Huuhkajia kasvaa ympäri Eurooppaa

Yhä useammalle suomalaiselle jalkapallojuniorille voi avautua reitti ammattilaisuuteen ulkomaisen seuran akatemiassa. Juho Kilo, 20, on raivannut esteitä ja kehittänyt itseään matkalla ammattilaisuuteen.

Keskikenttäpelaaja Juho Kilo, 20, on kasvanut ja kehittynyt 16-vuotiaasta lähtien suurseura Hamburger SV:ssä.


| Päivitetty

Hampuri / Kööpenhamina

Tulevaisuuden A-maajoukkuepelaajia koulitaan aikuispelaajiksi nykyään usein jossain muualla kuin Suomessa.

Yhä useammin Huuhkajissa debytoiva pelaaja on suorittanut jonkin ulkomaisen seuran akatemian tai ollut kriittiset viimeiset teinivuodet ulkomaisessa seurassa.

Siitä käy esimerkiksi Huuhkajien tämän viikon EM-karsintajoukkue, jossa on tusina nuorena maailmalle lähtenyttä pelaajaa.

Juho Kilo, 20, on hyvä esimerkki tällaisesta pelaajasta, joka siirtyi 16 vuotta täytettyään ulkomaiseen seuraan ja on nyt mahdollisesti tulevaisuuden A-maajoukkuepelaaja.

Kilo on edustanut lähes viisi vuotta Hamburger SV:tä ensin juniorijoukkueissa ja lopulta reservijoukkueessa.

Kilo on pystynyt pitämään asemansa suuressa saksalaisessa seurassa pitkään, mikä on jo sinänsä hieno saavutus suomalaiselle nuorelle.

Edustusjoukkueesta ei ole avautumassa hänelle mahdollisuutta, joten ammattilaisura on jatkumassa näillä näkymin jossain muualla kuin Hampurissa.

”Tavoitteeni on ottaa urallani seuraava askel”, Kilo kertoi kahvilassa Hampurissa helmikuun lopulla.

Nousu HSV:n edustusjoukkueeseen jäi toteutumatta. Toistaiseksi hyvin harvassa ovat olleet suomalaispelaajat, jotka olisivat nousseet ulkomaisen seuran edustus­joukkueeseen seuran oman akatemian jälkeen. Sellaisia pelaajia on vain pari: Oliver Antman ja Anssi Suhonen.

Lue lisää: Suomalainen poikkeus­lahjakkuus on koulun rehtorin mukaan esi­merkki siitä, miten elämässä voi menestyä muutenkin kuin akateemisilla taidoilla

Keskikenttäpelaaja Kilo on pelannut kuluvalla kaudella HSV:n kakkosjoukkueessa Saksan neljännellä sarjatasolla. Hän on pelannut yhtä lukuun ottamatta kaikissa otteluissa tällä kaudella ja kirjannut lähes kaikista otteluista täydet minuutit.

HSV:n reservijoukkueen ottelut pelataan usein samaan aikaan kuin edustusjoukkueiden ottelut, mutta pienemmillä stadioneilla. Yleisömäärät jäävät pieniksi, mutta neljännellä sarjatasolla suurimmissa otteluissa voi olla jopa 7000 katsojaa.

Kilon elämä muuttui viisi vuotta sitten, kun hän sanojensa mukaan vaihtoi tavallisen nuoruuden jalkapallouran tavoitteluun.

Ensimmäisenä vuonna hänen piti käydä akatemian oppilaana koulussa kerran viikossa. Neljä kertaa viikossa hänellä oli aamupäivisin neljä tuntia saksan oppitunteja.

Saksan kielen hän oppi vuoden sisällä. Siitä oli hyötyä, että hän oli aloittanut saksan opinnot Suomessa kolmannella luokalla b-kielenä.

Harjoitukset olivat alle 17–19-vuotiaiden joukkueilla illalla ja aamuharjoituksia oli kahdesti viikossa. Kolmannen kauden puolivälissä hän allekirjoitti ensimmäisen ammattilaissopimuksensa.

Puitteet jalkapalloilijaksi kehittymiselle olivat kunnossa Hampurissa. Kilo asui akatemiarakennuksessa. Ruokahuolto pelasi, ja harjoitukset olivat akatemia­rakennuksen vieressä.

”Fudiksessa ei ollut ongelmia. Huomasin jääväni sivuun sosiaalisesta elämästä. Kaveriporukka vain pieneni.”

Laji oli sama, mutta peli oli silti erilaista. Pelitempo oli kovempi, ja kentällä oli juostava enemmän kuin Suomessa. Peli oli kovempaa, ja siinä oli enemmän kaksinkamppailuja. Kun hän sopeutui mainittuihin asioihin, pelaaminen rupesi tuntumaan luontevalta.

Ammattilaisuuden tavoittelu ulkomailla on valinta, josta joutuu maksamaan hintaa.

”Pärjään hyvin yksin. Fudiksessa ei ollut ongelmia. Huomasin jääväni sivuun sosiaalisesta elämästä. Kaveriporukka vain pieneni.”

Kilo huomasi, että kavereilla oli hauskaa Suomessa, kun samaan aikaan hänen arkensa oli koko ajan samanlaista. Päivissä ja harjoituksissa toistuivat samat asiat päivästä toiseen.

”Vähän harmitti jäädä pois kaikesta kivasta. Mutta toisaalta olen saanut täällä jotain, mitä muut eivät ole saaneet Suomessa.”

Kilo yritti pitää kuitenkin yhteyttä suomalaisiin kavereihinsa.

”Hankin ensimmäisen Playstation-pelikonsolin, kun tulin tänne, jotta pystyin sen avulla olemaan yhteydessä. Olin kaikista surkein pelaaja, mutta olin mukana keskustelun takia.”

Oman asunnon hankkimisen jälkeen lähimmät kaverit, tyttöystävä ja vanhemmat vierailivat Kilon luona.

Se toinen puoli akatemiapelaajan elämän raadollisuudesta tuli esiin kentällä. Joukkue otti hänet hyvin vastaan, mutta hän huomasi myös, miten pari pelaajaa kohtelivat häntä kylmästi. Nämä pelaajat tavoittelivat samaa pelipaikkaa kuin suomalainen tulokas.

Harjoituksissa kyseiset pelaajat olivat Kilon mukaan erityisen motivoituneita pelatessaan häntä vastaan ja samassa joukkueessa he eivät välttämättä syöttäneet Kilolle.

Juho Kilo harjoitteli HSV:n reservijoukkueen harjoituksissa helmikuun lopulla.

Kilo listaa ominaisuuksia, jotka ovat tärkeitä akatemiapolulla. Niitä ovat sosiaalisuus, tavoitteellisuus ja kilpailullisuus.

”Pitää olla sosiaalinen. Siinä olen kehittynyt. Olin ujo nuorempana. Pitää olla avoin ja keskustella rohkeasti ongelmista”, Kilo sanoo.

Juho Kilo karisti ujoutensa, kun hänen oli pakko selviytyä itse arjen pulmista Saksassa.

Tavoitteiden asettaminen on Kilon mukaan olennaista kehittymiselle.

”Ensimmäisenä vuonna halusin näyttää, että kuulun alle 17-vuotiaiden joukkueessa kentälle. Kun onnistuin siinä tavoitteessa, halusin seuraavaksi näyttää, että olen tärkeä pelaaja joukkueessa.”

Kilon mukaan Saksassa ei ole aikaa turhaan nöyristelyyn.

”Kilpailevia pelaajia ei haittaa, jos minulla menee peli huonosti. Pitää olla sellainen asenne, että tulin tänne ottamaan teidän pelipaikkanne. Tarvitaan röyhkeyttä ja kyynärpäitä.”

”Suomessa saattoi tietää pelaavansa seuraavassa pelissä, vaikka olisi pelannut huonosti. Täällä et välttämättä pelaa seuraavassa pelissä huonon pelin jälkeen.”

”Tiedän monia pelaajia joukkueestamme, joilla ei ole kouluja paljon käytynä ja he panostavat kaiken jalkapalloon.”

Kilpailua lisää tietenkin se, että akatemian oppilailla on tavoitteena tienata elantonsa jalkapallossa.

”Tiedän joukkueestamme pelaajia, joilla ei ole kouluja paljon käytynä ja he panostavat kaiken jalkapalloon.”

Kilo varautui tulevaisuuteen myös opiskelemalla. Hän suoritti lukion kurssit etäopetuksena ja on aloittanut Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa tradenomin opinnot.

Kilon kaltaisia nuoria, vuosina 2002–2006 syntyneitä suomalaispelaajia on kymmeniä eurooppalaisissa seuroissa niiden akatemioissa, junioriorganisaatiossa tai jopa edustusjoukkueissa.

Oheiseen grafiikkaan on listattu pelaajia, joista voi tulevaisuudessa kehittyä Huuhkajat-pelaajia. Yhä useammalle suomalaiselle huippulupaavalle nuorelle voi avautua reitti ammattilaisuuteen ulkomaisen akatemian kautta.

Pelaaja-agenttien mukaan siihen on ainakin kolme selvää syytä: eurooppalaisten seurojen akatemiatoiminta on kasvanut vauhdilla, suomalaispelaajia kartoitetaan nykyään enemmän kuin takavuosina ja kolmantena syynä on suomalaispelaajien hyvä hinta-laatusuhde.

Pelaaja-agentti Sami Salonen kertoo siitä, miten hän kahdeksan vuotta sitten kävi vuonna 1999 syntyneiden aluejoukkueleirillä. Hän oli ainoa agentti paikalla, ja lisäksi paikalla oli kolme ulkomaisille seuroille työskentelevää suomalaista pelaajatarkkailijaa.

Sen jälkeen hän meni samankaltaiseen tapahtumaan Ruotsissa, jossa oli kymmeniä agentteja ja pelaajatarkkailijoita.

”Voi kuvitella, kuinka paljon pidempi reitti silloin suomalaisella pelaajalla oli ulkomaille kuin ruotsalaisella pelaajalla”, Salonen kertoo Kööpenhaminassa päivä Tanskan ja Suomen välisen EM-karsintaottelun jälkeen.

Nykyään aluejoukkueleireillä on Suomessakin enemmän agentteja ja pelaaja­tarkkailijoita, joista suurin osa Saksasta.

Syy saksalaisten määrään on myös kokeneessa pelaaja-agentti Tapio Raatikaisessa, joka on suhteidensa avulla saanut houkuteltua saksalaisseurojen edustajia Suomeen.

”Osa pelaajista palaa takaisin Suomeen, mutta ei niistä yksikään tule huonompana pelaajana takaisin”

Raatikaisella on ollut sormensa pelissä monen suomalaisen huippupelaajan siirroissa. Jari Litmanen Liverpooliin, Teemu Pukki Schalkeen, Anssi Suhonen Hamburger SV:hen ja Oliver Antman Nordsjællandiin. Siinä muutama esimerkki.

Raatikaisen mukaan edelleen pelaajasiirtojen keskiössä ovat ihmissuhteet. Pitää tuntea oikeat ihmiset, ja luottamuksen pitää syntyä.

Raatikaisen mukaan suomalaispelaajien kasvanut määrä ulkomaisissa akatemioissa kertoo myös siitä, että pelaajat ovat rohkeampia lähtemään Suomesta.

”Enää ei kuulla sitä puolustuspuhetta, että pelaajan pitäisi pysyä Suomessa ja pelata ensin Veikkausliigassa. Osa pelaajista palaa takaisin Suomeen, mutta ei niistä yksikään tule huonompana pelaajana takaisin”, hän sanoo.

Raatikainen on ollut myös Juho Kilon ja hänen veljensä Jesse Kilon apuna, kun veljekset siirtyivät HSV:hen.

Kokeneen juniorivalmentajan Juha Vallan mukaan suomalaisten nuorten pelaajien määrä ulkomailla kertoo ainakin jostakin myönteisestä kehityksestä suomalaisessa jalkapallossa.

Valla oli aiemmin KäPassa urheilutoimenjohtajana, ja silloin hän oli auttamassa Suhosta ja Kilon veljeksiä Saksaan. Nykyään Valla on valmennuspäällikkönä HJK:n kaupunginosatoiminnassa.

”Parhaiden pelaajiemme osalta taso ei ole lohduttoman heikko. Ulkomaiset seurat valitsevat Suomesta pääasiassa oikeita pelaajia”, Juha Valla sanoo.

Valtaosa näistä pelaajista on syystä tai toisesta keskikenttäpelaajia. Oheisella listalla on kovin vähän laitapuolustajia, keskuspuolustajia ja keskushyökkääjiä.

”Meillä on merkittävää osaamisvajetta pelipaikkakohtaisessa valmennuksessa”, Valla sanoo.

”Kohtelemme silkkihansikkain niin hyviä, keskin­kertaisia kuin huonojakin pelaajia.”

Hän peräänkuuluttaa myös kovempaa kilpailua. Hänen mukaansa Suomessa on hysteerinen pelko kilpailua kohtaan.

”Kohtelemme silkkihansikkain niin hyviä, keskinkertaisia kuin huonojakin pelaajia. Julkisessa keskustelussa esiintyy huoli liiallisesta kilpailusta. Minulla on niin paljon kilometrejä takana, että voin sanoa, että keskimäärin lapsia kohdellaan paremmin kuin aikaisemmin.”

”Suomessa on levinnyt hyvesignalointi urheiluun. Olen nähnyt sekä KäPassa että HJK:ssa pelaajille tehtyjen viihtyvyyskyselyjen tulokset, jotka ovat olleet todella hyviä. Ei kukaan ole koskaan aina tyytyväinen.”

Ulkomaisiin akatemioihin lähtevillä suomalaispelaajilla onkin pakko olla vahva kilpailuvietti. Sen avulla Juho Kilo raivasi itselleen paikkansa joukkueessa. Joka vuosi pelaajia karsitaan, ja jotkin pelaajat ehkä jättävät ammattilaisuuden tavoittelun kesken. Saksan valtavasta pelaajamassasta on varaa valita uusia yrittäjiä lähteneiden tilalle.

Mitä kävi niille kahdelle pelaajalle, jotka kilpailivat samasta pelipaikasta?

”Halusin näyttää, että olen heitä parempi ja voitan heidät harjoituksissa. Se motivoi minua. Voittajana selvisin. En tiedä, mitä heille on käynyt”, Juho Kilo sanoo.

Kilo on ensimmäisen vuoden joukkueestaan ainoa keskikenttäpelaaja, joka on vielä seurassa. Hänen tavoitteissaan häämöttää tulevaisuudessa A-maajoukkue.

”Koen, että kun otan seuraavan askeleen urallani, minulla on hyvät mahdollisuudet edetä sinne.”

EM-karsintaottelu Pohjois–Irlanti-Suomi sunnuntaina kello 21.45 Suomen aikaa. YLE TV2 näyttää ottelun.

Juho Kilo

  • Syntynyt kesäkuussa 2002.

  • Hamburger SV:n reservijoukkueen keskikenttäpelaaja

  • Aiemmat seurat: KäPa, Gnistan, SAPA.

  • Pelannut Saksan neljännellä sarjatasolla Regionalliga Nordissa 47 ottelua, joissa tehnyt neljä maalia.

  • Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueessa viisi ottelua.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat