Helsingin IFK:n päävalmentaja Ville Peltonen sanoo luottaneensa työpaikkansa säilymiseen koko ajan, vaikka syksyllä pisteitä kertyi nihkeästi.
Alkukauden luvut olivat karut.
Marraskuun alkuun mennessä HIFK oli tehnyt runkosarjassa vain kolme ylivoimamaalia Pistekeskiarvo oli liigaseuroista huonoin, kun yli neljäsosa sarjapeleistä oli jo pelattu.
Peltosen asemalla spekuloitiin mediassa, mutta seurajohdon luottamus häneen säilyi ja joukkueen kurssi kääntyi. Kenties viime hetkellä.
Kevätkaudella HIFK:n peli sujui erinomaisesti. Joukkue nousi runkosarjassa kuudenneksi ja nappasi suoran puolivälieräpaikan.
Mestaruuden tavoittelu katkesi lopulta välierätappioon Tapparalle. Edessä on vielä torstaina pelattava pronssipeli Ilvestä vastaan Tampereella.
Lopulta kelpo kausi joukkueelta joka oli syksyllä jopa Liigan jumbona.
Peltonen jakaa kiitosta koko joukkueelle. Peltosen ja koko seuran pokka piti tiukassa paikassa
”Meillä oli hyvä valmennusryhmä sekä sitoutunut joukkue, ja hyvä tuki myös urheilujohtajalta ja seuralta, vaikka olimme pelanneet alle odotusten. Ulkopuolinen möly ei ole niin relevanttia”, Peltonen sanoo.
Ero finaalipaikkaan oli Tapparaa vastaan lopulta selkeä. Tamperelaiset marssivat loppuotteluihin voitoin 4–1.
Viikon sulattelun jälkeen Peltonen nostaa edelleen esiin saman asiana kuin monesti sarjan aikana. Tapparan erikoistilanneosaaminen oli ratkaisevasti parempaa kuin HIFK:n.
Roope Taponen teki läpimurron Liiga-tasolle.
Tapparan vahvuuden syöminen olisi vaatinut HIFK:lta jäähyttömämpää puolustamista.
Ennen finaalipelejä tamperelaisten ylivoimaprosentti pudotuspeleissä oli yli 36. Kun alivoima oli sujunut 95-prosenttisesti, on Tapparalla kivijalka, jonka varaan rakentaa.
Huipputason erikoistilanteita pelanneita joukkueita on Peltosen uralla tullut vastaan aiemminkin.
"Yleensä tuon tason erikoistilannepelaaminen on johtanut mestaruuteen. Molemmat, alivoima ja ylivoima olivat Tapparalla tehokkaita. Ja se voidaan kääntää niin, että meillä ei ollut riittävän tehokasta.”
Alkukauden hankalan jakson Peltonen sanoo olleen tehottomuutta ja alisuorittamista. Hänen mukaansa joukkue kangistui, kun tulos jäi uupumaan.
”Usein olimme pelin päällä, ja maaliodottamissa tai missä tahansa maalipaikka-analyyseissä olimme vahvoja, mutta emme saaneet tulosta.”
Hyökkäyspään tehottomuuden vastapainoksi joukkue onnistui päävalmentajan mukaan puolustamaan hyvin yksittäisiä otteluita lukuun ottamatta. Siitä muodostui joukkueen peruspilari.
Viimeisenä lukkona joukkueella oli maalivahti Roope Taponen, jonka Peltonen nostaa yhtenä nimenä esiin suunnanmuutoksen takaa.
””Olen kiitollinen kokemuksesta ja HIFK:n tavasta, että saatiin puolisot ja perheitä mukaan.”
Peltonen puhuu ”hierarkisesta roolinmuutoksesta”, jota Taposen ohella kuvastivat ykkössentterin viitan harteilleen ottanut Juha Jääskä sekä uusina pelaajina saapuneet laitahyökkääjä Kristian Vesalainen sekä puolustajat Victor Berglund ja Christian Kåsastul.,
”Uusien pelaajien tulo ja muutaman siirtyminen muualle muutti dynamiikkaa. Pienen sopeutumisjakson jälkeen uusista pelaajista tuli meille tärkeitä. Jääskän kova nousu johtamaan meidän ykkösketjua Vesalaisen ja Iiro Pakarisen kanssa oli asia, jolla saatiin tulosta tehtyä ja muita pelaajia imuun.”
Seurahistorian pisintä sivunnut 16 ottelun pisteputki alkoi rakentua Liigassa ennen joulutaukoa.
Joulun välipäivinä Sveitsin Davosissa pelattu Spengler Cup on nostettu monessa yhteydessä esiin osana HIFK:n kasvua.
”Pääsimme joulutauolle Liigassa oikeasti ihan hyvien esitysten jälkeen. Sitä kautta Spengler Cup tuli erittäin hyvään paikkaan. Sielläkin oli vähän poissaoloja, ja käsittelimme sitä kasvun turnauksena sekä yksilöille että pelillisille asioille. Joukkuehenki vahvistui. Olen kiitollinen kokemuksesta ja HIFK:n tavasta, että saatiin puolisot ja perheitä mukaan.”
Kristian Vesalaisen hankinta oli onnistunut HIFK:lta.
Kuluva kausi on jatkoa HIFK:lle viime kausina tutuksi tulleeseen linjaan. Kahdeksasta viime kaudesta kuudella HIFK on pelannut välierissä.
Viime kaudella lähtö tuli puolivälierissä seitsemännessä pelissä. Keväällä 2020 HIFK oli runkosarjassa kuudes eikä pudotuspelejä pelattu koronaviruksen takia.
Yhtäältä HIFK on kestomenestyjä toistuvien välieräpaikkojen kautta, toisaalta mestaruutta on juhlittu HIFK:ssa viimeksi 12 vuotta sitten keväällä 2011.
Peltonen tietää historian hyvin. Hän muistuttaa, että edellinen mestaruus tuli pitkäjänteisen työn kautta. Se kruunasi Kari Jalosen kolmivuotisen valmentajajakson.
Edellinen finaalipaikka keväällä 2016 tuli Antti Törmäsen kolmivuotisen valmennusjakson keskimmäisellä kaudella.
””Tieto, että on voitettu vaikeuksia, antaa oikeutetun tunteen ja oikeuden sanoa, että voimme tehdä vaikeita asioita.”
”Välierissä on oltu monena vuonna. Sitä kautta jonkinnäköinen taso on olemassa, mutta se ei meille riitä. Mestaruudesta on 12 vuotta ja sitä mestaruudesta edelliseen (1998) meni 13 vuotta. Uskon, että HIFK seurana voi menestyä paremmin”, Peltonen sanoo.
Ensi kausi on Peltosen kolmas HIFK-luotsina. Pitkäjänteisyyttä alkaa siis olla taustalla.
Pronssipeliä vaille valmis toinen kausi vei projektia eteenpäin valmentajan mielestä esimerkiksi sen osalta, että joukkue puolusti paremmin.
”Se oli ihan Liigan kärkitasoa. Monien yksilöiden pelaaminen on myös mennyt eteenpäin. Meillä on hyvää jatkuvuutta, ja oikeanlaista jatkuvuutta. Se, mitä voimme edelleen parantaa on tehokkuus ja erikoistilanteet”, Peltonen sanoo.
Peltonen muistuttaa jokaisen kauden alkavan aina alusta. Pitkän projektin jatkamisessa on silti erilaisia sävyjä kuin uuden aloittamisessa.
”Pelaajat ovat monella tapaa tutumpia. Keskinäistä luottamusta on rakennettu ja vahvistettu. Tieto, että on voitettu vaikeuksia, antaa oikeutetun tunteen ja oikeuden sanoa, että voimme tehdä vaikeita asioita.”
Liigan pronssiottelu Ilves–HIFK pelataan Tampereella torstaina kello 18.30.
Ville Peltonen seurasi kentän tapahtumia Rauman Lukkoa vastaan pelatussa puolivälieräsarjassa.