Vaikka suomalaisten urheilu- ja liikuntajärjestöjen rahoitus säilyisi jatkossa ennallaan, edessä on joka tapauksessa säästöjä ja sopeuttamisia.
Ne johtuvat koko ajan kallistuvista kustannuksista ja korkeasta inflaatiosta. Esimerkiksi matkakulut ovat nousseet kymmeniä prosentteja sen jälkeen, kun matkustus alkoi koronapandemian jälkeen taas uudestaan.
Urheilijoiden on pakko matkustaa kotimaassa ja ulkomailla, jos he haluavat kilpailla.
Myös kevään työehtosopimusneuvotteluista seuranneet tavanomaista suuremmat palkankorotukset lisäävät lajiliittojen ja urheilujärjestöjen henkilöstökuluja.
Lisäksi inflaatio nostaa urheilu- ja liikuntatilojen kustannuksia, jolloin niiden käyttäminen käy harrastajille ja urheiluseuroille entistä kalliimmaksi.
Seurauksena olisi, että suomalaiset liikkuisivat urheiluseuroissa yhä vähemmän tai lopettaisivat harrastamisen kokonaan.
Suomen Ladun toiminnanjohtaja Eki Karlsson allekirjoittaa uhkakuvan myös liikunnan ja urheilun kattojärjestöjen osalta.
”Uhkana on monen liikunta- ja urheilujärjestöjen halvaantuminen: ydintehtävän sijasta liikunta- ja urheilujärjestöjen voimavarat menevät henkilöstön ja toimintojen uudelleenjärjestelyihin. Käytännössä tämä tarkoittaa palvelutason laskemista”, Karlsson sanoo.
Hänen mukaansa nyt on tärkeää, että päättäjät ovat riittävän tietoisia korkean inflaation vaikutuksista järjestöille. Inflaatio on automaattinen leikkuri.
Karlsson vetoaa asiassa puolueisiin ja parlamentaarisen sopuun.
”Jos puolueet haluavat varmistaa toimintakykyiset liikunta- ja urheilujärjestöt maassamme, parlamentaarisen sovun tulee pitää ja leikkauksista valtion liikuntabudjettiin tulee ehdottomasti pidättäytyä”, Karlsson sanoo.
Suomen olympiakomitean toimitusjohtaja Taina Susiluoto on huolissaan urheilun ja liikunnan rahoituksesta.
Liikuntabudjetti pysynyt pitkään samana
Valtion liikuntabudjetti on tällä hetkellä 150–160 miljoonaa euroa. Summa on pitkään pysynyt samana. Siihen ei ole tehty indeksikorotusta päinvastoin kuin esimerkiksi Ruotsissa, jonne on tulossa liikuntajärjestöjen rahoitukseen inflaatiokorotus
Suomen olympiakomitean toimitusjohtaja Taina Susiluoto sanoo, että jokaisen pitää varautua osaltaan sopeutumistoimiin, jos valtio tasapainottaa tällä vaalikaudella tuloja ja menoja kuuden miljardin euron edestä.
Olympiakomitea sopeutti toimintaansa jo syksyllä, kun muutosneuvottelut koskivat kuutta henkilöä.
”Sanoimme silloin myös ääneen, että osittain ennakoimme kireämpää tulevaisuutta. Samalla halusimme uudistaa johtamista ja osaamisprofiilia”, Susiluoto sanoo.
Sopeuttaminen näkyy muissa järjestöissä. Esimerkiksi talousalijäämän kurittama Salibandyliitto vähentää väkeään ja tavoittelee henkilöstökuluihin vähintään 200 000 euron säästöjä vuositasolla.
”Uskon, että muissakin lajiliitoissa on painetta supistamisiin ja tässä on paikka pohtia, voidaanko jotain tehdä yhdessä tehokkaammin. Tärkeintä on saada rahaa ruohonjuuritasolle, urheilijoille ja valmentajille”, Susiluoto sanoo.
Hän huomauttaa, että 150–160 miljoonalla saa noin 700 miljoonalla eurolla vapaaehtoistyötä.
”Etu on huomattavan iso verrattuna siihen, mitä siihen liikuntabudjetissa laitetaan. Seurat ovat isoja liikuttajia varsinkin nuorissa ja lapsissa”, Susiluoto sanoo.
Urheiluseuroissa harrastaa ja toimii noin 1,8 miljoonaa suomalaista. Se on kooltaan valtava kansanliike.
Susiluoto toistaa jo aiemmin esiin tulleen huolen suomalaisten liikkumattomuudesta. UKK-instituutin laskelmien mukaan liikkumattomuus aiheuttaa vähintään 3,2 miljardin euron ja paikallaanolo noin 1,5 miljardin euron vuosittaiset kustannukset.
”Kun niiden päälle lasketaan vielä mielenterveydestä aiheutuneet kustannukset, puhutaan jo valtavista summista, kymmenestä miljardista eurosta. Nyt ollaan vielä kuitenkin edullisen keinon äärellä.”
Susiluoto toivoo, että nyt pitäisi alkaa miettiä isompia rakenteellisia muutoksia liikuntakulttuurissa.
”Pieni jatkuva näivettäminen syö liikaa selkärankaa. Pitäisi saada eri ministeriöiden välille poikkileikkaava ohjelma, jolla tehtäisiin ihmisten liikkumiseen liittyviä reformeja eri yhteiskunnan osa-alueille alkaen siitä, miten lapset liikkuvat päiväkoti- ja koulupäivän aikana.”
Seurojen vapaaehtoisten toiminta keskittyy pakosta iltoihin, koska monella on päivätyö. Yksi ratkaisu olisi palkata vapaaehtoisia ohjaajia systemaattisesti päivän ajalle. Se ei ole helppoa.
”Se vaatisi ohjaajia ja kuntien tilojen saamista edulliseen käyttöön niin, etteivät kustannukset kaatuisi urheiluseurojen harteille. Se ei ratkea ilman, että jokainen miettii asioita uusiksi. Tarvitaan monen eri toimijan muutos”, Susiluoto pohtii.
Julkinen rahoitus vähenee
Karlsson muistuttaa maaliskuussa 2023 julkaistusta raportista, jonka mukaan noin puolet vastanneista kansanedustajista, ministeriöiden edustajista ja puoluesihteereistä ennakoivat, että ”julkinen rahoitus vähenee ja kansalaisjärjestöjen tulee hankkia yhä suurempi osuus rahoituksestaan varainhankinnan kautta”.
Lähes puolet vastaajista totesi, että ”valtionavustusten tasoa tulee madaltaa, mikäli verotulot tai valtionyhtiöiden voitot pienenevät”.
Enemmistö (59 prosenttia kansanedustajista oli sitä mieltä, että valtionavustusten taso pitää säilyttää ennallaan.
”Lohtu on laiha, koska vain vuosi sitten kaikki eduskuntapuolueet sopivat, ettei järjestöjen rahoituksen tasoa lasketa vuosina 2024–2026. Ollaanko parlamentaarisesta sovusta lipeämässä jo nyt?” Karlsson kysyy.
Veikkauksen monopolin muuttaminen lisenssijärjestelmäksi toisi todennäköisesti miljoonien lisäpotin suomalaiselle urheilulle.
Lisää yksityistä rahoitusta
Kun julkinen talous on tiukoilla, urheiluun ja liikuntaan pitäisi saada lisää yksityistä rahaa.
Veikkauksen monopolin purku ja rahapelitoiminnan muuttaminen lisenssipohjaiseksi voisi tuoda urheille paljon peliyhtiöiden rahaa, kuten esimerkiksi Ruotsissa.
Tämä riippuu paljolti siitä, millainen järjestelmä luodaan. Jos uudessa järjestelmässä esimerkiksi markkinointia rajoitetaan paljon, mahdollista sponsorirahaa ei olisi niin paljon tulossa.
Urheilusponsoroinnin mahdollisuudet hyödyttäisivät erityisesti kaupallisia ja ison yleisön lajeja, jotka olisivat vedonlyönnin kohteena. Vähemmät kiinnostavat lajit voisivat kuihtua entisestään.
”Lisenssijärjestelmän hyvänä puolena olisi, että siitä saatu raha voisi lisätä liikuntaa ja hyvinvointia ja parantaisi myös huippu-urheilua.”
Urheilun kulttuurirahasto
Susiluoto sanoo kadehtivansa kulttuuripuolta, jolla on ollut viisautta rakentaa kulttuurirahasto. Rahastolla on kahden miljardin euron omaisuus.
Urheilussa vastaava rahasto on Olympiarahasto, joka ei kuitenkaan ole lähtenyt kunnolla lentoon. Siellä on reilut miljoona euroa, kun tavoitteena oli 20 miljoonaa, jonka päälle valtio panisi toiset 20 miljoonaa.
Tämä ainutlaatuinen valtion lupaus rahamäärän tuplaamisesta on voimassa vuoden 2023 loppuun. Olympiarahastoa ei olla lopettamassa, mutta olympiakomitean toiveena on, että valtion vastinrahoitusta sille jatketaan.
”En sano, että Olympiarahasto on epäonnistunut, mutta tavoite on vaativa. Meiltä puuttuu urheilun kulttuurirahasto, josta jaettaisiin ulos vain tuottoja. Jos rahastossa olisi 40 miljoonaa euroa, viiden prosentin tuotolla saataisiin jaettua kaksi miljoonaa euroa. Sillä saataisiin paljon jo kaikkea”, Susiluoto sanoo.
Lahjoituksiin verovähennys
Urheilun ja liikunnan rahoittamisen työkalupakissa voisi olla myös lahjoitusten verovähennysoikeus, joka on jo käytössä esimerkiksi tieteen ja taiteen aloilla.
Suomen nykyinen lahjoitusten verovähennysmalli on yksi Euroopan suppeimmista. Esimerkiksi yksityishenkilöiden verovähennysoikeus koskee vain lahjoituksia yliopistoille.
”Lahjoitusten verovähennys olisi keskeinen keino. Siinä olemme jäljessä muista maista. Meillä ei ole vastaavaa porkkanaa, vaikka pitäisi miettiä, mitä ollaan ratkaisemassa ja mitä se säästäisi valtiolta”, Susiluoto sanoo.
