Hiihtäjä Jasmi Joensuu oli kuin maansa myynyt.
Planican MM-kisojen avauspäivänä hiihdetty perinteisen hiihtotavan sprintti oli Joensuun päämatka ja se oli mennyt pilalle kaatumisen takia.
Joensuu oli väläytellyt alkukaudesta kovaa kuntoa. Myös MM-sprintin karsinta sujui hyvin ja hän oli siinä kymmenenneksi nopein.
Kisa kuitenkin lässähti alkuerään. Hyvissä asemissa hiihtäneen Joensuun suksi meni jyrkässä nousussa sauvan väärälle puolelle ja hän kaatui. Haarakäynnissä asento oli hieman liian leveä.
Ennen kaatumista Puolan Weronika Kaleta oli hiihtänyt Joensuun suksille, mutta se ei paljoa lohduttanut, kun kisa oli pilalla.
Joensuu oli kompuroinnista niin pettynyt, että kritisoi itseään huolellisesti Ylen haastattelussa maalialueella. Kompurointi kävi luonnolle.
”En minä mitään selittele. En pysynyt taaskaan pystyssä tärkeimmässä paikassa, kyllä se jostain kertoo”, Joensuu sanoi lohduttomana ja viittasi lukuisiin kaatumisiin edellisellä kaudella.
Myös hiihtofanit antoivat sosiaalisessa mediassa julmaa kritiikkiä.
Joensuun tavoitteena oli hiihtää MM-sprintin finaalissa ja välieräpaikan olisi pitänyt irrota hyvällä perussuorituksella. Lopputuloksissa hän oli vasta 16:s.
””Kaaduin vain yhdessä maailmancupin sprinttikisassa, eikä yhtään sauvaa mennyt maailmancupissa poikki.”
Kolme kuukautta MM-kisojen jälkeen Joensuulla on uusi ääni kellossa.
Joensuun ja hänen valmentajansa Kalmer Trammin analyysi on ollut selkeä: viime kausi oli 26-vuotiaan hiihtäjän toistaiseksi paras.
Joensuu oli kauden avanneessa Rukan maailmancupin sprintissä neljäs, Beitostölenin kympillä kymmenes ja Lahden parisprintissä neljäs Jasmin Kähärän kanssa.
”Sprinttitaso vakiintui kokonaisuudessaan lähemmäksi välieräpaikkaa, vaikka niitä ei hirveästi vielä tullutkaan. Taso nousi selvästi, vaikka häslinkiäkin oli vielä”, Joensuu sanoo.
Niin, häslinkejä.
Asia on Joensuulle tuttu, sillä kaudella 2021–2022 hän kaatui eri sysitä Davosin, Salpausselän ja Drammenin maailmancupin kisoissa.
Planican MM-sprintin jälkeenkin hän sai paljon palautetta kaatumisestaan.
Joensuu tyrmää mielikuvan, että viime kausi olisi mennyt kaatuillessa. Myös luvut puhuvat puolestaan. Häslinki on vähentynyt selvästi.
”Viime kaudella tilasto oli minun puolellani. Kaaduin vain yhdessä maailmancupin sprinttikisassa, eikä yhtään sauvaa mennyt maailmancupissa poikki, vaikka kirjoiteltiin, että häslinkiä oli. Tässä olen mennyt mielestäni paljon eteenpäin.”
Häsläyksen vähentymistä selittää kovempi kunto. Joensuun ei tarvinnut painaa sprintissä joka metriä äärirajoilla.
Hiihtäminen tuntui paikoitellen jopa helpolta ja siihen hän on pyrkinytkin. Silloin on enemmän mahdollisuuksia tarkkailla muita ja säädellä omaa vauhtia.
”Parasta viime kaudessa oli se, että olin koko ajan taistelussa mukana. Ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että pysyin mukana ja pystyin pärjäämään”, Joensuu sanoo.
Joensuulla on varsin realistinen käsitys omasta kehityksestään. Hän myöntää, että MM-kisojen pariviesti Jessica Digginsin kyydissä oli vielä liian raaka.
Joensuu ja Krista Pärmäkoski olivat vapaalla hiihdetyssä kisassa lopulta kuudensia.
””Ensi kaudella on tärkeää vakiinnuttaa taso lähelle finaalipaikkaa, jotta seuraavalla kaudella voi oikeastikin taistella henkilökohtaisista arvokisamitaleista.”
Muutaman vuoden päästä tilanne voi olla toinen. Joensuu on parantanut vauhtiaan tasaisesti viimeiset kolme vuotta ja Rukalla hän oli jo 1,5 sekunnin päässä palkintokorokkeesta.
”Kukaan ei hiihdä sattumalta maailmancupin kisassa neljänneksi tai top-kymppiin.”
Jos kehitys jatkuu samanlaisena, mitalista kamppailemisen pitäisi olla realistista Trondheimin MM-kisoissa 2025 ja vuotta myöhemmin Italian olympialaisissa.
Perusedellytykset ovat kunnossa. Joensuu sanoo iän tuovan kokemusta ja varmuutta. Myös fysiikka vahvistuu koko ajan ja taktiset kyvyt kehittyvät.
”Se auttaa jo paljon, kun parannan jokaisessa asiassa vähän. Tarvitsen myös lisää ehjiä ammattihiihtäjän harjoitusvuosia. Niitä ei ole vielä liikaa takana”, Denverin yliopistosta jo markkinoinnin tutkinnon hankkinut Joensuu sanoo.
Yksi kehityskohde löytyy tekniikasta. Joensuu haluaa oppia hiihtämään vielä taloudellisemmin, jolloin voimia säästyy ratkaisupaikkoihin.
Jasmi Joensuu sijoittui Tampereen SM-kisojen kympillä viime talvena toiseksi, mutta sprintissä oli vaikeampaa.
Hän kaipaa myös lisää lajinomaista voimaa, jotta kroppa pysyy paremmin hallinnassa ja voima suuntautuu oikein täydellä teholla hiihdettäessä.
”Väsyneenä tekniikkani hajoaa vielä vähän, vaikka olenkin kehittynyt siinä. Hyvällä tekniikalla otetaan pois viimeiset sekunnit kisan viimeisellä minuutilla.”
Kaikki tämä vähentää myös häslingin vaaraa intensiivisessä sprinttihiihdossa. Mitä varmempaa, vahvempaa ja rennompaa hiihtäminen on, sitä vähemmän tulee kompurointia.
”Itsevarmuuskin paranee, kun kolareita ei satu.”
Sprintin lisäksi Joensuu panostaa lyhyemmille normaalimatkoille. Syy on selvä.
Sprinttiä palvelee, että pystyy hiihtämään todella kovaa myös kymmenen kilometriä.
”Ensi kaudella on tärkeää vakiinnuttaa taso lähelle finaalipaikkaa, jotta seuraavalla kaudella voi oikeastikin taistella henkilökohtaisista arvokisamitaleista. Sitten ovat olympialaiset”, Joensuu avaa tavoitteitaan.
””Viimeinen kilometri ja viimeinen minuutti pitää pystyä hiihtämään kovaa, onpa kyseessä 10 kilometrin, 30 kilometrin tai 50 kilometrin kisa.”
Joensuu on siitä harvinainen suomalaishiihtäjä, että hän puhuu puhuu lämpimästi sprintistä. Kaiken lisäksi hän hiihtää yhtä mielellään perinteistä ja vapaata.
”Kulttuuri suosii Suomessa perinteistä hiihtotapaa, mutta toivon, että se tasoittuisi. Vapaa hiihtotapa on tosi hieno lajina ja tekniikkana. Siinä pääsee todella kovaa.”
Yhteislähdöt, sprinttikisat ja vapaa hiihtotapa ovat yhä enemmän huippuhiihdon tulevaisuutta.
Joensuu on iloinen, että tämä on huomioitu hänen kotiseurassaan Vantaan hiihtoseurassa. VHS järjestää nuorille kesällä harjoitusleirin, jossa keskitytään erityisesti sprinttihiihdon vaatimiin omaisuuksiin.
”On todella tärkeää osata hiihtää porukassa kovaa. Kun sen oppii nuorena, sen taitaa myös vanhempana, kun taistellaan arvokisamitaleista ja hyvistä maailmancupin sijoituksista.”
Joensuun huomauttaa, että sprinttiharjoittelu kehittää normaalimarkoillakin tarvittavia tärkeitä ominaisuuksia.
”Viimeinen kilometri ja viimeinen minuutti pitää pystyä hiihtämään kovaa, onpa kyseessä 10 kilometrin, 30 kilometrin tai 50 kilometrin kisa.”
Jasmi Joensuun tähtäin vuoden 2026 olympialaisissa Italiassa.
Lue lisää: Jasmi Joensuulta lohduton kommentti kympin kisan jälkeen
Lue lisää: Jasmi Joensuulle sataa julmia viestejä: ”Tilastoja tulee kuin kaapin hyllyltä”
Lue lisää: Suomen hiihtäjät järjestivät melkoisen härdellin – konttasivat vuorotellen ”kauhumutkassa”
Lue lisää: Sprintti on Suomen hiihdon häpeätahra: ”Kukaan ei kehtaa myöntää”