Kaksinkertainen maailmanmestari Marcus Grönholm, 55, tietää, millaista on kuljettaa huimaa vauhtia kiitävää ralliohjusta kapeilla sorateillä ja rotkojen reunustamilla asfalttitaipaleilla.
Marginaalit ovat pienet lajissa, jossa yksikin virhe voi viedä hengen. Vaikka moottoriurheilu tuleekin koko ajan turvallisemmaksi, on vaara aina läsnä. Miltä sen kanssa eläminen tuntuu?
”Kun ajaa itse kilpaa ja on siinä moodissa, niin kyllähän sitä on itsevarma siihen tekemiseen ja se tuntuu hyvältä. Ei sitä ajattele mitään vaaroja”, Grönholm vastaa.
”Siitä ei tulisi mitään jos pelkäisi ja miettisi koko ajan. Näin se on, niin hullulta kuin se kuulostaakin.”
Huippuunsa viritettyjen menopelien ohjaaminen järjenvastaiselta tuntuvissa nopeuksissa puiden välissä vaatii keskittymään sataprosenttisesti tiehen.
Fokuksen on oltava pelon sijaan seuraavassa mutkassa.
Erikoiskokeet voivat silti olla armottomia. Grönholmin mukaan läheltä piti -tilanteet eivät jääneet pyörimään ajatuksiin pikataipaleen päätyttyä.
”En minä tämmöistä ole miettinyt ikinä. Silloinkin kun ajoi ulos, niin lähinnä siinä ekaksi mietti, että saakeli, onko auto ehjä, pääsenkö jatkamaan ja paljonko meni aikaa”, hän kuvailee.
”Se vaan on näin. Ehkä se kuulostaa hassulta ulkopuolisesta, mutta et voi tehdä tuota lajia ja ajaa jos pelkäät ja funtsaat. Siitä ei tule mitään.”
””Silloinkin kun ajoi ulos, niin lähinnä siinä ekaksi mietti, että saakeli, onko auto ehjä, pääsenkö jatkamaan ja paljonko meni aikaa.”
Marcus Grönholm ja Timo Rautiainen ajoivat Jyväskylän MM-rallin voittoon elokuussa 2002.
Grönholm kertoo toisinaan pohtivansa ralliautoilun turvallisuutta ulkopuolisen katsojan silmin.
”Kaikki on mahdollista, ja nyt oli maksimaalisen huono tuuri. Aivan sairaan paska tuuri”, Grönholm sanoo Craig Breenin torstaiseen kuolemaan viitaten.
Hyundai Motorsport -tallin kuljettaja Breen, 33, testasi autoaan ensi viikon Kroatian MM-rallia varten. Hän suistui mutkassa ulos tieltä ja törmäsi puiseen aitaan, joka tunkeutui auton sisään. Breen kuoli välittömästi.
”Kun sain viestin, niin mietin, että ei hemmetti, onko mahdollista”, Grönholm kertaa.
Kahden MM-kullan mies juhli uransa aikana MM-rallin voittoa 30 kertaa. Palkintopallisijoituksia kertyi 61, ja luotto omiin taitoihin oli sataprosenttinen. Voisiko vähän epävarmempi kuljettaja pelätä enemmän?
”Se voi olla, jos ei ihan usko, että pystyy voittamiseen. Voi olla, että siihen tulee sitten se pieni pelkokin mukaan”, Grönholm vastaa.
Entä ajaako MM-sarjassa kuljettajia, jotka pelkäävät jotain tilannetta liikaa ja ajavat siksi varovaisemmin?
”Ehkä jotkut kuskit eivät sitä viimeistä ihan purista ja ajavat vähän varman päälle. Niitä on tietysti ollut vuosien varrella aina, ja tämä on vaikea laji taiteilla ja suhteuttaa oikea vauhti olosuhteisiin.”
””Kaikki on mahdollista, ja nyt oli maksimaalisen huono tuuri. Aivan sairaan paska tuuri.”
Marcus Grönholm keskeytti rallikauden 2002 päättäneen Walesin rallin ulosajoon johtopaikalta. Hän oli varmistanut maailmanmestaruuden jo kauden kolmanneksi viimeisessä kilpailussa.
Uransa aikana Grönholm pohti ennakkoon olosuhteita vaikkapa Monte Carlon ralliin lähtiessä, kun keli ei ollut tiedossa ja vuorilta kantautui kuulopuheita.
”Mutta sitten kun lippu heilahti ja lähti liikkeelle, niin ei mitään. Sitten ajettiin kelloa vastaan. En minä pelännyt, että tapahtuisi jotain, vaikka kaikennäköistä on tapahtunut muillekin joskus aikanaan.”
Grönholm oli vain 13-vuotias, kun hänen isänsä Ulf Grönholm kuoli harjoitellessaan helmikuisena yönä tulevaa Hankirallia varten. Tuleva mestari on siis tiedostanut lajin todelliset vaarat lapsesta saakka.
”Faijahan kuoli tavallaan liikenteessä. He testasivat yöllä ja kävivät vähän kokeilemassa autoa. Se ei ollut suljettu testitie ja se on ehkä peilannut minuun siten, että en ole miettinyt sen olleen rallissa”, hän sanoo.
Rakkaus moottoriurheiluun kulkee Grönholmin suvussa verenperintönä. Marcus Grönholmin poika Niclas Grönholm on huipputason kuljettaja rallicrossissa, mutta hän on kilpaillut myös rallissa.
Onko isä koskaan huolissaan poikansa turvallisuudesta?
”Kyllähän sitä joskus miettii, että voi sattua jotain, mutta enemmän siinä on ehkä se kilpailuvietti. Että perkele, nyt pitäisi pärjätä, ja miettii tuloksia”, Grönholm vastaa.
