Paloheinässä käy talvisin ahkerasti hiihtäjiä, mutta nyt heidän maansa, toki lumesta jo sulanut, on viety juoksijoiden käyttöön. Maastojuoksun SM-kisat järjesti tänä vuonna Helsingin Kisa-Veikot. Juoksureitti kulki hiihtäjien suosimalla alueella, golfkentän vieressä.
Tänä vuonna kultamitalit olivat suuremman työn takana, sillä juostava reitti oli keskivertoa haastavammassa maastossa, Helsingin Kisa-Veikkojen toiminnanjohtaja Reijo Siitonen kertoi.
“Reitti on Paloheinän vaihtelevassa, osin hiihtomaastossa ja osin talvisessa pulkkailumaastossa. Hyvin vaihteleva ja hyvin seurattava, Paloheinän ulkoilumajan välittömässä läheisyydessä kiertelevä reitti.”
Pohjaltaan rata oli hiekkaa, purua ja heinikkoa, Siitonen kertoi. Se lähestyi hänen mukaansa keskieurooppalaista maastotyyppiä sekä tapaa, millä maastokisojen ratoja suunnitellaan.
Haastavimmaksi osuudeksi radalla Siitonen mainitsi heti lähtösuoran jälkeisen ylämäen.
“Se on noin 300 metrin nouseva maasto radan korkeimpaan kohtaan. Siinä pitää osata jakaa voimansa oikein, ettei hyydy heti ensimmäiseen mäkeen. Toinen haastava paikka on helsinkiläisten hyvin tuntema Paloheinän pulkkamäki. Se on sellainen serpentiini pulkkarinteessä. Sen alastulo vaatii hyvää ketteryyttä ja vauhdinsäätelyä”, Siitonen luetteli.
Kisoissa juostiin kahden kilometrin rataa ja esimerkiksi kymmenen kilometrin lenkissä rata juostiin viiteen kertaan. Parhaimmillaan suuret mäet tulivat siis vastaan viisi kertaa kisan aikana.
“Muutama jyrkkä ja tiukka mäki siinä oli, mutta kyllä ne siitä. Alku vedettiin aika kovaa, mutta sitten se vähän rauhoittui”, kertoi Lahden Ahkeran Ossi Kekki palkintojenjaon jälkeen. Kekki voitti miesten kymmenen kilometrin matkan ensimmäistä kertaa maastojuoksu-urallaan.
“Rata oli erilainen kuin viime vuosina. Siinä oli aika tiukkaa mutkaa ja vähän pehmeämpiäkin kohtia, mutta itse tykkään. Tuollaista se maastojuoksu on varsinkin ulkomailla. Sikäli hienoa, että Suomessakin on välillä tuollaisia ratoja. Hyvä rata”, Kekki kehui.
Myös naisten 22-vuotiaiden neljän kilometrin matkan voittanut, isäntäjoukkue Helsingin Kisa-Veikkojen Janette Vänttinen kehui radan haastavuutta.
“Hyvä, rankka reitti”, hän summasi.
Viime vuonna pronssia napannut Vänttinen otti kultamitalin vakuuttavalla 16 sekunnin erolla toiseksi tulleeseen Veera Laaksoviitaan (Suomussalmen Rasti). Vaikka Vänttinen juoksi radan vain kaksi kertaa ympäri, tunsi hänkin alun mäen haastavimmaksi.
“Se on aika rankka, siinä heti tuntee kisan alkaneen”, hän mietti.
“[Serpentiinimäessä] taas pitää olla tarkkana, ettei mene paikat rikki.”
Vaikka rata oli aiempia vuosia haastavampi, ei se Kekin mukaan vaikuttanut hänen valmistautumiseensa juurikaan. Radasta viis, juoksuahan se loppupeleissä vain on.
“Paitsi pidemmät piikit laitoin piikkareihin. Ne pitävät vähän paremmin”, hän kertoi pienen pohtimisen jälkeen.
Kekki suunnitteli vielä juoksevansa miesten neljän kilometrin matkan iltapäivällä.
“Että sellaiset voitonjuhlat. Ei ainakaan pitäisi tulla radalla yllätyksenä enää mikään.”