Espoossa asuva Janne Pylväs on ollut mukana Kansainvälisen hiihtoliiton homologointiryhmässä 2000-luvun alusta lähtien. Ryhmään kuuluu puolentusinaa henkilöä, joiden tehtävänä on huolehtia, että maastohiihdon reitit ovat riittävän laadukkaita kansainvälisissä kilpailuissa.
Homologointitarkastajat päätyvät harvemmin julkisuuteen, mutta sunnuntaina näin kävi. Sanoma kertoi, että Planican MM-kisojen miesten 50 kilometrin reitti oli pahasti alimittainen. Tai ainakin se matka, jonka kilpailijat hiihtivät.
Fisin datan mukaan maaliin saavuttiin 49,7 kilometrin suksimisen jälkeen, mutta hiihtäjien jakamien tietojen perusteella matka olikin noin 45 kilometriä.
Ovatko hiihtäjien tiedot noin 45 kilometrin matkasta uskottavia?
”Ovat”, Pylväs sanoo.
Syynä on mittaustapa ja aiempia vuosia lyhyemmät kierrokset.
”Koska kierrettävät lenkit ovat lyhentyneet, ilmiö kertautuu”, Pylväs sanoo.
”Älypuhelimessakin olevat gepsit (GPS-mittaus) ovat aika tarkkoja, kun mitataan pituutta. Korkeuden mittaamisessa voi tulla vaihtelua ilmanalan ja ilmanpaineen vaihtelujen takia, mutta pituus on riittävän tarkka”, Pylväs sanoo.
Reittien mittaus tehdään kuitenkin vielä tarkemmalla menetelmällä eli keilausdatalla laserkeilaimen avulla.
Pylvään mukaan 7,14 kilometrin lenkillä todellinen hiihtomatka voi hyvinkin olla 750 metriä lyhyempi kuin optimimittauksessa.
Kun 7,14 kilometrin lenkki kierrettiin seitsemän kertaa, kokonaismatka saattoi jäädä noin 45 kilometriin, kuten joidenkin hiihtäjien älylaitteet näyttivät.
Miten ilmoitetun matkan (50 km tai 49,7 km) ja todellisen matkan (noin 45 km) ero voi olla noin suuri?
”Homologointiohjeissa reitti kehotetaan mittaamaan keskilinjaa pitkin, eikä siis ideaalilinjaa, jota hiihtäjä menee”, Pylväs sanoo.
Janne Pylväs on kuulunut Fisin homologointiryhmään 2000-luvun alusta lähtien.
Koska Planicassa reitillä oli paljon mutkia, heitto mitatun reitin ja todellisen hiihtolinjan välillä kasvoi suureksi. Tai oikeastaan supistui.
”Ei tarvitse kovin pitkä lenkki olla, kun eroa alkaa kertyä varsin paljon.”
Pylväs oli paikalla Kranjska Goran hiihtostadionilla neljä vuotta sitten, kun MM-kisojen ratoja ryhdyttiin suunnittelemaan.
”Rata pitää olla nousuissa niin leveä, että siihen mahtuu kolme vapaan hiihtäjää vierekkäin.”
Leveyttä on silloin 9 metriä eli puhutaan moottoritien kaltaisesta baanasta.
”Leveyttä pitää olla niin paljon, että kovakuntoisella hiihtäjällä on väylä lähteä irtiottoon”, Pylväs taustoittaa ratojen suunnittelun periaatteita.
Kunnoltaan parhaiden pitää erottua. Suurimmillaan väylän leveys on 12 metriä. Sitä tarvitaan yhdistelmäkisassa, kun samalla reitillä hiihdetään molemmilla hiihtotavoilla.
”Laskussa riittää 6 metriä, mutta kun silloin mennään äärireunaan, ero mitatun reitin kulkuun tulee 3 metriä.”
”Oikaistun” matkan lopullisen mitan määrittelee hiihtäjän kaartosäde mutkassa. Kestävyysurheilun ystävät muistavat, kuinka Lasse Virén vältti juoksemasta ylimääräisiä metrejä pysyttelemällä koko ajan lähellä ratareunusta. Fiksut hiihtäjät toimivat samoin, mutta mittausteknisistä syistä he keräävät ”alimetrejä”.
Ongelmasta on keskusteltu jo parin vuoden ajan. Kaksi vuotta sitten Oberstdorfin MM-kisoissa asian nosti esiin Petter Kukkonen, joka teki jopa protestin yhdistetyn hiihtoreitin mittauksesta.
Matkaa piti kertyä 10 kilometriä, mutta Suomen joukkueen mittausten perusteella hiihtäjät etenivät vain 9,2 kilometriä. Suomalaisten protestointi oli turhaa, koska keskilinjan mukaan mitattuna reitti oli 10 kilometriä.
Pylväs ymmärsi Kukkosen ärtymyksen. Hänen mielestään nykyinen ohje on vanhentunut.
”Vanhaa perua olevaa ohjetta pitäisi viimeistään nyt päivittää ja toivottavasti siihen saadaan pian muutos.”
Pylväs arvelee Planican kohun olevan viimeinen pisara muutostarpeelle. Viiden kilometrin heitto on liian iso hiihtäjien nieltäväksi.
Pylväs on ollut mukana Fisin tehtävissä yli 20 vuoden ajan, ja hän tuntee hyvin Planican kilpailujohtajan Uroš Ponikvarin. Slovenialainen on myös Fisin maastohiihtokomitean puheenjohtaja ja kokenut lajiniilo.
Hän on järjestäjien vastuuhenkilö, mutta reittien tarkastaja tulee toisesta maasta. Planicassa tehtävä oli uskottu sveitsiläiselle Markus Kohlerille.
Juuri nyt Pylväs hahmottelee vuoden 2026 olympialatujen reittejä yhdessä kisajärjestäjien kanssa. Milanon olympiakisojen maastohiihtokeskus on Val di Fiemmessä. Pylväs toivoo, että Fisin homologointiryhmä muokkaa ohjeistusta ennen kuin olympialatujen suunnitelmat lyödään lukkoon.
”Meidän ehdotuksemme siirtyy sääntöryhmän hyväksyttäväksi. Tämä on sen verran pieni muutos, että asia tuskin menee maastohiihtokomitean käsiteltäväksi”, Pylväs arvelee.
Suomalaisen mukaan asiasta on jo käyty keskustelua ryhmän jäsenten kesken, eikä hän usko kollegojensa vastustavan esitystä mittaustavan muuttamiseen.
Koska Pylväs on vastuussa talven 2026 olympialaduista, hän lupaa, että siellä ”ratamestarin ihannematka” on suunnilleen sama kuin hiihtäjien todellinen matka.
”Siellä pituuksien pitää olla oikean mittaisia”, Pylväs sanoo.
”Kuningasmatkan pituus ei tarvitse olla tasan 50,0 km, vaan voi olla sääntöjen mukaan vähän alle tai yli”, hän tarkentaa.
Pylvään mukaan Val di Fiemmessä 2026 kuninkuusmatka viedään läpi 5 ja 8,3 kilometrin lenkeillä.
