Jääkiekon Liigan finaalien eriskummallisin näytelmä on toistaiseksi käyty kaukalon ulkopuolella, lehdistötilaisuuksissa.
Pelicansin valmentaja Tommi Niemelä on päättänyt tehdä kovin selväksi sen, että häntä on kielletty arvostelemasta tuomareita. Rivien välistä voi lukea, että sanottavaa olisi.
Lauantaina Niemelä vei tulkintansa tasolle, jossa myönteisetkin arviot ovat arvostelua, joka on kielletty.
Sitä, millainen uhka Niemelän yllä leijuu, ei kuitenkaan tiedetä. Liigan viestintäjohtaja Tuomas Nyholm on kertonut sekä Ylelle että Sanomille, että ylilyöntejä varten on olemassa sisäinen sanktiojärjestelmä.
”Tarvittaessa on mahdollisuus reagoida ja keinovalikoimaa löytyy, mutta liiga ei halua lähteä käymään tätä keskustelua julkisuudessa tai sen tarkemmin avaamaan sisäisiä prosesseja. Yleisessä tiedossa on ollut vuosikausia, että keinoja löytyy tarpeen mukaan”, Nyholm sanoi.
Sitäkään ei varmuudella tiedetä, mistä Niemelän itsensä kielloksi tulkitsema kommentointikielto on peräisin. Syyskaudella hän kritisoi tuomaritoimintaa ainakin kertaalleen, Ilvestä vastaan pelatun ottelun jälkeen marraskuussa.
Silloin Niemelä sanoi tuomarilinjan muuttuneen maajoukkuetauolla, mikä johti jäähymäärien kasvuun. Seurauksena oli hänen mukaansa ”kliinistä höpönlöpöä”.
”Nyt kaikki ovat ihan pihalla, että mitä saa tehdä ja mitä ei. Mun mielestä se on umpisurkeaa toimintaa meidän koko liigalta, että mennään tällaiseen paskaan”, Niemelä sanoi tiedotustilaisuudessa, joka on nähtävillä MTV:n verkkosivuilla.
Takavuosina sanktioista on kerrottu. Keväällä 2012 Pelicansia luotsannut Kai Suikkanen paukutti suutaan lehdistötilaisuudessa huolella. Suikkanen ilmoitti kirosanojen sävyttämänä, että päätuomarina ollut Aleksi Rantala ei ole viheltänyt eläissään yhtään hyvää peliä.
Seuraukset julkaistiin pian tapahtuneen jälkeen. Suikkaselle langetettiin 2 500 euron sakot.
Esimerkiksi vuonna 2016 Tapparan kerrottiin saaneen 3 000 euron sakot ja 10 000 euron uhkasakot, kun silloinen toimitusjohtaja Mikko Leinonen loukkasi tuomarin koskemattomuutta.
Julkinen sanktio julkisesta rikkomuksesta on selkeä periaate, johon palaamista Liigan kannattaisi pikimmiten harkita.
Avoimuus sanktioperusteista ja langetetuista sanktioista olisi arvostuksen osoitus myös viime syksynä aloitetulle ammattituomaritoiminnalle. Se toisi näkyväksi sen, millä vakavuudella heidän työrauhaansa suhtaudutaan.
Jos sanktion tuovia lausuntoja ei tuoda julki, piiloon jää myös se, millainen kritiikki on sallitun rajoissa ja millaista arvostelua julkisessa tuomarin työssä pitää kestää.
”Mitään ei saa sanoa” voi muuttua ihmisten mielissä totuudeksi, vaikka se ei sitä olisi.