Englannin jalkapallon sarjajärjestelmän kuudennella tasolla pelaavaa Chorley FC:tä Andy Preece saavutti hiljattain 750 ottelun rajapyykin valmentajana.
Jalkapallomaailma on muuttunut paljon sen jälkeen, kun Preece aloitti valmentajan tehtävät Buryn pelaajamanagerina lähes neljännesvuosisata sitten.
Muutos ei kuitenkaan näy tummaihoisten valmentajien arjessa. Preece kertoo Britannian yleisradioyhtiön BBC:n haastattelussa tilanteen olevan kuin viime vuosituhannelta.
”Kun aloitin [Buryssä] 1999, olin yksi viidestä tai kuudesta mustasta managerista. Nyt on vuosi 2023, ja olen yksi luultavasti alle viidestä tai kuudesta mustasta managerista. Siitä on 24 vuotta, eikä mikään näytä olevan muuttunut”, hän sanoo.
”Se, mikä on muuttunut, on tummaihoisten määrän kasvu pelikentillä. 43 prosenttia pelaajista on mustia ja 40 prosentilla on pro-lisenssi eli valmentajan pätevyys, mutta näemme heistä vain neljä prosenttia managereina. Jokin tässä ei ole oikein.”
Preece kokee ihonvärinsä olleen este uralla etenemisessä.
”Siltä ei voi piiloutua. Se on surullista, ja on naurettavaa, että puhumme tällaisista asioista vuonna 2023, mutta meidän on pakko. Data tukee sitä.”
”Mutta minusta tuntuu, että nyt on vähän toivoa. Meillä on oltava ääni, ja jos emme puhu siitä ja haasta asioita, ne eivät muutu”, hän lisää.
Kun Preece aloitti pelaajavalmentajana, Englannin Valioliigassa oli yksi tummaihoinen valmentaja: Newcastlen Ruud Gullit. Hänkin jätti paikkansa jo viiden pelin jälkeen.
Tällä hetkellä Valioliigassa ei ole yhtään tummaihoista valmentajaa, kun Crystal Palace antoi potkut Patrick Vieiralle maaliskuun lopussa.
56-vuotias valmentaja kertoo ihmisten kysyneen, tunteeko hän itsensä onnekkaaksi mahdollisuudestaan. Preece hämmästelee, miksi hänen pitäisi olla onnekas.
”Olen valmentanut yli 750 ottelussa ja voittoprosenttini on 40. Olen ollut seuroissa, joiden taloudellinen tilanne on vaikea. Se ei ole onnea. Se on kovaa työtä ja päättäväisyyttä. Olen ottanut vastaan töitä, joita muut eivät ole halunneet.”
Preece kieltäytyy pohtimasta, millaisia mahdollisuuksia hän on voinut menettää.
”Ihonvärini ei muutu. Olen ylpeä siitä, kuka olen.”
Hän sanoo kuitenkin, etteivät ihmiset vieläkään näe mustia ihmisiä johtajina.
”Siitä puhuminen on turhauttavaa ja vaikeaa, mikä saa vihaiseksi. Englannin liigassa on paljon mustia kapteeneja. He ovat johtajia ja voivat ottaa paikkansa managereina.”
