Kuvittele, että olet työurasi alussa ja hakemassa alasi töitä.
Ovia avautuu, koska pomot tuntevat samalla alalla olleen kuuluisan isäsi. Sukunimi siivittää.
Osa taas vetää nimesi yli heti, koska heillä on ollut skismaa isäsi kanssa.
Ei kukaan tunne sinua tai kykyjäsi, vaan isän maine määrää, minne pääset.
Tähän on saanut tottua Tomas Westerlund, 31-vuotias jääkiekkovalmentaja ja Erkka Westerlundin poika.
Isä-Westerlund on yksi Suomen arvostetuimpia valmentajia, pitkän linjan ”Kiekkoprofessori”, joka toimi kahteen eri otteeseen Leijonien luotsina.
Hän myös jakoi kiekkoväkeä puolesta ja vastaan.
”Minuun kohdistuu isäni kautta paljon ennakkoluuloja, totta kai”, Tomas Westerlund sanoo.
"Eivät minulle soita tai tarjoa ensimmäisenä töitä ne, ketkä eivät ole pitäneet Erkan persoonasta tai valmennustyylistä, tai eivät ole tulleet hänen kanssaan toimeen.
Tällä hetkellä Tomas Westerlund valmentaa Mestiksen kärkijoukkuetta Kiekko-Espoota, jonka tavoite on nousta SM-liigaan kaudelle 2024–2025.
Heinolassa vuonna 1992 syntynyt Westerlund tajusi jo nuorena, ettei hänestä tulisi ammattikiekkoilijaa.
"En ollut ikinä mikään kauhean hyvä pelaaja”, hän hymähtää.
Toki hän yritti ja haki vielä viime metreillä vauhtia Forssasta, mutta tie oli tukossa. Hyökkääjän pelit päättyivät 22-vuotiaana Suomi-sarjan finaalitappioon.
Seuraava unelma siinsi kuitenkin jo vahvasti mielessä: valmentaminen.
Valmentaminen oli oikeastaan aina kiehtonut – jo verenperintönä.
Tomas kasvoi Erkka Westerlundin varjossa.
”Isäni on suurin syy, miksi olen alkanut valmentaa. Hän on ollut esikuvani pienestä pitäen, ei pelkästään valmentajana vaan myös isänä”, hän sanoo ja luonnehtii perhesuhteita läheisiksi.
”Tietenkin olen nähnyt myös sen kurjan puolen valmentajan hommasta ja sen median puolen. Jo lapsena tajusi, että isä oli julkisuuden henkilö ja oli mediassa esillä.”
Erkka Westerlundia moukaroitiin julkisuudessa välillä rajustikin, kun hän oli kansakunnan kaapin päällä Leijonien luotsina.
”Jo lapsena tajusi, että isä oli julkisuuden henkilö ja oli mediassa esillä.
Kun Jokerit lähti vuonna 2014 KHL:ään, Westerlund valittiin päävalmentajaksi. Hän otti Vierumäellä valmentajatutkintoa suorittaneen Tomasin mukaan valmennustiimiin.
Pesti Jokerien videovalmentajana oli hänelle osa opintoihin kuulunutta työssäoppimista.
Edellisenä keväänä Suomi-sarjaa tahkonnut nuorukainen löysi itsensä yhtäkkiä Finnairin charterista leikkelemässä videoklippejä KHL-peleistä.
”Se oli vähän erilainen polku, että pääsi saman tien hyppäämään ammattijoukkueen mukaan. Yleensä lähdetään junioreista liikkeelle. Se oli loistava paikka. Pääsi näkemään, miten asiat hoidetaan huipputasolla”, hän sanoo.
Kun Erkka Westerlund siirtyi myöhemmin Venäjälle suurseura Salavat Julajev Ufan päävalmentajaksi, Tomas seurasi jälleen isänsä perässä videovalmentajan roolissa.
Tuolloin paikallisessa mediassa ärähdettiin: miksi ulkomaalainen valmentaja toi oman poikansa mukanaan.
Jo Jokereihin pääsemisestä tuli kritiikkiä.
”Totta kai tuli. Vaikka tämä maailma toimii muutenkin aika paljon suhteilla, siitä tuli paljon sanomista ja jotkut pahoittivat mielensä. En ole niistä sillä tavalla välittänyt”, Tomas Westerlund sanoo.
Toki hän myöntää etuoikeutetun asemansa valmentajasuuruuden poikana. Kyseenalaistaminen ja kyräily kuuluvat samaan pakettiin.
"Enemmän näin ne hyvänä paikkana oppia ammattivalmentajilta ja -pelaajilta. Sitten kun se työ oli tehty, halusin johonkin paikkaan, minne eivät kenenkään lonkerot yletä.”
Hän halusi päästä luomaan nahkansa valmentajana – näyttämään, että osaisi seistä myös omilla jaloillaan. Tuo paikka löytyi Keuruulta.
Neljä vuotta pienellä paikkakunnalla oli kova koulu. KeuPan Mestis-joukkueen valmentajaksi siirtynyt Westerlund sai paiskia hommia lähes kellon ympäri.
"Se ei ollut pelkkää valmentamista, vaan siihen kuului ihan kaikki. Pelipäivinä käytiin laittamassa mainoksia puihin ja liikenneympyröihin. Kaljaakin käytiin välillä hakemassa paikallisesta marketista, jos se oli lopussa”, Westerlund tarinoi.
Talkoohenki opetti nöyryyttä ja työnteon arvoa.
”Se oli hyvä kokemus itselle nähdä, mitä se on. Tein myös pelaajakoordinaattorin töitä. Siinä oppi agenttien kanssa toimimisen ja sopimustenteon.”
Viimeiset kaksi vuotta Westerlund toimi päävalmentajana. Hänet valittiin Mestiksen Vuoden valmentajaksi kaudella 2020–2021. Isommat ympyrät kutsuivat, kun Westerlund hyppäsi Kiekko-Espooseen täksi kaudeksi.
Kannuksensa ansainnut Westerlund vei espoolaiset runkosarjan ylivoimaiseen voittoon. Nyt pitäisi voittaa Mestiksen mestaruus. Se on pian liigahakemuksen jättävälle seuralle myös uskottavuuskysymys.
”Mestaruus halutaan voittaa. Ei sitä asiaa ole ollenkaan hyssytelty”, Westerlund sanoo.
Puitteet Espoossa ovat Keuruun jälkeen luksusta. Westerlund on saanut keskittyä täysillä valmentamiseen, kun ympärillä on seurajohtoa ja toimiston väkeä.
"Pyrimme olemaan paras Mestis-seura kaikilla osa-alueilla. Puhutaan sitten urheilusta, harjoittelusta tai mitä kaukalon ulkopuolella tapahtuu, somesta ynnä muusta.”
Westerlundin apuna on kanadalainen Kurtis McLean, joka muistetaan pelaajauraltaan muun muassa Lukon tähtisentterinä. Hän tuo valmennukseen entisen huippupelaajan näkökulmaa.
”Hän on myös tulinen luonne. Itse olen aika rauhallinen. Myös siltä osin täydennämme toistemme vahvuuksia ja toistemme heikkouksia”, Westerlund sanoo.
Westerlund on rauhallinen myös siviilissä, mutta jääkiekosta hän puhuu painokkaasti ajatuksiaan avaten. Kun takana ei ole pelaajauraa, on oma valmentajuus pitänyt rakentaa opiskelulla ja työllä.
”Haluan auttaa pelaajia”, hän kiteyttää tehtävänsä.
Maailma on muuttunut.
”Aiemmin pelaajat olivat valmentajien työntekijöitä, mutta nykyään se on kääntynyt toisin päin. Enemmän me valmentajat tehdään töitä pelaajille. Yritämme tuoda heille mahdollisimman paljon pelimerkkejä ja vaihtoehtoja.”
Westerlund ei johda kurilla tai käskemisellä vaan uskoo vuorovaikutukseen. Kiekko-Espoon pukukopissa hän haluaa kuunnella myös pelaajien ajatuksia pelistä.
”Eikä niin, että tässä meillä on valmis sapluuna, näin me tehdään. Myös pelaajat pääsevät vaikuttamaan.”
”Aiemmin pelaajat olivat valmentajien työntekijöitä, mutta nykyään se on kääntynyt toisin päin. Enemmän me valmentajat tehdään töitä pelaajille.
Westerlundin sopimus kattaa vielä ensi kauden. Hän ei haikaile muualle vaan haluaa edetä Kiekko-Espoon kanssa kohti SM-liigaa.
"Oli se sitten päävalmentajana tai valmentajana. Kova halu on olla tässä mukana”, hän sanoo.
Isänsä kanssa hän puhuu jääkiekosta viikoittain – niin pelistä, taktisista jutuista kuin johtamisestakin.
Välillä hän on kysynyt neuvoa, miten jokin kriisitilanne pitäisi ratkaista. Mutta ei hän vain peesaile isäänsä.
”Ollaan me välillä eri mieltä asioista. Faija on valmentanut pitkään, mutta nyt hän ei ole valmentanut – ja peli on muuttunut”, Tomas Westerlund huomauttaa.
Vanhoihin malleihin ei pidä tyytyä.
”Tässä pitää kokeilla kaikkea uutta, että mikä toimii. Pitää olla rohkeakin. Ei voi vetää varman päälle.”
Mestis-joukkue Kiekko-Espoon päävalmentaja Tomas Westerlund kuvattuna Espoon Tapiolassa.