Loviisassa sijaitsee maailman vaikeimmaksi sanottu kiipeilyreitti Burden of Dreams. Yksinäinen siirtolohkare on nyt valloitettu kahdesti.
Skotlantilaisesta William Bosista tuli toinen kiipeilijä, joka on onnistunut haastavaakin haastavammassa tehtävässä. Burden of Dreams -nimellä kulkevan reitin oli ennen Bosia valloittanut vain suomalainen Nalle Hukkataival vuonna 2016.
”Ihan hullua”, Bosi henkäisee vain muutamia tunteja onnistuneen suorituksensa jälkeen.
”Olin melko nuori aloittaessani kiipeilyn, ja muistan tuolloin katselleeni Nallen kiipeävän Burden of Dreamsin. Se vaikutti tuolloin täysin mahdottomalta. Tämä on itselleni aivan erityinen suoritus.”
Boulderoinnissa kiivetään lyhyehköjä kiipeilyreittejä ilman varmistusköyttä. Kiipeilijän alla on vain putoamista pehmentäviä patjoja.
Burden of Dreamsilla patjoja todella tarvitaan, sillä putoaminen on lähes varmaa. Reitti on arvioitu maailman korkeimmalle vaikeusasteelle 9A.
Burden of Dreams kaatuu kiipeäjän päälle 45 asteen kulmassa, eikä se tarjoa raajoille kuin sentin tai kahden levyisiä alustoja. Kiipeäjä taistelee koko ajan painovoimaa vastaan samalla, kun täytyisi tehdä suuria loikkia päästäkseen ylöspäin.
”Kiipeämiseen tarvitaan valtavat sormivoimat sekä kestävyyttä yläkroppaan, sillä jalat eivät tätä kiivetessä juuri auta”, Bosi kertoo.
Burden of Dreamsin valloittamista voi käytännössä yrittää vain keväisin ja syksyisin. Kesän kuumuus saa kädet hikoilemaan ja otteen kivestä lipsumaan. Talvella jään ja lumen peitossa oleva siirtolohkare taas on erittäin liukas.
Jo huhtikuun lämpö sai Bosin siirtymään yöllä kiipeämiseen.
”Kun saavuin Suomeen noin kuukausi sitten, oli vielä lunta ja hyvät kelit kiivetä päivällä, mutta jo parin viikon päästä siirryin yöllä kiipeämiseen. Muuten ulkona on liian kuuma ja sormenpäät hikoavat tehden kiipeämisestä todella paljon haastavampaa”, Bosi analysoi.
Bosi oli harjoitellut reittiä sisähallin ihanteellisissa kiipeämisoloissa. Loviisassa odotti hänen mukaansa kuitenkin täysin eri maailmasta oleva haaste kuin mallinnetulla radalla.
”Kiipeäjä taistelee koko ajan painovoimaa vastaan.
”Treenasin sisäradalla kymmenisen päivää, jotta saisin tarvittavat liikkeet ja otteet opittua. Luonnossa radan kiipeäminen on kuitenkin täysin eri maailmansa. Sisällä on täydelliset olosuhteet kiipeämiseen, mutta ulkona täytyy kiinnittää huomiota säähän ja lämpötilaan”, skotlantilainen sanoo.
Instagramiin kiipeilyitään ahkerasti julkaiseva Bosi on toiveikas suorituksensa vaikutuksesta lajin kasvattamisen suhteen.
”Reaktiot ihmisiltä ovat olleet mahtavia. On huippua nähdä, kuinka paljon porukkaa kiinnostaa ja kuinka omistautuneita he ovat olleet matkalleni”, häkeltynyt Bosi kehuu.
”Olen julkaissut sessioitani Instagramissa, lähinnä kertoen, kuinka kyseinen sessio meni. Toivottavasti annoin jollekin kipinän lähteä kiipeilemään.”
Seuraavaksi Bosi suunnittelee lähtevänsä valloittamaan vaikeita reittejä Yhdysvaltoihin, mutta sitä ennen hän ottaa hieman ansaittua lomaa.
”Sormenpäideni täytyy levätä pari viikkoa”, hän naurahtaa.
