa suomalaishiihtäjä, jonka voi sanoa onnistuneen yläkanttiin.
Olympialaisissa kiitettävään suoritukseen ylsi myös Suomen joukkueen suksihuoltoryhmä. Nytkin näytti pitkään hyvältä, kunnes viimeistä edellisenä päivänä, Kerttu Niskasen pääkilpailussa, tuli tyly epäonnistuminen.
Alussa mainittuja MM-kisoja yhdistää sekin, että ne käytiin suksihuollon kannalta hankalissa keleissä. Tilanne oli sama myös kahden vuoden takaisissa MM-kisoissa Saksassa. Sielläkin oli suksiongelmia erittäin lämpimässä kelissä, jota on Keski-Euroopassa luvassa jatkossakin, esimerkiksi vuoden 2026 olympialaisissa Italian Val di Fiemmessä.
Tällä kertaa keliolot olivat lähes päinvastaiset kuin viime talvena Kiinan pakkasissa ja hyytävässä viimassa. Kuivassa ja vakaassa pakkaskelissä eroja suksien välillä ei synny ollenkaan niin herkästi kuin kilpailun aikana muuttuvassa vesikelissä.
Seuraavat MM-kisat käydään kahden vuoden päästä Trondheimissa, jossa velloo oletettavasti tuttuun tapaan massiivinen norjalainen kotiyleisö.
Niissä kisoissa suomalaisilla hiihdon ystävien katseet saattavat kiinnittyä siihen, mille tasolle Niko Anttolan ura on edennyt.
Ja eihän sitä tiedä, vaikka yhdistetyssä ja mäkihypyssä tapahtuisi jotain sellaista kehitystä, jota vuodesta toiseen on toivottu ja joka Planican kisoissa loisti jälleen poissaolollaan.