Kauhajoki
Musta kuutio erottuu aukealta paikalta kauas eikä ihme. Onhan kuutiolla korkeutta toistakymmentä metriä ja leveyttä 70 metriä joka sivulla.
Kauhajoella Etelä-Pohjanmaalla ollaan koripallo-Suomen ytimessä. Karhubasket pelaa Korisliigan finaaleja viidettä vuotta peräkkäin, mutta ensimmäistä kauttaan areenaolosuhteissa.
”Hieno laitos, vaikka itse sanonkin”; tuumaa Karhubasketin varapuheenjohtaja Petri Suokas syksyllä avatun areenan aulassa.
Ja Suokas todella voi sanoa ”itse”. Areenan omistaa Suokaksen ja hänen kolmen poikansa tuulivoima-alan perheyritys Suotuuli oy.
Areenan syntyhistoriaa kerratessa pitää palata kevätkylvöihin vuonna 2020. Jo ennen tuulivoimayritystään Suokas on pyörittänyt siemenviljatilaa. Pellolla vehnän siementä kylväessä oli aikaa pohtia areenaa, josta Kauhajoella oli haaveiltu.
Ajatuksensa Suokas esitteli taustaryhmän kokouksessa alkukesästä 2020.
”Oikeaa rakennushetkeä ei ole eikä tule. Pitää alkaa tehdä eikä yhtään siirtää enää. Ehdotin, että jos rakennetaan. Se oli muissa aiheissa viimeisenä asiana. Ei kukaan puhunut mitään. Luulivat varmaan, että olen tullut hulluksi”, Suokas sanoo.
Rakennustyöt Kauhajoella on tehty ennen kaikkea koripalloa ajatellen.
Suokas pyysi ja sai luvan teettää ensimmäiset havainnekuvat ja suunnitelmat rakennuksesta. Tekijäksi löytyi arkkitehti Jyrki Jääskeläinen, joka oli ollut suunnittelemassa Seinäjoelle hieman aiemmin valmistunutta jalkapallostadionia.
Vielä saman vuoden syksynä täytettiin valtionapuhakemus, joka meni läpi ja toi 750 000 euroa. Hanke eteni ripeästi ja keskikesällä 2021 maanrakennustyötkin oli tehty. Rakentaminen alkoi 3. heinäkuuta ja valmista tuli noin 14 kuukautta myöhemmin. Luovutuspäivä oli tämän kauden alla 30. syyskuuta.
”Välillä oli tyyny vähän huonostikin, kun mietti, miten rahat piisaa ja saadaanko valmiiksi”, Suokas myöntää.
Kustannusarvio oli alkujaan alle kymmenen miljoonaa euroa, mutta lopullinen hinta kipusi kymmenen miljoonan yli. Suokas sanoo pääasian olevan, että areena on valmis.
Areenan nimen ostanut maahantuontiyritys IKH on hänen mukaansa ollut keskeisessä roolissa kustannusten kattamisessa.
”Tämä olisi ollut aika hankala rasti ilman sitä. Tuli niin paljon apuja”, Suokas myöntää.
Vaikka Suokas ajatteli, että oikeaa rakennushetkeä ei ole, hän myöntää aloitushetken olleen käytännössä viimeinen mahdollinen.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan nosti rakennustarvikkeiden hintoja entisestään, mutta Kauhajoen hanke ehti vaikutusten alta pois nipin napin, vaikka sota alkoi rakennusaikana. Kaikki tarvittava oli ehditty tilata eikä viivytyksiä tullut.
Myöhemmin aloittamalla kustannukset olisivat voineet nousta niin rajusti, että hankkeen toteutuminen olisi ollut vaakalaudalla.
Kotijoukkueen tiloissa on sohvaryhmät ja tuoleja ajanviettoa sekä videopalavereja varten. Taustalla joukkueen käyttämiä kuntosalilaitteita.
Areenahankkeen pohjalta voisi helposti kuvitella, että Suokkaalla on taustalla vuosikymmenten tausta lajin ja seuran parissa. Pieleen menee.
Pelaajana Suokas on kunnostautunut vain koulun liikuntatunneilla. Innostus alkoi löytyä viime vuosikymmenen puolivälin tienoilla, kun hän kävi peleissä paikallisen pankin vieraana.
Pian Suokas sai ajatuksen lähteä tukemaan seuraa. Taustalla oli tuulivoimayhtiön saama rakennuslupa. Kun kaupunki suhtautui myötämielisesti yritysideaan, Suokas sanoo halunneensa antaa jotain kautta takaisin. Koko kaupungin imagon kannalta keskeinen Karhubasket oli luonteva reitti.
Suokas sanoo marssineensa alkusyksystä 2017 paikalliseen urheiluvälineliikkeeseen, jonka pitäjä, sittemmin edesmennyt Mika Perälä, toimi myös Karhubasketin taustalla.
”Menin sinne, että haluaisin sponsoriksi, ja kysyin missähän sellainen ukko olisi, kenen kanssa voisi sopimuksen tehdä. Kaverit olivat sitten pitäneet taustaryhmän kokousta, että kuin helvetti tällainen on voinut jäädä huomaamatta. Että kauppaan tuli sellainen ukko, joka tarjosi rahaa. Mistä tämmöisiä löytyy? Äkkiä rupesi paperia löytymään, että tehdään sopimus”, Suokas kertoo.
Suokas teki kaupat keskiympyrän mainoksesta. Summa oli siinä määrin merkittävä, että vuotta myöhemmin häntä pyydettiin mukaan joukkueen taustaryhmään. Rooli on kasvanut niin, että nykyisin Suokas on paitsi areenan omistaja myös Karhubasketin varapuheenjohtaja.
”Lähti vähän lapasesta.”
IKH-areena nousi Kauhajoelle 14 kuukaudessa.
Suokkaan mielessä välkkyy bisneksen teko sekä koripallojoukkueen että areenan näkökulmasta. Areenaolosuhteisiin siirtyminen nosti Karhun yleisökeskiarvon tämän kauden runkosarjassa 1 500 katsojaan, kun aiemmalla kaudella luku oli 800:n tuntumassa.
Uudessa areenassa on 2 362 istumapaikkaa. Ravintolapaikkoja halliin on saatu peräti tuhat. Osa näistä on VIP-käytössä, osa kaikille katsojille avoimia ja osalta ravintolapaikoista voi seurata peliä.
Suokas puolustaa vahvasti mallia, jossa joukkue pelaa yksityisessä omistuksessa olevalla areenalla. Kauhajoen kaupunki myi tontin hallille euron kauppasummalla ja ostaa vuoroja noin tuhat tuntia vuodessa. Mutta omistusosuutta kaupungilla ei ole eikä sitä myöden sananvaltaa siihen, miten areena on toteutettu. Rakentamisratkaisut on tehty koripallon ehdoilla ja lajin etujen mukaisesti.
Siinä on Suokkaan mielestä eräs kotimaisen koripalloilun ongelmakohdista. Kun häneltä kysyy, moniko Suomen pääsarjan pelipaikoista on sillä tasolla millä pitäisi, vastaus on varsin tyly: ”Ei niitä montaa ole.”
”En näe, että se on välttämättä paras tie, kun on kaupunki hääräämässä. Silloin areena ei ole sellainen kuin sen pitäisi bisneksen kautta ajateltuna olla. Joutuvat miettimään kuntalaisen tai kaupunkilaisen näkökulmasta enemmän.”
Kotijoukkueen pukukoppi.
Karhubasketilla on pukuhuonetiloissaan käytössä myös kylmävesialtaat.
Suokas myöntää, että areenan kannalta ajateltuna muuta toimintaa tarvitsee jatkossa saada enemmän. Areena sinänsä taipuu moneen. Konsertteja on järjestetty kolme kappaletta, lisäksi esimerkiksi messukäyttöä on päästy testaamaan.
”Parkettilattia vähän rajoittaa. Ihan autonäyttelyä ei voi pitää, koska on kallis joustolattia, mikä ei älyttömiä pistekuormia kestä.”
Kauhajoella bisnestä pyöritetään 13 000 asukkaan pikkukaupungissa. Naapurikuntien ihmisiäkin tarvitaan, jotta seura elää.
Pelaajabudjettia vaaditaan Suokkaan mukaan puolesta miljoonasta miljoonaan, jotta mestaruudesta voi taistella. Ja siitä Karhubasket haluaa jatkossakin olla kamppailemassa.
”Ei se yksin ole rahasti kiinni, mutta se vaan on niin, että mitä enemmän on budjettia, sitä parempia pelaajia saa. Kyllä taito ja palkkasumma tahtovat toisiansa seurata.”
Siihen Kauhajoella voidaan luottaa, että uskollinen kannattajaryhmä tukee seuraa. Kaupunki elää ja hengittää koripalloa. Ottelutapahtumaa rakentamassa on palkattujen työntekijöiden apuna 50–60 vapaaehtoista.
Kannattajaryhmä kulkee joukkueen tukena vieraspeleissä viikollakin. 35 hengen bussi on ryhmän ”puuhamiehen” Pertti Holman mukaan täynnä pelissä kuin pelissä. Jopa Joensuuhun keskellä viikkoa pelattavaan runkosarjapeliin lähdettäessä.
Kannattajat pitävät aktiivisesti yhteyttä joukkueeseen ja järjestävät tekemistä savusaunassa saunomisesta moottorikelkalla ajeluun. Pelaajat ovat tulleet Kauhajoelle pääosin ulkopuolelta.
”Tämä on pieni kylä, ei muuta aktiviteettia hirveästi ole. Pelaamaan ja treenaamaan tänne toki pelaajat ovat tulleet, mutta on kiva järjestää jotain muutakin. On jätkät itse sanoneetkin, että kiva nähdä välillä muitakin ihmisiä kuin pelikavereita”; Holma sanoo.
