Kun Veli-Pekka Ketolalta kysyy kuulumisia, hän naurahtaa ja vähän jopa innostuukin. Ketola, Iso Musta, täyttää ensi tiistaina 75 vuotta.
”Kohta ollaan sata! Ei tässä mitään sen ihmeempää ole. Päivä kerrallaan mennään eteenpäin”, hän letkauttaa.
Terveyttä on riittänyt. Ketola kertoo voivansa hyvin ja mieltä nostaa entisestään rakkaan seuran Porin Ässien menestys.
Ässät pelaa pitkästä aikaa pudotuspelejä. Ketola seuraa patapaitoja tarkasti.
”Vuosia tulee, mutta ei tässä mitään hätää ole, kun mieli pysyy raikkaana.”
Ketola sanoo, että Ässillä on ollut paljon nousuja ja laskuja. Niitä hän on itsekin ollut aikoinaan kokemassa niin seuran pelaajana, päävalmentajana kuin toimitusjohtajanakin. Nyt on selvästi nousukausi menossa.
Pata porskuttaa puolivälierissä viiden vuoden tauon jälkeen. Vielä viime kaudella Ässät oli liigan huonoin joukkue.
Veli-Pekka Ketola kuntoilee juoksemalla klapeja rantasaunalle Luvian Lemlahdessa.
”Ilolla olen katsellut, kun pojat tuolla taistelevat ja pelaavat jääkiekkoa sillä tavalla kuin sitä kuuluu pelata”, Ketola kehaisee.
Päävalmentaja Karri Kivi on tuttuun tyyliin Porissa nosteen luojana.
”Karrille heitän ison plussan tästä.”
Maalivahti Niklas Rubin saa hänkin vuolaat kehut Ketolalta.
”Maalivahti on yleensä puoli joukkuetta, mutta Rubin on ollut meille tänä vuonna vielä enemmän.”
Porin kiekkoikoni nostaa nimeltä esiin myös työmiehiä ja sotaratsuja, kuten hän heitä tituleeraa.
”Jesse Joensuu varsinkin. Myös Lenni Hämeenaho ja Aleksi Heimosalmi täytyy nostaa. He ovat nuoresta iästä huolimatta ottaneet paljon vastuuta. He lähtevät tästä NHL:ään. Nikolas Matinpalo on nostanut tasoaan erittäin paljon.”
Ilves on puolivälieräsarjan selvä suosikki, mutta Ässät on kotijäällään kova sana. Isomäen hurmos siivittää.
Ketola puhuu hengen ja materian taistosta.
”Ässien ja Ilveksen välillä on taitoeroja, koska Ilveksessä sitä materiaalia on paljon enemmän kuin meillä. Muilla alueilla tasoitamme peliä.”
Suomen jääkiekon nykytilasta Ketola on hyvillään. Mitaleja suorastaan sataa. Leijonat on lähes lyömätön.
”Aikamoisessa myötätuulessa Suomen jääkiekko porskuttaa. Purjeet pullottavat eteenpäin. Olemme aika pieni maa, jossa jääkiekko on iso asia ja tuonut meille paljon elämyksiä.”
Jukka Jalonen on menestyksen pääarkkitehti.
”Hän osaa ottaa kaiken irti siitä joukkueesta, jonka hän kulloinkin valitsee.”
Ketola oli vuonna 2016 nuorten MM-kotikisoissa joukkueenjohtaja, Jalonen päävalmentaja. Kultaa tuli silläkin kertaa.
Seppo Lindström (vas.), Veli-Pekka Ketola, Jorma Valtonen ja Lasse Oksanen poseeraavat vuonna 1969.
Ketola on iso, vahva ja kunnioitusta herättävä hahmo. Kunnostaan hän on pitänyt aina huolta, myöhemmällä iällä myös elintavoistaan. Korkin Ketola väänsi kiinni vuonna 1993.
Liikunta on elämän mittainen juttu.
”Se on tullut jäädäkseen, se ei lopu koskaan. Se on minulla DNA:ssa, että koko ajan tehdään jotain. En usko, että minulla tulee koskaan sellaista vaihetta, etten tee mitään.”
Ketola kertoo urheilevansa neljä, viisi kertaa viikossa.
Vieläkö rauta nousee?
”Joo”, kyllä se ihan kivasti kilahtaa!
Määriä hän ei paljasta.
”Sanoisin näin, että riittävästi”, Ketola toteaa naurahtaen.
Ketolassa on karismaa. On jopa puhuttu Suomen karismaattisimmasta jääkiekkoilijasta.
Veli-Pekka Ketola nosteli Kanada-maljaa Ässien tähtipelaajana vuonna 1978.
Kun koronavirus levisi Suomeen maaliskuussa 2020, Ketola astui esiin yhteisvastuun nimissä.
Hän ilmoitti Satakunnan Kansan etusivulla: ”Koronaviruksen takia minä pysyn nyt kotona – pysythän sinäkin.”
Hän sitoutui noudattamaan viranomaisten ohjeita ja kehotti kaikkia muita toimimaan samoin.
Viesti meni perille.
Ketola itse sairastui viruksen aiheuttamaan tautiin vuosi sitten, mutta hän toipui siitä täysin.
”Se meni aika hyvin ohi. Se oli sellainen pikkuflunssa. Pärjättiin aika hyvin. Ei siinä ollut mitään”, hän sanoo.
Ketolan Marita-vaimo ei saanut tartuntaa.
”Meidän perheessämme korona oli hyvin mieto, mutta monessa perheessä se ei sitä ollut. Se oli raskasta aikaa yhteiskunnalle.”
Veli-Pekka Ketola osallistui hyväntekeväisyysotteluun Raumalla vuonna 2018.
Kukaan ei ole ikuinen. Sen Ketola on nähnyt läheltä, kun hänen vanhoja pelikavereitaan on poistunut tästä maailmasta.
Ketolalle on jäänyt viime vuosina muistopuheenpitäjän osa. Hän on tehnyt kunniaa edesmenneille.
”Se on perheenjäsenten jälkeen pahinta, kun ystävät ja pelikaverit lähtevät. Mutta se on vääjäämätöntä.”
Kuolemaa ei voi paeta.
”Me lähdemme täältä kaikki. Se on syntymässä määrätty.”
Ukrainan sota ihmetyttää Ketolaa. Venäjä on jatkanut julmaa ja laajaa hyökkäystään jo yli vuoden.
”Onhan tämä aivan älytöntä, että joku luupää voi tuolta Moskovan tornista tehdä ihan mitä se tykkää.”
”Ollaan aika voimattomia.”
Hän sanoo ymmärtävänsä varuillaanolon, ettei tilanne eskaloidu vielä pahemmaksi. Silti toiminnan puute turhauttaa.
Suomen toimiin Ketola on pettynyt.
”Meidän apumme Ukrainaan on jotenkin hidasta. Tuntuu oudolta, että tarvitaan niin pitkiä neuvotteluja. Sinne pitäisi laittaa tavaraa vähän ripeämmällä tahdilla”, Ketola sanoo.