Hallitusohjelmat eivät yleensä ole ajaneet liikunnan asiaa. Nyt kaikkia suomalaisia koskevalle liikuntapoliittiselle ohjelmalle olisi kuitenkin suurempi tarve kuin koskaan aiemmin. Suomalaiset liikkuvat tutkitusti niin vähän, että se uhkaa jo koko yhteiskuntaa ja sen elinvoimaisuutta.
Liikkumattomuus tulee kansanterveydellisesti kalliimmaksi vuosi vuodelta. Arvioiden mukaan vähäisen liikunnan kustannukset ovat jo nyt useita miljardeja vuodessa ja laskun odotetaan kasvavan.
Jyväskylän yliopiston liikuntapedagogiikan apulaisprofessorin Arja Sääkslahden mukaan kansan kunnon kohentamisella on kiire.
”Meidän ei tarvitse eikä pidä odotella enää yhtään. Kaikki tutkimusnäyttö kertoo, että tilanne heikkenee koko ajan – eli on välittömästi tarve muuttaa suuntaa”, hän sanoo.
Siinä missä ikääntyneet ihmiset ovat lapsesta saakka olleet aktiivisia, liikkuneet ja leikkineet ulkona ja tehneet fyysisempää työtä, on nykyinen sukupolvi toista maata.
”Resurssi, jonka lapset keräävät elimistöönsä kasvun ja kehityksen aikana, on ihan erilainen”, Sääkslahti huomauttaa.
Tuoreen laajan tutkimuksen mukaan suomalaisten kestävyyskunnon rapistuminen on johtamassa vakavaan työvoimapulaan etenkin fyysistä kuntoa vaativilla aloilla. Näihin ammattiryhmiin kuuluvat muun muassa poliisit, pelastajat, sotilaat ja monet terveydenhuollon ammatit.
UKK-instituutin, Maanpuolustuskorkeakoulun, Puolustusvoimien sekä Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen yhdessä tekemä tutkimus pohjautuu varusmiesten kuntotesteissä ja työikäisten kuntotutkimuksissa kerättyyn valtaisaan aineistoon, ja sen viestiä tukevat koululaisille vuosittain tehtyjen Move-mittausten tulokset.
Tutkimustuloksia esitellessään UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari totesi maaliskuussa, että suomalaisten kestävyyskunto on 45 vuoden aikana tullut koko ajan alaspäin.
”Tulemme olemaan helisemässä työikäisten henkilöiden kestävyyskunnon riittämisessä”, hän tiivisti.
Tätä taustaa vasten Helsingin Sanomat kysyi hallitusneuvottelujen alla useilta liikunnan ja urheilun asiantuntijoilta, mitä tulevan hallituksen pitäisi tehdä, että suomalaiset liikkuisivat enemmän, kunto kohentuisi ja ihmiset voisivat paremmin ja jaksaisivat töissään tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Asiantuntijoiden ehdotukset ovat tässä:
1. Toimintakykyohjelma hallituksen kärkihankkeeksi
Suomen olympiakomitean toimitusjohtajan Taina Susiluodon ja liikunnallisesta elämäntavasta vastaavan johtajan Petri Keskitalon mukaan liikunnan lisäämiseen tähtäävästä toimintakykyohjelmasta täytyy tehdä yksi tulevan hallituksen kärkihankkeista.
”Meidän pitää pystyä saamaan tämä [liikunnan ja liikkeen edistäminen] tarpeeksi korkealle yhteiskunnalliseen keskusteluun”, Keskitalo sanoo.
”Muuten tälle asialle ei kyllä tapahdu yhtään mitään, ja voidaan mennä ihan samoja laskevia käyriä katsellen seuraavat kymmenen vuotta eteenpäin”, Susiluoto lisää.
Olympiakomitean toimitusjohtaja Taina Susiluoto sanoo liikkumattomuuden olevan iso yhteiskunnallinen ongelma ja kokee asian nousun hallitusohjelmaan tärkeäksi: ”Että siellä on tavoitteet ja mittarit, ja sitten lähdetään tekemään asioita sen eteen.”
2. Laajaa yhteistyötä
Keskitalo huomauttaa, että liikunta ja hyvinvointi eivät lisäänny ilman laaja yhteiskunnallista eri hallinnon alojen yhteistyötä.
”Ei auta, että teemme vain yhdellä sektorilla töitä. Tarvitsisimme vahvan poikkihallinnollisen tavan toimia”, hän sanoo.
Valtion eri hallinnonalat, kunnat, työelämä ja järjestöt täytyy saada tekemään yhdessä töitä liikunnan eteen.
”On äärimmäisen tärkeää viedä näitä asioita yhdessä eteenpäin, jotta emme olisi samanlaisessa tilanteessa ja keskustelussa seuraavissa eduskuntavaaleissa 2027”, Keskitalo toteaa.
Hyviin tuloksiin johtaneita esimerkkejä yhteistyön voimasta ja tavoista tarjoaa muun muassa Helsingin kaupungin liikkumisohjelma.
Ohjelmassa ei lähdetty siitä, että liikuntaviraston tehtävänä on pelastaa helsinkiläisten liikkuminen. Sen sijaan ohjelmassa ovat olleet mukana kaikki hallinnonalat tekemässä toimenpiteitä, joilla liikkumista edistetään.
Toimilla ei myöskään ole ollut erillistä rahasäkkiä, vaan kaikki toimenpiteet ovat olleet mukana eri toimialojen budjeteissa osana kaupungin talousarviota.
3. Lapsille mahdollisuus liikkua riittävästi
Aikuisiän liikuntatottumukset pohjustetaan lapsuudessa. Lasten varhaiskasvatuksessa se voisi tarkoittaa jokaiselle lapselle kahden tunnin päivittäistä mahdollisuutta leikkiä ja touhuta ulkona.
Leikin avulla pystytään parantamaan, kehittämään tukemaan ja lisäämään lasten fyysistä aktiivisuutta.
”Lapset oppivat leikkiessä ja touhutessa motorisia taitoja, jotka innostavat liikkumaan lisää”, Arja Sääkslahti sanoo.
Olympiakomitean Taina Susiluodon mukaan liikunnallisuuden tukemisen pitäisi alkaa jo neuvolavaiheessa.
Olympiakomitea olisi myös jo pelkästään kansanterveydellisistä syistä tyytyväinen, jos hallitus lisäisi koulujen liikuntatuntien määrää edes yhdellä viikkotunnilla.
”Hyvää ja laadukasta liikunnanopetusta on tärkeää olla riittävästi pitkin viikkoa, jotta liikuntaa tulee niillekin, jotka eivät muuten omaehtoisesti liiku”, Arja Sääkslahti tähdentää.
Olennaisempaa on kuitenkin se, mitä jokaisen koulu- ja päiväkotipäivän aikana tapahtuu.
Olympiakomitean liikkeestä ja liikunnallisesta elämäntavasta vastaava johtaja Petri Keskitalo haluaa liikunnan ja toimintakyvyn edistämisen hallitusohjelman kärkihankkeeksi: ”Se antaisi signaalin, että tätä asiaa puhutaan ja pidetään yllä tulevalla hallituskaudella, jolloin se olisi myös yhteiskunnallisessa keskustelussa vahvemmin mukana.”
4. Arkinen ympäristö kuntoon
Koulumatkojen kulkeminen kävellen tai pyörällä tuo lisää askelia ja liikettä lasten ja nuorten päivään. Se kuitenkin edellyttää turvallisia kulkureittejä, ja myös piha-alueilla on oltava tilaa touhuta välitunneilla.
”Oikeastaan arkinen ympäristö on yksi vaikuttavimpia asioita”, Helsingin liikkumisohjelman projektipäällikkö Minna Paajanen sanoo.
Helsingissä tilannetta on parannettu muun muassa päiväkotien ja koulujen pihoja kunnostamalla sekä kuntoportaita rakentamalla. Moni palvelu löytää liikkumisesta oman paikkansa.
Kaupunkirakentamisessa, - suunnittelussa ja -palveluissakin liikunnan ja liikkeen lisäämisen tarpeet ja mahdollisuudet täytyisi huomioida huomattavasti entistä paremmin ja systemaattisemmin.
”Kaupunkiorganisaatiolla on laaja kosketuspinta ihmisiin”, Paajanen muistuttaa.
Paajasen mukaan pitää päästä kiinni arjen rakenteeseen, ja siinä tarvitaan valtion ja kuntien tukitoimia, yhteistä suunnittelua ja ohjausta.
Ihmisten arjessa kyse on lopulta monista pienistä asioista.
”Kuinka kuljetaan päiväkotiin, kouluun ja töihin.”
5. Harrastusseteli teini-ikäisille ja opiskelijoille
Tutkimusten ja Move-mittausten mukaan päiväkoti- ja alakouluikäiset lapset liikkuvat edelleen liikunnan ilosta ilman pakottamista huomattavasti enemmän kuin nuoret.
”Teini-ikäisten, 16-vuotiaiden ja siitä vähän ylöspäin, liikkeen määrä on sama tai vähäisempi kuin eläkeläisten”, Taina Susiluoto sanoo.
Monipuolinen tutustuminen erilaisiin liikuntamuotoihin on kuitenkin nuoruusvuosina tärkeää, jotta jokainen löytää itselleen sopivimman tavan liikkua. Riittävä liikkuminen myös parantaa oppimistuloksia, kun taas liikkumattomuus heikentää niitä.
”Nuorten kanssa tarvitsisi ehkä enemmän sitä, että he pääsevät itse vaikuttamaan [liikuntaan liittyviin valintoihin]. Ovatko ne sitten vaikka harrastusseteleitä, jonka turvin he pääsevät valitsemaan mieleisen liikkumismuodon”, Susiluoto pohtii.
Harrastusseteleitä voisi Susiluodon mukaan tarjota esimerkiksi ammattikoululaisille, lukiolaisille ja ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opiskelijoille.
Jyväskylän yliopiston liikuntapedagogiikan apulaisprofessori Arja Sääkslahti kertoo, että liikunnallinen elämäntapa omaksutaan jo kolmevuotiaana.
6. Tukea työkykyä edistävään liikuntaan
Fyysinen kunto ja lihasvoima auttavat työssä jaksamisessa ja monista työtehtävistä selviytymisessä. Siksi hallitus ei saa unohtaa työikäisiä.Tukitoimia tarvitaan.
”Kun [töitä] tehdään aika paljon kotona ja etänä, miten se työpäivä muotoutuisi siten, että siellä olisi niitä huokoisia hetkiä liikkua ja varmistaa se, että työ- ja toimintakyky pysyvät yllä”, Taina Susiluoto kysyy.
Useista tutkimuksista tiedetään, että huono kestävyys- ja surkea lihaskunto lisäävät riskiä sairastua niin sanottuihin kansantauteihin ja tukielinten sairauksiin myöhemmällä aikuisiällä. Huonolla kunnolla on yhteys muun muassa kakkostyypin diabetekseen sekä sydän- ja verisuonitauteihin.
Monet näistä vaivoista olisivat riittävällä liikkeellä ja liikunnalla ennaltaehkäistävissä.
Jo pelkkä istumisen katkaisu kesken toimistopäivän tai lihasten herättely taukoliikuntasovelluksen avulla ovat pieniä mutta tarpeellisia liikettä lisääviä katkoja nykyaikaisessa työelämässä. Myös työmatkaliikuntaan kaivataan erilaisia tukitapoja.
7. Seuratyöhön resursseja
Urheiluseurojen toiminnassa on vapaaehtoisesti mukana jopa puoli miljoonaa suomalaista. Aikuiset kuljettavat iltaisin lapsia harrastuksiin, tuomaroivat otteluita, valmentavat ja hoitavat seuran raha-asioita.
”Seuratoiminnan mahdollisuuksien varmistaminen pitkällä aikavälillä olisi hyvä huomioida. [Seurojen työllä] on ihan valtavan suuri yhteiskunnallinen merkitys ja vaikuttavuus”, Susiluoto sanoo.
Mitä enemmän lapset ja nuoret liikkuvat, sitä enemmän seuroihin hakeutuu hyväkuntoisia ihmisiä, joilla on liikunnallinen elämäntapa. Se on tärkeää yhteiskunnallisesti, mutta heijastuu myös huippu-urheiluun.
”Sieltä voi sitten tulla myös niitä huippu-urheilijoita nostamaan kansakunnan identiteettiä ja tuomaan hyvää fiilistä”, Petri Keskitalo sanoo.
Myös matalla osallistumiskynnyksellä ja halvalla hinnalla on merkitystä.
Minna Paajanen muistuttaa, että esimerkiksi Helsingistä löytyy paljon joko kokonaan maksuttomia tai hyvin edullisia liikuntamahdollisuuksia lapsille ja nuorille.
Helsingin liikkumisohjelman projektipäällikkö Minna Paajanen tietää, miten liikuttamisen haasteisiin vastataan: ”Miten kehitämme kaupunkiympäristöä niin, että liikkuminen on helppo ja sujuva valinta”, hän kysyy.
8. Tapakulttuurin taklaaminen
Fyysisen kunnon rapautumisesta lieveilmiöineen on tiedetty jo vuosikymmeniä. Tulevaisuuden näkymät ovat kuitenkin jo niin dramaattisia, että liikunnan ja liikkeen lisäämiseksi täytyy toimia heti eikä huomenna.
”Olemme ylittäneet rajan”, Petri Keskitalo painottaa.
”Nyt meidän pitäisi tunnustaa faktat ja lähteä vahvasti yhteiskunnan voimin taklaamaan sitä tapakulttuuria, jonka digitalisaatio sekä elämäntapa, johon olemme ajautuneet, ovat aiheuttaneet”, Keskitalo sanoo.
9. Hyvä kiertoon
Helsingin kapungin liikkumisohjelma kuului kaupunkistrategiaan 2017–2021. Kausi päättyi, mutta liikunta pysyi – nykyisin kaupungin hyvinvointisuunnitelman painopisteenä.
Ohjelma käsitti noin 60 toimenpidettä. Paajasen mukaan Helsinki työstää niistä nyt ”ehkä kymmentä isointa ja tärkeintä”. Liikunnan edistämisyksikkö aloitti vuodenvaihteessa.
”Kaikki liikkuminen on hyödyllistä. Keskeisin ongelma on kokonaisaktiivisuus, kun maailma on muuttunut niin kovin vauhdilla”, Paajanen sanoo.
Hän korostaa, etteivät monet liikkumisen toimenpiteet vaadi erillistä rahaa.
Helsingissä hyviksi havaitut toimet ovat kopioitavissa ja siirrettävissä muuallekin tai ainakin ne tarjoavat esimerkkejä ja oppeja siitä, mitä kaupungit voisivat liikkumisen eteen tehdä.
Pajanen sanoo, että kyse on tavasta ajatella – alkaen siitä, ”miten ylipäätänsä kaupunkilaiset ymmärtävät liikkumisen.”
”Liikkumattomuusongelma on niin moniulotteinen, että ratkaisukeinojen pitää olla uusia. Pitää ajatella uudella tavalla ja tuoda pohdittavaa heillekin, jotka eivät miellä, että heillä voisi olla asiassa rooli”, Paajanen sanoo.
10. Liikuntaharrastukset koulupäivän yhteyteen
Liikettä ja liikuntaa lisäävät ratkaisut löytyvät monesti läheltä ihmisten jokapäiväistä arkea.
”Pitää varmistaa, että ihmisen luontainen tapa liikkua ja olla tulee takaisin. Tuntuu, että monesti kyse on yksinkertaisista asioista, jotka jäävät yhteiskunnassa jalkoihin, jos niitä ei erityisesti nosta esille.”
Susiluoto kysyy, voisiko esimerkiksi lasten harrastustoimintaa tuoda seurojen tuella suoraan koulupäivien jälkeisiin tunteihin. Hän tietää sen vaativan ”aika monen lainsäädännön ja tukirahoitusmuodon muuttamista”.
”Sillä pääsisi kiinni aika monen perheen ongelmaan eli lapset ovat yksin kotona kännykän tai pelikoneen kanssa. Jos saisimme tuotua ohjattua liikuntaa iltapäiviin, se olisi aika tavoiteltava yhteiskunnallinen asia”, Susiluoto toteaa.
