Vancouver
Miltä tuntuu pelata NHL:ssä merkityksettömiä otteluita surkeassa joukkueessa? Suomalaismaalivahti Kaapo Kähkönen on urallaan nyt tuollaisessa tilanteessa.
Kähkösen edustama San Jose Sharks kuului pitkään NHL:n läntisen konferenssin kestomenestyjiin – etenkin runkosarjassa.
Se oli tällä vuosituhannella jäänyt ulos pudotuspeleistä vain vuosina 2003 ja 2015. Keväällä 2020, ensimmäisenä kautena 13 vuoteen ilman Joe Pavelskia, Sharks jäi myös niiden ulkopuolelle.
Sama runkosarjatulos on seurannut seuraa siitä asti. Viime kevään GM-vaihdoksen ja kesän peliliikkeiden kuten Brent Burnsin myynnin jälkeen alkoi näyttää selvältä, että Sharksissa siirrytään uudelleenrakennuksen aikaan.
Häntäpäähän ennustettu haiparvi on odotetusti ollut liigan huonoimpia joukkueita.
Kotisaldo on todella surkea ja NHL:n ylivoimaisesti huonoin noteeraus: vain seitsemän voittoa 37 ottelusta.
Helmikuussa Sharksilla oli vähän parempi pätkä, jonka aikana myös maalivahti Kaapo Kähkönen sai kiekkoja kiinni paremmalla prosentilla.
Kähkösen tilastot – 33 ottelusta torjuntaprosentti 87,8 ja päästettyjen maalien keskiarvo peräti 3,89 – ovat hänen lyhyen NHL-uransa selvästi surkeimmat.
Aiemmat kaudet hän pelasi pudotuspelijoukkueessa Minnesotassa. Kähkönen kaupattiin Sharksiin viime keväänä.
”Saimme siinä pelattua ihan hyvää lätkää. Osittain sen tietysti katkaisi siirtoraja, kun lähti paljon porukkaa ja tuli uusia pelaajia tilalle. On ollut uuden opettelua. Kun on paljon uusia kasvoja, se aina sekoittaa pakkaa”, Kähkönen ruotii paria viime kuukautta.
Ovet kävivät tiuhaan, kun Sharks luopui muun muassa sveitsiläistähdestään Timo Meieristä, joka lähti New Jersey Devilsiin jättikaupassa.
”Ja kun ollaan virallisesti ulkona pudotuspeleistä, välillä voi olla vaikeampaa lähteä peleihin. Se on ymmärrettävää ja inhimillistä, kun ei tavallaan ole mitään, mistä pelata.”
Kähkönen kuitenkin painottaa, että pelaajat kiekkoilevat NHL:ssä. Panoksettomuuden ei pitäisi liikaa vaikuttaa.
On jokaisen ammattilaisen vastuulla repiä keskittyminen vaadittavalle tasolle.
Hän pitää asiaa melko yksinkertaisena eikä ole osannut ikinä etsiä motivaatiota mistään erikoisista tekijöistä.
Kyse on vain siitä, että voittaminen on kivaa – ja ammattiylpeydestä.
”Täytyy ymmärtää, että meille maksetaan täällä aika paljon. Jo SM-liigassa maksetaan hyvää korvausta jääkiekon pelaamisesta. Ainakaan siitä ei voi jäädä kiinni, että ei huvita”, Kähkönen sanoo.
"Mielestäni sellaista ei voi tapahtua. On myös turha lässyttää, että valmentajan tai jonkun muun pitäisi olla valmistamassa pelaajia peliin. Se on jokaisesta itsestään kiinni. On oltava aina valmiina, kun kiekko putoaa jäähän.”
Kähkönen toteaa, että kovimmat ammattilaiset eroavat muista siinä, että mikään ei muutu tilanteesta riippumatta.
”On myös ihan sama, mitä kokoonpanolappu näyttää. Pitää uskoa kaveriin ja luottaa, että kaikki tekevät parhaansa, käy pelissä miten käy. Voittaminen motivoi aina.”
Kähkönen (kuvassa) on jakanut torjuntavastuun James Reimerin kanssa.
Kotoisessa SM-liigassa puhutaan vuosittain tyhjennysmyynneistä ja niiden ”häpeällisyydestä”.
NHL:ssä samaa stigmaa ei ole. Pohjoisamerikkalaisessa urheilukulttuurissa sen kapitalistiset viihde- ja rahantekokoneet eli ammattilaissarjat on rakennettu sosialistisesti palkkakaton ja kilpailua tasoittavan varausjärjestelmän varaan.
SM-liigassa on myös puhuttu paljon liiallisesta joukkuemäärästä. NHL:n osalta keskustelu on vähäisempää, vaikka viime vuosina mukaan on tullut kaksi uutta joukkuetta – Vegas Golden Knights ja Seattle Kraken.
Laajennusseurat ovat ponnistaneet pikatahtia hyviin asemiin. Kokonaisuuden kannalta se on kuitenkin tarkoittanut kahta lisäjoukkuetta, jotka eivät selviä pudotuspeleihin.
Ehkä myös lisää seuroja, joiden johto ei kauden alussa edes havittele pudotuspeleihin vaan toivoo huonoa sijoitusta ja mahdollisimman hyvää arpaonnea varauslottoon. Näin rakennetaan menestyjää tuleville vuosille.
"Aina kun johonkin liigaan tulee uusi joukkue, se tietää kahtakymmentä lisäpelaajaa. Löytyykö edelliskauteen verrattuna 20 uutta pelaajaa, joiden kuuluisi olla siinä sarjassa? Näitä on aina vaikea sanoa”, Kähkönen pohtii.
Kaapo Kähkönen voitti nuorten MM-kultaa kotikisoissa 2016.
Kääntöpuolena lukuisille merkityksettömiä pelejä pelaaville joukkueille on se, että siinä missä vaikka SM-liigassa kymmenen joukkuetta 15:stä pääsee pudotuspeleihin, NHL:ssä 32:sta jatkoon menee vain 16.
"Minulla ei ole vielä täältä niin pitkää kokemusta. Sen voin kuitenkin sanoa, että missä tahansa liigassa on vaikeaa päästä pudotuspeleihin, mutta täällä se vasta vaatiikin paljon.”
Pistesysteemikin on sellainen, että erojen kurominen umpeen on huomattavasti hitaampaa, Kähkönen toteaa.
Kilpailu viimeisistä pudotuspelipaikoista on yhä tiukkaa.
"Sairaan kova kilpailu on. Se on aina hienoa. Niiden joukkueiden viimeiset pelit ennen runkosarjan loppua ovat kuin pudotuspeleistä intensiteetiltään ja muutenkin.”
Kähkösen ja Sharksin kausi loppuu 13. huhtikuuta.
Suomalaisveskareista myös ainakin Ville Husson ja Ukko-Pekka Luukkosen sekä mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös Juuse Saroksen ja Kevin Lankisen kausi päättyy runkosarjaan.
Leijonien GM:llä Jere Lehtisellä ja päävalmentajalla Jukka Jalosella on ainakin paperilla valinnanvaraa NHL-vahtien suhteen, kun kevään MM-joukkuetta kasataan.
Jalosen U20-kultajoukkueessa 2016 torjunut Kähkönen ei vaikean kautensa jälkeen liene tämän listan ykkösvaihtoehto ainakaan ykkösvahdiksi.
Yhteydenottoakaan ei ole kuulunut.
”En ole kyllä miettinyt asiaa, mutta ei ole mitään soittoa tai viestiäkään kuulunut. Äänet puhelimessa ovat päällä. Täytyy katsoa”, Kähkönen sanoo.