Kansainvälinen yleisurheiluliitto (WA) oli tänä keväänä tiukan paikan edessä, kun se pohti niin sanotun kolmannen sukupuolen urheilijoiden osallistumista naisten sarjoihin.
Lopulta liitto päätti, että transnaiset eivät saa osallistua yleisurheilun kansainvälisissä kilpailuissa naisten sarjoihin.
WA:n hallituksen suomalaisjäsen Antti Pihlakoski sanoo, että päätöksen takana oli halu suojella naisten urheilua.
Päätöksen mukaan yksikään miesten puberteetti-iän läpikäynyt urheilija ei ole voinut osallistua naisten kansainvälisiin yleisurheilukisoihin 31. maaliskuuta lähtien.
WA päätti myös alentaa naisurheilijoiden sukupuolikromosomiin liittyvää poikkeavaa testosteronirajaa. Ennen raja oli viisi nanomoolia litrassa, kun se nyt on 2,5.
Urheilijan täytyy pysyä rajan alla kahden vuoden ajan saadakseen kilpailuluvan mihinkään naisten sarjoihin.
”Naisurheilijoiden testosteroniraja voi maksimissaankin olla kahden nanomoolin vaiheilla, kuten olen ymmärtänyt. Siinä mielessä 2,5 nanomoolin raja on helppo testata. Naisurheilijat ymmärtävät, että päätös on oikeudenmukainen heitä kohtaan. Raja on vedettävä johonkin”, Pihlakoski sanoo.
Myös WA:n puheenjohtaja Sebastian Coe on korostanut, että yleisurheilussa naisten kilpasarjassa ensiarvoisen tärkeää on rehellisyys.
”Päätökset ovat aina vaikeita, kun niihin liittyy ristiriitaisia tarpeita ja oikeuksia eri ryhmien välillä”, Coe sanoo WA:n verkkosivuilla.
””Jos sääntöjä pitää vielä muuttaa, niitä muutetaan, mutta emme halua vaarantaa naisurheilijoiden asemaa.”
WA myös perusti työryhmän pohtimaan transsukupuolisuuden kilpailukelpoisuuteen liittyviä säännöksiä. Työryhmän selvitys kestää vuoden.
Työryhmässä on riippumaton puheenjohtaja, WA:n hallituksen, urheilijakomission ja jäsenliittojen edustajia, yksi transsukupuolinen urheilija sekä lääketieteellisiä asiantuntijoita.
Työryhmä kuulee erityisesti transsukupuolisia urheilijoita ja antaa suosituksia WA:n hallitukselle.
”Yritämme kuunnella eri osapuolia tarkalla korvalla. Tutkimuksiin perustuva päätös oli yksimielinen. Jos sääntöjä pitää vielä muuttaa, niitä muutetaan, mutta emme halua vaarantaa naisurheilijoiden asemaa”, Pihlakoski sanoo.
”Motivaation kannalta ei ole hyväksi, että naisten sarjoissa kilpailisi urheilijoita, joilla on miehen ja naisen sukuelimet. Kivekset tuottavat kestävyyttä, voimaa ja nopeutta lisäävää testosteronia.”
Jos urheilijalla on esimerkiksi kromosomipoikkeavuus, hänen täytyy laskea hormonipitoisuus lääkkeiden avulla alle raja-arvon.
””Päätös herättää tunteita. Se on hyvin sensitiivinen juttu.”
Antti Pihlakoski istuu kolmen kansainvälisen yleisurheiluliiton hallituksessa.
Transnaisten asema on ollut vuosia kansainvälisen yleisurheiluliiton asialistalla.
Vuonna 2017 kansainvälinen yleisurheiluliitto, silloin vielä IAAF, päätti rajata kymmeniä naisia pois lajin huipulta 400 metriltä, 400 metrin aidoista, 800 ja 1 500 metriltä ja mailin juoksumatkoilta.
Syynä oli se, että kyseisille juoksumatkoille osallistui naisia, joilla oli synnynnäisesti poikkeuksellisen korkea testosteronihormonin taso.
Tunnetuin esimerkki hyperandrogeenisistä urheilijoista oli eteläafrikkalainen Caster Semenya, joka ei enää saanut osallistua alle mailin matkoille. Voidakseen osallistua hänen olisi pitänyt ottaa testosteroniarvoa alentavaa lääkettä.
Nyt WA:n naisurheilijoiden testosteroniraja koskee kaikkea yleisurheilua, ei siis enää pelkkiä tiettyjä juoksumatkoja.
Oletettavaa on, että heittolajeissa – moukari, kiekko ja kuula – korkeasta testosteronitasosta on todennäköisesti enemmän hyötyä kuin juoksuissa.
”Päätös herättää tunteita. Se on hyvin sensitiivinen juttu. Suomessa se ei ole ollut kovin paljoa esillä, koska meillä on vähän transnaisia urheilussa. Maailmalla se on iso asia”, Pihlakoski sanoo.
Suomen urheiluliiton toimitusjohtaja Harri Aalto sanoo, että kansainvälinen linjaus koskee myös suomalaisia yleisurheilijoita.
”Tässä on vielä oppimista, mitä linjauksia tehdään. Täytyy katsella tapaus kerrallaan, jos niitä tulee eteen”, Aalto sanoo.
Suomessa ei ole seurantajärjestelmää naisurheilijoiden testosteronirajoille.
Suomessa tunnetuin tapaus liittyy sukupuoltaan korjanneeseen kuulantyöntäjään, joka sai kilpailla naisten sarjassa vuoden 2015 alusta. Kilpailuoikeuden myöntäminen kiukutti naissukupuolisia työntäjiä.
Pohdittiinko WA:ssa sitä vaihtoehtoa, että transnaisurheilijoille olisi muodostettu kolmas kilpasarja?
”Sitä ei pohdittu vakavasti. Merkittävää myös on, ettei maailmanennätyksiä voi tehdä pikkukisoissa, joissa voisi olla mukana transnaisia. Tai voi tehdä, mutta niitä ei hyväksyttäisi maailmanennätyksiksi”, Pihlakoski kertoo puhelimitse Belgradin lentokentältä.
Pihlakoski valittiin lauantaina Belgradissa jatkokaudelle Euroopan yleisurheiluliiton (EA) hallitukseen. Lisäksi hän istuu vielä kansainvälisen yleisurheiluliiton alaisessa World Masters Athletics -liiton hallituksessa.
Kyseinen liitto järjestää kilpailuja yleisurheilijoille, jotka ovat vähintään 35-vuotiaita.
”Kaikki kolme hallituspaikkaa ovat näköalapaikkoja, joista näkee ytimeen. Se helpottaa asioiden hoitamista myös suomalaisessa yleisurheilussa”, Pihlakoski sanoo.
Varttuneempien yleisurheilijoiden määrät ovat Pihlakosken mukaan kovassa kasvussa ja kilpailuissa on paljon osanottajia.
”Olen linkki kansainvälisen yleisurheiluliiton ja näiden ’veteraaniurheilijoiden’ välillä”, Pihlakoski sanoo.
