Tumps, tumps, tumps!
Painimolskin läpsähdys kaikuu Urhea-hallin seinistä Mäkelänrinteellä Helsingissä. Jonni Sarkkinen ja Tino Ojala heittelevät molskilla toisiaan kuin perunasäkkiä.
Painin nuorten eli alle 23-vuotiaiden Euroopan mestarit ovat hyviä kavereita, mutta samoja harjoituksia he eivät käytännössä tee kuin leikkimielellä. Se johtuu painoerosta.
Sarkkinen voitti Euroopan mestaruuden 82 kilon sarjassa ja Ojala 63 kilon sarjassa. Ne eivät jää mestaripainijoiden pysyviksi sarjoiksi. Ensi vuoden olympiakisoissa Pariisissa painissa on kuusi painiluokkaa: 60, 67, 77, 87, 97 ja 130 kiloa (raskas sarja).
Jos Sarkkinen tavoittelee olympiapaikkaa, hänen on noustava 87 kilon sarjaan ja Ojalan 67 kilon sarjaan.
Vielä ei kuitenkaan pidä kiirehtiä painoluokkien takia. Lokakuussa kumppanukset painivat nykyisissä sarjoissa alle 23-vuotiaiden maailmanmestaruuksista Tampereella.
Koronapandemia peruutti Tampereelle myönnetyt vuoden 2020 vastaavat kilpailut.
Nuorten EM-paineissa Bukarestissä Sarkkinen kaatoi loppuottelussa Norjan Exauce Mukubun pistein 6–0. Mukubu on hallitseva 23-vuotiaiden maailmanmestari viime lokakuun kisoista Espanjasta.
Kaksi viikkoa ennen kuin Mukubu voitti MM-kultaa, Sarkkinen kukisti hänet turnauksessa Tanskassa pistein 4–3, joten vastustaja oli tuttu.
Lue lisää: Jonni Sarkkinen paini nuorten EM-kultaa – maailmanmestari sai kyytiä
”Kaverin taidot olivat tiedossa. Tiesin, että hän on isojen matsien mies. Vaikka pistevoitto EM-kisoissa oli selvä, tilanteet olivat tiukkoja. Mukubu yritti kolme kertaa työntää minut matolta. Piti olla koko ajan hereillä”, 20-vuotias Sarkkinen kertaa ratkaisua.
Pisteiden perusteella Ojala joutui omassa finaalissaan paljon tiukemmalle kuin Sarkkinen: Georgian Giorgi Shotadzen kellistyi 5–4.
”Minulla ei ollut mitään hävittävää. Menin matolle altavastaajana. Viimeisellä minuutilla sain kahden pisteen suorituksen. Fiilis oli uskomaton sen jälkeen. Pääsin ensi kertaa arvokisoissa kympin sakkiin. Tuli tunne, että osaan painia”, 21-vuotias Ojala kertoo.
Lue lisää: Tino Ojala paini EM-kultaa
Tino Ojala, valmentaja Veli-Karri Suominen.ja Jonni Sarkkinen.
EM-kisoissa Suomen joukkueen valmentajana toiminut Veli-Karri Suominen kehuu estoitta suojattejaan.
”Jonnin turnaus oli mykistävä, ammattilaisen työtä alusta loppuun. Tino oli uuttera ja ahkera. Molemmat ovat avoimia ja kuuntelevia”, Suominen kehuu.
Suomisen mukaan varsinkin Ojalan kunto parani huimasti sen jälkeen, kun painijan fysiikkaa alettiin panna kuntoon.
Ojalalla oli aiemmin vaikeuksia jalkojensa kanssa. Hän väsähti täysin ottelun lopulla.
”Kun jalat väsyivät, Tinolta loppui usko, että osaa painia”, Suominen sanoo.
Erityisesti Ojala muistaa viime syksyn nuorten MM-painit, joita hän kuvaa katastrofiksi.
”Kolmen minuutin jälkeen minulta petti kunto. Armeija-aikana päässä klikkasi ajatus, että minähän pääsen kuntoon, mutten väitä, että se olisi armeijan ansiota. Nyt jaksan painia ja palautua treeneistä”, Ojala sanoo.
Suomalaispainijoista vain Arvi Savolainen ja Petra Olli olivat saavuttaneet kultamitalin alle 23-vuotiaiden EM-kisoissa.
Historiassa pitää palata vuoteen 1969 asti ennen kuin löytyy kaksi Euroopan mestaruutta samoissa kisoissa voittanutta suomalaista. Risto Björlin (57 kiloa) ja Eero Tapio (74 kiloa) voittivat aikuisten Euroopan mestaruudet Modenassa Italiassa.
”Siinä mielessä pojat tekivät omalla tavallaan historiaa, kun pitää mennä noin kauaksi ajassa taaksepäin”, Painiliiton toiminnanjohtaja ja lajin entinen päävalmentaja Pasi Sarkkinen naurahtaa.
MM-kisoissa Tapio Sipilä ja Hannu Lahtinen voittivat kultaa sarjoissaan vuonna 1983.
””Äidiltä olen saanut vinkkejä ravintopuolesta ja psyykkisestä treenistä. Lajipuoli tulee sitten isältä”
Pasi Sarkkinen on Jonnin isä. Jonnin äiti Tuuli Matinsalo on kaksinkertainen maailmanmestari ja nelinkertainen Euroopan mestari aerobicissa.
”Vanhemmat ovat olleet jonkinlaisia esikuvia. He ovat opettaneet minulle paljon urheilijan elämää, treenaamista ja siitä nauttimista. Äidiltä olen saanut vinkkejä ravintopuolesta ja psyykkisestä treenistä. Lajipuoli tulee sitten isältä”, Jonni Sarkkinen kertoo.
Pasi Sarkkinen vahvistaa, että paini on aina ollut perheessä läsnä.
”Jonnin kohdalla se on ollut intohimoa jo nuoresta asti”, Pasi Sarkkinen sanoo.
Urheilevan perheen vanhin poika pelaa jalkapalloa Kakkosessa FC Vaajakosken joukkueessa. Perheen 19-vuotias tytär on myös paininut.
Jonni Sarkkinen kertoo, että paini oli hänelle selvä lajivalinta jo alle kouluikäisenä. Hän on pelannut myös Jyväskylän ”kansallispeliä” pesäpalloa. Sarkkinen edustaa Harjun Voima Jyväskylää.
Jonni Sarkkinen käy usein perheensä luona Jyväskylässä, vaikka on parhaillaan puolustusvoimien Urheilukoulussa Santahaminassa, kuten myös Ojala.
Molemmat Euroopan mestarit haluavat katsoa, mihin asti rahkeet riittävät painissa. Kumpaakin kiinnostaisi jäädä armeijaan töihin liikunta-aliupseeriksi. Sarkkinen haluaisi opiskella myös liikuntapedagogiikkaa.
Keihäänheittäjä Janne Läspä nostatti taannoin huomiota, kun hän arvosteli Urheilukoulua ”leikkikouluksi”.
Sarkkinen ja Ojala eivät allekirjoita Läspän väitettä. Hauska yhteensattuma on, että Läspä ja Ojala olivat Urheilukoulussa kämppäkavereita. Sarkkinen ja Läspä ovat puolestaan koulukavereita.
Sarkkisen ja Ojalan varusmiespalvelus päättyy vasta syksyllä, kun Läspän palvelus loppui viime viikolla.
”Janne sairasteli jonkin verran, ja armeijassa oli paljon pöpöjä liikkeellä. Minulla oli alussa myös terveysongelmia ja pölyallergiaa ennen kuin totuin”, Ojala kertoo.
Molemmat harjoittelevat paljon Urhea-hallissa, joka on yksi suomalaisen painin keskus.
Ojala on syntynyt Vihdissä, mutta perhe muutti Pohjois-Helsinkiin, kun Tino oli kuusivuotias.
Painin Tino löysi neljä vuotta vanhemman veljensä Tonin kautta. Toni Ojala painii yhä, mutta on kärsinyt loukkaantumisista.
”Oikeastaan kaikki alkoi siitä, että isän kaveri oli painija. Hän sanoi isälle, että pane pojat painimaan, kun ne ovat muuten niin villejä”, Helsingin Hakaa edustava Tino Ojala sanoo.
Tumps, tumps, tumps! painimolski huutaa, kun nuoret mestarit jatkavat toistensa nakkelua.
”Väitän, että molemmista tulee vielä miesten arvokisamitalisteja”, painivalmentaja Suominen toteaa maton reunalta.
Jonni Sarkkinen heitti Tino Ojalan vuorostaan mattoon Urhea-hallin molskilla.
