Lauri Marjamäki marssi takaisin Kärppien päävalmentajaksi suurin elkein ja ilmoitti nostavansa seuran takaisin menestysvuosien tasolle.
Marjamäki sai menestymiseen kaikki mahdolliset työkalut. Hänelle kasattiin niin nimekäs joukkue, ettei vastaavia SM-liigassa ole nähty juuri koskaan. Eräs agentti luonnehti sitä EHT-tason nipuksi.
Siitä huolimatta Marjamäki epäonnistui anteeksiantamattoman raskaasti, kun Kärpät pullahti rumasti ulos jatkosta KooKoota vastaan.
Kyseessä on yksi liigahistorian karmeimmista fiaskoista.
Lue lisää: Kärppien Lauri Marjamäki nieleskeli fiaskon jälkeen – ”Luulin olevani joku teräsmies”
Marjamäen suurin ja peruuttamaton virhe oli se, että hän oletti vanhan tutun menestysreseptinsä, varovaisen ja peruuttelevan jääkiekon yhä toimivan Liigassa.
Vielä vuodenvaihteen tienoillakin Marjamäki uskotteli, että ainakin pudotuspeleissä hänen jääkiekkonsa pääsee oikeuksiinsa.
"Vaikea meitä on keväällä voittaa. Sen minä tiedän”, Marjamäki laukoi itsevarmasti joulukuun kriisin keskellä.
Ei ollut. Marjamäki kompastui ylimielisyyteensä.
KooKoolle kolmen ottelun pudotuspelisarja oli jopa helpohko. He pystyivät pelaamaan mukavuusalueellaan, eikä Kärpillä avauspelin ”vahinkovoitosta” huolimatta ollut lopulta mitään eväitä jatkoon.
Viimeistään KooKoota vastaan paljastui, että Marjamäki oli vanhentuneine ajatuksineen totaalisen ulapalla SM-liigan realiteeteista.
Olli Salon KooKoo oli Kärppiä paljon paremmin valmennettu joukkue ja määritti kaukalon tapahtumia mielensä mukaan. Se on aivan käsittämätöntä, kun ottaa huomioon pelaajien tasoerot.
Marjamäen Kärpät luovutti avaimet KooKoolle ja suostui itse matkustajaksi. Otteluissa oli jopa viiden minuutin mittaisia jaksoja, joiden aikana Kärpät ei päässyt kertaakaan edes hyökkäämään.
KooKoo vain vyöryi helpon näköisesti kerta toisensa jälkeen Kärppien trapin ohi, antoi painetta ja pakotti Kärpät heittelemään kiekkoja keskialueelle. Jos Kärpät joskus hyökkäsi, pyrähdykset olivat epätoivoisten pelaajien epätoivoisia kuljetuksia.
Oli rumaa katsottavaa, kun SM-liigan kirkkaimmat tähdet alistettiin niin tylysti nurkkaan. Jopa Atte Ohtamaan ja Marko Anttilan kaltaiset konkarit näyttivät neuvottomilta.
Viime keväänä Marjamäen Kärpät haastoi uskottavasti Ilveksen puolivälieräsarjassa panemalla luukut kiinni.
Kenties sen vuoksi Marjamäki ajautui harhateille ja alkoi ajatella, että hänen yksipuolinen ja kahlittu puolustuslätkänsä toimii yhä.
Viime keväänä kyse oli kuitenkin selviytymiskeinosta, Kärppien ainoasta oljenkorresta.
Marjamäki oli tullut vasta helmikuun lopussa Kärppien valmentajaksi, ja pelaajat ymmärsivät, ettei lyhyessä ajassa luoda pelitavallisia ihmeitä. Siksi he sitoutuivat Marjamäen peruuttelulätkään.
Tällä kaudella Marjamäellä olisi ollut aikaa valmentaa miljoonamiehistönsä pelaamaan monipuolisemmin, mutta joko hän ei halunnut tai osannut. Sen sijaan hän hapetti tähtiä pursuavan joukkueensa ja imi siitä kaiken energian.
Koko kauden ajan näytti siltä, että Kärpissä pelaajilla ei ollut minkäänlaisia vapauksia tai oikeastaan edes vastuuta. Pelaajat olivat vain koneiston osia, jotka menivät vuorotellen kaukaloon suorittamaan Marjamäen määräyksiä.
Pelaajien ahdistuneisuus paistoi jäältä kauas.
Kärppien tähtipelaajat asettuivat usein seisoskelemaan trapiin silloinkin, kun luontevampaa olisi ollut mennä antamaan painetta. Tämä kielii siitä, että pelaajat eivät itse saaneet tehdä valintoja vaan toimivat vain valmennuksen käskyjen orjina.
Mitä tällaisesta ylivalmentamisesta seuraa?
Miettimistä, varovaisuutta ja kaavamaisuutta. Jääkiekko ei todellakaan ole kivaa, jos pelaaminen ei perustu lainkaan reagointiin vaan ainoastaan valmentajan määräyksiin.
Tästä Ville Leskinenkin puhui kohulausunnoissaan ja oli oikeassa.
On totta, että kauden loppupuoliskolla Kärpät yritti välillä olla hieman rohkeampi ja aloitteellisempi, kuten Marjamäki vakuutteli.
Silti oululaisten pelaaminen ei missään vaiheessa muuttunut luonnolliseksi. Taas kerran kyse oli siitä, että Marjamäki päätti muutoksesta ylhäältä päin, eivätkä valinnat tulleet jäällä pelaajien selkäytimistä.
Tämä näkyi otteluiden sisälläkin, kun Kärpät saattoi yhtäkkiä kuin käskystä siirtyä trap-kiekosta paineistamiseen.
Tätä ei pidä ymmärtää niin, että pelaajien täytyisi saada päättää joukkueen taktiikasta. Jukka Jalosen Leijonissa ja Jussi Tapolan Tapparassakin pelaajille on asetettu selkeät raamit, mutta pelin sisällä pelaajat haastetaan tekemään valinnat itse.
Kärpät sen sijaan oli valmentajan projekti, jossa pelaajat ovat vain sivuosassa.
Kärpissä oli myös suuri johtamisongelma. Marjamäki ei esimerkiksi osannut käsitellä taiteilijaluonteista Ville Leskistä.
Marjamäellä oli joukkue täynnä tähtipelaajia erilaisilla vahvuuksilla, mutta hän yritti pakottaa kaikki pelaajat samaan muottiin.
Kärppien eturivin hyökkääjä Ville Leskinen laukoi kauden aikana toistuvasti medialle kitkeriä kommentteja joukkueensa pelitavasta.
Otetaan jälleen lyhyt vertaus Leijoniin. Esimerkiksi Sakari Mannisella ja Teemu Hartikaisella oli Leijonien viime menestyskaudella vapaudet pelata omaa erilaista jääkiekkoaan, kunhan he eivät luistaneet maajoukkueen perusperiaatteista. Kärpissä tällaisia vapauksia tähtipelaajilla ei todellakaan ollut.
Kaikki pelaajien ahdistuneisuus kulminoitui torstaina Raksilassa, kun KooKoo murskasi Kärpät 5–0. Kärpät oli haluton, hampaaton ja täysin kipsissä heti KooKoon ensimmäisen maalin jälkeen.
On päivänselvää, että pelaajat olivat menettäneet uskonsa Marjamäen pelitapaan, ja KooKoon avausmaali oli lopullinen niskalaukaus.
Nyt on käynyt selväksi, että Marjamäki on tippunut suomalaisen huippukiekon kyydistä.
Hänen hyökkäysvalmentamisensa on köyhää SM-liigan muihin kärkivalmentajiin verrattuna, eikä SM-liigassa enää pärjää pelkästään puolustamalla.
Marjamäki ei ole uudistunut Kärpissä lähes kymmenen vuotta sitten voittamiensa Suomen mestaruuksien jälkeen vaan kangistunut kaavoihinsa.
Vanhat näytötkään eivät enää kanna, sillä Kärppien menestysvuosien jälkeen Marjamäki on ollut luisussa.
Maajoukkueessa Marjamäki epäonnistui pahasti. KHL-Jokerit pelasi hänen alaisuudessaan ajoittain ihan hyvinkin, mutta KHL:ssä oli helpompi pärjätä kaavamaisella puolustuslätkällä kuin SM-liigassa.
Urotekoihin Marjamäki ei pystynyt Jokereissakaan.
Marjamäellä on sopimus Kärppien kanssa ensi kaudesta, mutta tällaisen fiaskon jälkeen on vaikea nähdä, että hänellä on edellytyksiä jatkaa oululaisseuran puikoissa.
Marjamäen lupaavasti alkanut valmentajanura on rysähtänyt päin seinää.
Nyt hänen on pakko uudistua. Sama koskee koko Kärppien pöhöttynyttä organisaatiota.
