Salibandyn harrastuskustannukset ovat nousseet kahdeksassa vuodessa 102 prosenttia, selviää Urheilulehden tuoreesta tutkimuksesta.
Kilpaharrastuksen hinta on noussut vastaavassa ajassa jyrkemmin vain voimistelussa (+239 prosenttia), mutta salibandy on silti viidenneksi edullisin harrastus.
Salibandyliiton toiminnanjohtaja Pekka Ilmivalta kertoo liiton reagoineen tutkimuksen tuloksiin ”vähän kaksijakoisesti”.
”Suhteessa siihen, miten harrastamisen kustannukset ylipäänsä ovat kehittyneet, salibandy on siinä vertailussa kohtuuhintaista noin keskimäärin harrastaa”, hän sanoo.
”Toisaalta haluaisimme, että tilanne olisi se, että pystyisimme tarjoamaan erilaisista lähtökohdista oleville harrastajille mahdollisuuden harrastaa ja ennen kaikkea liikkua salibandyn parissa.”
Salibandyliiton tavoitteena on löytää keinoja kustannusten kurissa pitämiseksi siitä huolimatta, että hinnat nousevat käytännössä kaikkialla.
”Liikkumisaspekti, yhteisöllisyys ja kaverit korostuvat tässä ajassa entisestään. Siinä mielessä meilläkin on huoli siitä huolimatta, että olimme siellä viidenneksi viimeisenä tässä vertailussa”, Ilmivalta sanoo.
””Liikkumisaspekti, yhteisöllisyys ja kaverit korostuvat tässä ajassa entisestään.”
Salibandyliiton toiminnanjohtaja Pekka Ilmivalta kuvattuna lokakuussa 2020.
Tutkimuksessa vertailtiin 14 eri lajin harrastuskustannuksia Helsingissä, Lahdessa, Kuopiossa, Vaasassa ja Rovaniemellä.
”Harrastamisen kustannusrakenne vaihtelee isosti paikkakunnasta riippuen”, Ilmivalta tietää.
Isoissa kaupungeissa kustannukset kasvavat yksityisten hallien käyttömaksuilla, kun kauempana tilavuokrat ovat keskimäärin huomattavasti kohtuullisemmat.
”Siellä sitten tulee muita kustannuksia, ennen kaikkea matkustuskustannuksia, helposti varsinkin jos ollaan sarjoissa ja pelataan muualla olevia joukkueita vastaan enemmän”, Ilmivalta lisää.
Harrastuskustannusten kasvu selittyy salibandyssä ja muissakin lajeissa myös laadukkaammalla valmennuksella. Se tarkoittaa ammattivalmentajia, kasvavia palkkakustannuksia ja sitä kautta kausimaksujen nousua.
”Totta kai vanhemmat odottavat laatua ja mekin haluamme viedä asiaa siihen, että kaikki [valmentajat] olisivat vähintään tietyn perustason koulutuksen saaneet”, Ilmivalta sanoo.
Valmentajat, jotka eivät saa mitään korvausta työstään, ovat Ilmivallan arvion mukaan vähemmistö ainakin salibandyssä.
””Totta kai vanhemmat odottavat laatua.”
Salibandyharrastuksen kustannusrakenne vaihtelee isosti paikkakunnasta riippuen.
Vähävaraiset perheet voivat saada salibandyssäkin avustusta lastensa harrastuksen kustannusten kattamiseen Salibandyn Tuki -säätiöltä, josta seurat voivat hakea tukea.
”Eli käytännössä se menee seurojen kautta ja seurat kohdentavat saamaansa tukea seuran sisällä niihin, jotka sitä apua ja tukea tarvitsevat”, Ilmivalta sanoo.
Urheilulehti rajasi tutkimuksensa kahteen ikäluokkaan, jotka ovat syntyneet 2008 ja 2012. Ilmivalta uskoo tutkimuksen antavan isossa kuvassa ”varsin hyviä tuloksia”, mutta Salibandyliitossa oli riittänyt myös hämmästeltävää yhdessä ikäluokassa.
Kustannuksia selviteltiin myös yksittäisiltä henkilöiltä, mikä kohotti 14-vuotiaan pojan harrastuskustannukset Kuopiossa taulukon mukaan peräti 5 700 euroon.
”Ihmettelimme, miten voi olla tuollaisia kustannuksia”, Ilmivalta sanoo ja keksii yhden selityksen tilastossa korkeuksiin kohoavaan pylvääseen.
”Jos sattuu harrastaja, joka osallistuu kaikkiin pelaajapolkutapahtumiin, pelaa useammassa joukkueessa ja panostaa myös varusteisiin. Oli kyllä poikkeuksellinen lukema.”
Summa on selvästi korkein salibandyssä kaikki tutkimuksen kaupungit huomioiden ja nostaa lajin Kuopiossa jääkiekkoa ja jalkapalloa kalliimmaksi kilpatason harrastukseksi.
””Ihmettelimme, miten voi olla tuollaisia kustannuksia.”
Salibandyharrastuksessa pääsee alkuun sisäpelikengillä, mailalla, verkkareilla ja suojalaseilla.
Harrastamisen alkuun pääsee nuorimmissa junioreissa sisäpelikengillä, mailalla, verkkareilla ja suojalaseilla.
”Jos mennään pikkujunnuihin, jotka eivät välttämättä tarvitse salibandykenttää ja synteettistä mattoa, niin siellä se harrastaminen, jolla liikkeelle lähdetään ja jolla ensimmäiset vuodet toimitaan, on huomattavasti edullisempaa”, Ilmivalta uskoo.
Seurojen salibandykerhot sekä eskareille ja alakouluikäisille suunnattu Säbäkipinä-konsepti madaltavat sekä kynnystä tulla mukaan että alkuvaiheen kustannuksia.
Salibandyliiton näkökulmasta valonpilkahdukset ovat juuri tuossa ikäluokassa eli alakouluikäisissä tytöissä ja pojissa, joita on tullut koronan jälkeen mukaan toimintaan.
”Olemme miettineet erilaisia pelimuotoja. Ei tarvita välttämättä täysimittaista kenttää vaan voi pelata kolmella kolmea vastaan tai neljällä neljää vastaan, jolloin yksi kenttä pystytään hyödyntämään kahteen tai kolmeen osaan laitettuna”, Ilmivalta sanoo.
Lajiin ei välttämättä tarvitse sitoutua toimintaan koko kaudeksi, mikä madaltaa taloudellista kynnystä tulla mukaan. Sitoutumisen kynnys madaltuu yksittäisillä tapahtumilla.
”Minulla on se käsitys, että seuroissa on panostettu enemmän siihen, että voi tulla oikeasti myös harrastamaan salibandyä”, Ilmivalta kertoo.
”Aina ei tarvitse lähteä totisesti kilpailemaan vaan salibandyn pariin voi tulla liikkumaan, saamaan kavereita ja sitä kautta harrastusluontoisemmin liikkumaan ja urheilemaan.”
Fakta
Salibandyn kustannukset
Salibandyharrastus maksoi 1 063 euroa vuonna 2015 ja 2 148 euroa vuonna 2023.
Muutos (+102 prosenttia) on vertailun toiseksi suurin. Suurempi muutos on vain voimistelulla (+239 prosenttia).
Salibandy on vertailun viidenneksi edullisin laji. Kalleimmat ovat ratsastus, taitoluistelu, hiihto, voimistelu ja jääkiekko.
Salibandyä edullisempia harrastuksia ovat vertailun lajeista koripallo, yleisurheilu, pesäpallo ja lentopallo.
Tutkimuksessa on mukana 14 eri lajin hinnat Helsingistä, Lahdesta, Kuopiosta, Vaasasta ja Rovaniemeltä.
Mukana ovat vuosina 2008 ja 2012 syntyneet tytöt ja pojat. Kilpa- ja harrastetaso on huomioitu erikseen.
Lähde: Urheilulehden tutkimus (UL 10/2023).
